Eilen viiniklubi aktivoitui pitkästä aikaa, syynä taukoon ovat olleet ihmisten työkiireet ja allekirjoittaneiden 2 kuukauden evakkoretki anoppilaan (BTW, en todellakaan suosittele/toivo moista kenellekään). Nyt siis kuitenkin kokoonnuttiin jälleen lasien taa haistelemaan ja maistelemaan.
Aiemmilla kerroilla klubi on maistellut viinejä useimmiten niin, että maistettavat ovat olleet eri rypäleistä valmistettuja. Tavoitteena on ollut tutustua eri rypälelajikkeisiin ja niiden tyyppiesimerkkeihin. Ajoittain tämä on tuottanut lähinnä valtavan makujen sekamelskan, eikä selkeää mielikuvaa eri rypäleistä ole syntynyt.
Nyt päätettiin valita 4 riesling-rypäleestä valmistettua viiniä eri puolilta viinimaailmaa. Tavoitteena oli löytää rypäleen tyyppipiirteen, jotka toistuvat riippumatta viinin valmistuspaikasta. Samalla pyryttiin ymmärtämään erilaisen ilmaston vaikutusta viiniin syntyviin aromeihin.
Valittuina olivat seuraavat:
- Cono Sur Riesling 2010 Chilestä, Central valleysta
- Yalumba ’the Y Series’ Riesling 2010 South Australista
- Columbia Winery Small lot series Riesling 2007 Yakima valleysta yhdysvalloista
- Blitz Riesling 2010 Moselista Saksasta
Selkeimmin tastingissa nousi esiin valtava ero viileillä ja lämpimillä alueilla tuotettujen viinien aromeissa. Lämpimän alueen (Australia ja Chile) viinissä tuoksu oli selvästi kukkaisempi, hunajaisempi ja eksoottisen hedelmäinen verratuna viileiden alueiden mineraaliseen ja sitruunaiseen tuoksuun. Lämpimien alueiden nuorissa rieslingeissä tuoksu toi mieleen eisweinin hunajaisuuden. Tämä tuottikin sitten mielestämme pienen pettymyksen maussa: suutuntuma näissä uuden maailman viineissä oli vetinen ja mitäänsanomaton, maku lyhyt ja yksitoikkoinen. Selvässä ristiriidassa tuoksun kanssa, siis.
Sen sijaan Columbia wineryn hieman ikääntyneempi Riesling-esimerkki oli erittäin positiivinen yllätys. Tuoksu oli voimakkaan petrolinen ja mineraalinen, osa klubilaisista piti tuoksua jopa liian petrolisena. Tämän viinin maku jatkoi hyvin tuoksua, ja rakenne oli kohdallaan. Aromit riittävät tässä viinissä maustetummallekin ruualle.
Moselin puolikuivasta perusrieslingistä ei tarvitse sanoa muuta, kuin että se oli saksalainen puolikuiva perusriesling. Ihan jees, ei ihmeellinen.
Tastingin jälkeen syötiin vielä iltapalaa, mm. polkupyöräkyydin jäljiltä ulkonäöllisesti epäpätevää porkkanakakkua, karjalanpiirakkaa ja tamperelaisen Ahlmanin tilan sinihomejuustoa. Ilta oli onnistunut ja keskiviikkohiprakka sopiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti