The end and new beginning

Eli siis suomeksi uuden vuoden kuohusuosituksia seuraa tässä. Erilaisia hyviä ja kiinnostavia kuohuvia tai ainakin pirskahtelevia viinejä on tullut vuosien varrella vastaan, ja yritän jakaa joitakin kanssanne. Katri on tämän talouden kuohuviini'expertti', mutta tuo on valitettavasti työkiireinen, joten joudutten tyytymään minun suosituksiini...

Ensin aloitetaan tällä Pannierin kuivalla samppanjalla, jota saa kahden hengen vuodenvaihtajaisiin sopivasti puolikkaassa pullossa. Hintakin on kohtalaisen sovinnollinen, joten jos porukkaa on enemmän niin näitä voipi ostaa kaksi. 

Tätä kuohua nautin hiljattain syntymäpäivän aamun yllätyksenä ennen lähtöä helsinkiin juhlimaan ikääntymistä. Lähtö tapahtui aamupäivällä, ja Katri halusi yllättää samppanja-aamiaisella. Olinkin jo keitellyt itselleni ison lautasen kaurapuuroa, jonka kanssa tämä ranskalainen kansantuote nautittiin. Viini oli melko paahteinen, varsin raikas. Raikkaus toimi hyvänä vastapainona kovin täyteläisen tärkkelyksiselle kaurapuurolle, ja voisilmä sitoi paahtoleipäisen hiivasakka-aromin mukavasti kokonaisuuteen. Tämä toimii varmasti hyvin myös sinällään vuodenvaihtajaisissa rakettien loisteessa.

Toinen hyvä puolikkaassa saatavilla oleva samppanja on Jacquartin mosaique brut rose. Tätä vuorostaan on nautittu Katrin syntymäpäivien kunniaksi muutamanakin vuonna. Jos tykkää punaisesta, niin tämä on ykkösvalinta. Kuiva, raikas, puolukkainen. Selvästi vähemmän paahteinen kuin edellinen. Oiva valinta tämäkin. 

Kolmantena vaihtoehtona tarjoan todellista vaihtoehtoa. Ei samppanjaa enää, vaan sen sijaan viime vappuna maistettu Ridgeview Cavendish brut maistettiin taannoin puolisokkona vappuhuvittelussa. Viini on väriltään hivenen punertava, tuoksultaan varsin paahteinen ja maultaan kuiva. Muistaakseni tässä oli jopa hieman savuisia aromeja aistittavissa. Jos siis lojaliteettisi nojaavat kanaalin pohjoispuolelle, niin valitset tämän mielenkiintoisen joskin kalliihkon kuohuviinin.

Viimeisenä vaihtoehtona tarjoan pirskahtelevaa viiniä makean ystävällä. Tämä uppoaa melko varmasti sellaiseenkin, joka on vasta aloittamassa kulkunsa viinipolulla. Raikas, makeaa siideriä muistuttava La Caliera moscato d'asti on Italian lahja mansikoille, joiden kanssa tätä on perinteisesti nautittu kauniina kesäpäivänä. Mutta miksipä tätä ei kokeilisi uuden vuoden räntäsateessa? Silmät kiinni, suu auki ja kohti kesää!

Joulun muistoja

Joulu meni mukavissa merkeissä, perinteiseen tapaan perheiden parissa. Hyviä ruokia syötiin ja mahtavia viinejä juotiin. Muutama erityisen hyviä ruoka-viini-yhdistelmiäkin löydettiin. Toisaalta vastaan sattui myös lieviä viinillisiä petymyksiä.

Joulu siis aloitettiin aatonaattona, jolloin vietettiin kiireisen pikkujoulukauden jälkeen perinteisiä kahden hengen pikkujouluja Muga 1995 Reservan, Faustino 2005 reservan, manchegon ja suklaan voimalla. Muga oli yksi joulun hienoista viinikokemuksista. Viini avattiin vasta juuri ennen maistamista, vaikka se olisi dekantoinnista hyötynyt. Halusimme kuitenkin testata viinit rinnakkain heti avaamisesta.

Mugassa näkyi selvää ikääntymisen tuomaa ruskeaa sävyä lasin reunalla, kun taas Faustino oli vielä  selvästi purppurainen. Mugan perustuoksu oli viikunainen, mutta mukana mausteisuutta, nahkaa sekä jotakin allekirjoittanutta sherrystä muistuttavia pähkinäistä vivahdetta Suussa viini oli

Yllättävänkin hapokas. Tanniinia oli hyvin jäjellä, ja rakenteeltaan viini tuntui olevan vielä täydessä iskussä. Viikunainen hedelmäisyys toistui maussa, mutta mausteet ja varovaiset puun aromit nousivat selvemmin esiin. Maku oli pitkähkö. Viini toimi hienosti kypsytetyn manchegon kanssa.

Mugaan verrattuna Faustino oli varsin simppeli, joskin sellaisenaan oikein hyvä viini. Tuoksussa tammi oli hyvin dominantti, marjaisuus  seuraili taustalta. Maku toisti tuoksun puisia aromeja. Tanniinit olivat varsin kovat, pehmenivät kuitenkin manchegolla mukavasti. Hyvä viini jota voisin hyvin nauttia medium-pihvin seurana.

Jouluaaton illan helmenä toimi Chateau Musar 2003. Klassisen libanonilaisen tämäkään vuosikerta ei pettänyt. Viinin perustuoksu oli marja-arominen, paahteinen ja mausteinen. Suussa keskitäyteläinen, hyvärakenteisen pehmoinen keskipitkä viini, joka sopi jouluaattoillan kevyeen juustoähkypöytään hienosti.

Sen sijaan alkosta hankittu Sherry palo cortado ei ollut positiivinen yllätys. Tuoksu suolaisen pähkinäinen. Maku muistuttaa ensisiemaisulla lähinnä taannoin maistettua kiinalaista vuosikertariisiviinaa, vaikka hentoa kuivattujen hedelmien aromia jälkeenpäin hieman nouseekin nenään. Ainoastaan Cabrales-sinihomejuusto oli riittävän ytäkkää tämän viinin kesyttämiseen. Sherry ei vain ole meidän kummankaan juttu, ei ainakaan vielä eikä ainakaan näin jämäkässä muodossa.

Joulupäivää vietettiinkin sitten jo jouluruokien jalostamisen merkeissä. Katrin perhe oli pullon henkelässä kylässä, ja Katri yhdessä kokkiveljensä kanssa vastasi ruokapolitiikasta. Tuloksena oli tietysti herkkuja.

Ensin saimme eteemme kuhacevicheä paprika-chilipedillä pehmennettynä avokado-limettimoussella. Annoksessa yhdistyi limetin kirpeys ja chilin tulisuus, joka kuitenkin pehmeni mukavasti kuohkealla täyteläisellä avokadolla. Tämän annoksen kanssa tarjottiin taannoiselta Alsacen vaellukselta hankittu Francois Bauerin gewurztraminer grand cru Brand vuodelta 2008. Viini toimi annoksen kanssa aivan mahtavasti, ja tässä olikin ehdottomasti paras viini-ruokayhdistelmä koko joululta. Itse asiassa viinikin oli mahdollisesti paras – ainakin positiivisin yllätys – koko joulun paletista. Täyteläinen, hienostuneella tavalla eksoottinen. Limetti ja chili toivat eksoottisia aromeja esiin, täyteläisyys ja suhteellinen hapottomuus toimivat vastaparina chilille ja limetille. Avokadomousse kuitenkin sitoi täyteläisen viinin rakenteellisesti osaksi annosta. Tätä GW + cheviche –komboa suosittelen  kaikille ihan ehdottomasti.

Kevyen alun jälkeen ateriassa siirryttiin järeämpiin aseisiin. Katrin veli on aina valittanut, että hampurilaiset ovat liian pieniä ja niissä on liian vähän lihaa. Tämä korjattiin joulupäivänä. Kinkkua, ylikypsää possunkylkeä, kahta majoneesia, suolakurkkua, tomaattia ja punasipulihilloketta burgeriin. Sivulle majoneesinen coleslaw, sweet chili-kaalia ja friteerattuja bataattiranskalaisia. Kuva puhukoon puolestaan. Lähti miehestä nälkä ja melkein taju. Mutta kyllä se sen söi.  Muiden burgerit olivat loistavia mutta hivenen maltillisempia…

Burgereiden kanssa tarjottiin Castoro cellars Zinfandel. Viini oli korkean drinkabiliteetin omaava marjahilloinen nautintoaine, sopi ruuan sekalaiseen makumaailmaan kuin ruttuinen nenä rumaan naamaan. The gnarlier the better. Jälkiruokana tarjottiin vielä suklaa-viskipirtelöä ja rocky road-suklaita. Överit ruuan suhteen oli aika lähellä, mutta mahat täyttyi.

Illan mittaan tuhottiin vielä pullo amaronea ja vähän jouluoluita. Ja tietty suklaata, juustoa, suklaata, juustoa, suklaata (eri suklaata).

Tapanina mentiinkin sitten salille. Ja syötiin vähän lisää.

Toivottavasti teidän muidenkin joulu meni mukavasti. Kehotamme tosiaan kokeilemaan tuota cheviche-GW-yhdistelmää vaikka uutena vuotena, jos suinkin kiinostuitte. Meidän molempien suhde kyseiseen rypäleeseen on edelleen ennakkoluuloinen, mutta tässä se kyllä toimi.

Hyvää ja rauhaisaa joulun aikaa

Pullon hengen väki toivottaa kaikille lukijoille oikein hyvää ja rauhallista joulun aikaan. Me siirrytään nyt nauttimaan joulusta ja perheen seurasta. Tänään illalla avataan palkinnoksi pikkujouluahertamisesta Mugan especial reserva 1995 ja vertailun vuoksi faustinon reserva 2005. Muuten joulun juomina on ainakin Markus Molitorin riesling zeltinger sonneuhr auslese 2007 ja Chateau musar  2003. Arvioita on tulossa jahka keretään kaikilta joulun kiireiltä.

Viimeiset jouluvalmistelut tehdään huomenna, kun kauppahallista haetaan juustosopista joulupussukat kummankin kotiin ja kuusikin pitäisi vielä huomisen päivän aikana löytää.

Joulu on hieno tekosyy nauttia hyvästä ruuasta ja viinistä (ja jouluoluista, niitä ON vielä jäljellä :) Rauhoittukaa, levätkää ja nauttikaa!

Viikon valinta: Salice salentino nero riserva 2009

Kuva:alko.fi

Alunperin ostimme pullon neroa Alkosta, jotta jatkaisimme omatekemää glögiä kyseisellä viinillä. Jouduimme kuitenkin ostamaan glögin jatkoksi toisen pullon, koska ensimmäinen pullo nautittiin ihan muuten vaan pastan kanssa. Edellisen kerran olemme juoneet kyseisestä viinistä vuosikertoja 2006 ja 2007 ja kummatkin vuosikerrat olivat mielestämme oikein onnistuneita. Viini on tehty Italian omista rypäleistä Negroamarosta ja Malvasia Nerasta,  ja viini tulee Apualian maakunnasta.

Viinin tuoksussa oli tummia marjoja, kirsikkaa ja vaniljaa. Maku seurailee hyvin tuoksua ja 2009 vuosikerta on edelleen keskitäyteläinen ja pehmeä seurusteluviini, joka sopii hyvin italialaisille ruuille, kuten tomaattisille pastoille ja pizzan kanssa nautittavaksi. Hinta-laatusuhteelta(7.99€) viini on edelleeen löytö, joka kannattaa pitää mielessä, kun etsii mukavaa seurusteluviiniä Italiasta.

-katri-

Joulun ajan herkkuja

Meidän perheessä on viime vuosina tultu siihen tulokseen, että joulun aikaan aattona syödään jouluruokaa ja muuten jotain ihan muuta. Aattona painotus on lähtökohtaisesti alkupalapöydän kaloissa ja aattoillan juustoissa. Syy jouluruokien vähyyteen on se, että Katri on jo marraskuun puolivälissä täynnä jouluruokaa ja jouluna laatikot ja kinkut ovat kokeneet melko täydellisen inflaation. Koska kuitenkin tästä perheestä löytyy kaksi kokkia, ei meillä jouluna huonosti koskaan ole syöty.

Viime vuonna joulupäivänä syötiin alkuruokana perinteiden mukaisesti blinejä eri täytteillä, jotta saatiin aaton kalapöydän kalat syötyä loppuun. Pääruokana oli poron ulkofileetä, palsternakkapyreetä ja punaviinikastiketta. Jälkiruokana oli tarkoitus tarjota maitosuklaapannacottaa, mutta eihän sitä kukaan enää jaksanut syödä. Tässä olisikin ehdotuksemme  joulun pyhien paremmaksi illalliseksi. Mukana on tietenkin viinisuositukset Alkon valikoimasta. Reseptit on 4 hengelle. Takaan, että nälkä lähtee.

Jos jälkkärin jälkeen on vielä viinejä jäljellä niin tarjoa viinien kanssa juustoja siten, että paritat valkohomejuustolle samppanjan, kovan juuston (kuten pecorino,manchego  tai vanha gouda) amaronen kanssa ja banyulsin sinihomejuuston kanssa.


Blinejä, mätiä, sipulia ja smetanaa kera samppanjan tai kuohuviinin 

Blinit(n.10 kpl)

4dl bulgarianjogurttia tai kermaviiliä
20 g hiivaa
2 1/2 dl tattarijauhoja
1 tl sokeria
1 1/2 dl kuumaa maitoa
1 tl suolaa
1 rkl voisulaa
1 keltuainen
1 valkuainen

Lämmitä jogurtti kädenlämpöiseksi, liuota siihen hiiva ja sekoita joukkoon jauhot ja sokeri. Kohota pari tuntia huoneenlämmössä tai pidempään jääkaapissa. Sekoita ennen paistamista taikinaan kuuma maito, suola, voisula, keltuainen ja vaahdotettu valkuainen viimeisenä. Paista kirkastetussa voissa (se sulatetun voin sakaton osa) blinipannulla miedolla lämmöllä paksuja blinejä.

Kirkastettu voi

500 gr voita

Sulata voi juoksevaksi kattilassa ja keitä noin 5-10 minuuttia. Ota kattila pois liedeltä ja anna heran laskeutua rauhassa. Kaada kirkastettu voi kattilasta pois ja varo heran sekoittumista joukkoon.

Blinin kanssa meillä tarjotaan yleensä hienonnettua salottisipulia, hyvin valutettua muikun- tai kirjolohenmätiä ja vaahdottettua smetanaa. Lisäksi, jos aattoillasta on jäänyt vaikka savukaloja tai sillejä niin ne sopivat mahtavasti blinien kanssa. Katrin äiti vaatii blinien kanssa lisäksi myös kuutioituja venäläisiä suolakurkkuja, hunajaa ja vaahdotettua smetanaa. Toimii vaikka kuulostaakin aika mielenkiintoiselta. Tarjoa blinit haluamallasi täytteellä ja nauti blinien kanssa reilu kulaus samppanjan tai englantilaista kuohuviiniä.

Paahdettua poron ulkofileetä, palsternakkapyreetä ja punaviinikastiketta kera hyvin dekantoidun amaronen tai yhdysvaltalaisen syrah-viognier- punaviinin kanssa. 

Aloita ruuan valmistus punaviinikastikeesta

Punaviinikastike

1l demi-glace-kastikepohjaa(tampereelta saa ainakin Keittiöelämää-kaupasta ja Stockalta)
puoli pulloa punaviiniä
1 sipuli
1/2 pkt pekonia
timjamia, persiljaa ja rosmariinia
sokeria
suolaa
pippuria
voita

Pilko sipulit pieniksi kuutioiksi. Kuutioi pekoni pieneksi. Kuullota sipuleita hetki öljyssä kattilassa ja lisää pekonit. Ruskista, kunnes pekonit ovat valmiita. Lisää kattilaan viini ja lihaliemi. Lisää joukkoon myös nyrkillinen yrttejä. Keitä kastiketta kasaan pienellä lämmöllä niin, että jäljellä on noin puolet alkuperäisestä määrästä ellei vähemmänkin. Siivilöi kastikkeesta sattumat pois. Mausta kastike suolalla, sokerilla ja pippurilla. Me tykätään aavistuksen makeasta punaviinikastikkeesta, mutta makunsa kullakin. Hyvän kastikkeen salaisuus on siinä, että sulla on malttia keitellä sitä. Mitä kauemmin kastike on takalevyllä kiehumassa niin sitä parempaa siitä tulee. Kaikista parasta kastikkeesta saa, kun se on niin kokoon keittynyttä, että sitä ei tarvi suurustaa uudelleen.

Palsternakkapyre

1 kg palsternakkaa
0,5 dl kermaa
suolaa
pippuria
hunajaa

Kuori ja pilko palsternakat. Laita palsternakat kattilaan ja lisää päälle kermaa niin, että palsternakat peittyvät. Laita päälle kansi tai leivinpaperia ja keitä palsternakat kypsäksi. Soseuta palsternakat ja paseraa siivilän läpi, jotta saat pyreestä samettisen pehmeetä. Lämmitä pyree kattilassa ja mausta suolalla, pippurilla ja hunajalla. Lisää kermaa, jos pyre on liian tiukkaa. Pyreetä voi varioida esimerkiksi lisäämällä joukkoon keittovaiheessa  paahdettuja valkosipulin kynsiä tai perunaa.

Poron ulkofilee

150-200 gr poron ulkofileetä/hlö
suolaa
pippuria

Ota poro huoneenlämpöön 45 minuuttia ennen tarjoilua. Jos fileessä on kalvot, poista ne ennen kypsentämistä. Lämmitä uuni 180-asteiseksi. Ota puhtaaseen fileeseen nopea väri kuumalla pannulla molemmin puolin. 1 minuutti/per puoli riittää hyvin värin ottamiseen. Laita lihan paksuimpaan kohtaan lihalämpömittari ja kypsennä poro 38-asteiseksi. Ota file pois uunista ja anna levätä folion alla muutama minuutti, että lihasnesteet tasapainottuu. Leikkaa poro syitä vasten ohuiksi annospaloiksi ja tarjoa palsternakkapyreen ja punaviinikastikkeen kanssa. Lisäksi voit tarjota annoksen kanssa vaikka paistettuja kasviksia, jos kaipaat aterialta lisää ruokaisuutta.

Maitosuklaapannacotta ja ranskalaista makeaa jälkiruokaviiniä (n. 4-6 kpl) 

5 dl vispikermaa
1/2 dl sokeria
125 g maitosuklaata
3 liivatelehteä

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Kiehauta puolet kermasta, lisää joukkoon sokeri ja sulata kerma-sokeriseoksessa paloiteltu suklaa. Puserra liivatteista ylimääräinen vesi pois ja liuota liivatteet lämpimän kerma-suklaaseoksen joukkoon. Anna seoksen hieman jäähtyä ja vatkaa sillä välin puolet kermasta vaahdoksi. Yhdistä kermavaahto ja jäähtynyt kerma-suklaaseos toisiinsa. Kaada pannacotta annosmaljoihin ja anna hyytyä jääkaapissa. Tarjoa pannacotat jälkiruokaviinissä marinoitujen marjojen kanssa.

-katri-

Ps. Tänä vuonna joulupäivän menun ideaa on haettu ameriikan maalta ja resepti tulee blogiin, kunhan ruuat on kertaalleen testattu.

Viikon valinta: The glenrothers select reserve

Viikon valinta tänään viski Speysiden alueelta Skotlannista. Viski vanhin voitehista ja viskit ovat olleet meidän sydäntä lähellä jo monta vuotta. Kumpikaan meistä ei juuri välitä konjakeista ja brandyista, mutta viskeille ollaan ainakin osa meidän viininhuuruisesta sydämestä menetetty.



Ensimmäiset muistot kunnon muistot viskeistä on Islayn saarelta tulevista todella savuisista ja voimakkaista viskeistä. Islayn viskien nimeen vannoimme aina vuoteen 2010, jolloin erehdyimme vahingossa vaeltamaan Speysiden alueelle 5 päiväksi. Tarkoitus oli ottaa haltuun Islayn saari, mutta ei sinne meidän aikataulun puutteissa päässytkään. Jälkikäteen täytyy sanoa, että onneksi ei päästy Islaylle, koska Speysiden kaunis luonto ja vähemmän savuiset viskit hurmasivat meidät täysin.

Maistoimme Speysiden reissulla ensimmäisen kerran glenrothesin tislaamon tuotteita ja ihastuimme niin täysin. Sitten kun tislaamon select reserve oli hyvässä tarjouksessa Frankfurtin lentokentällä ei paljoa tarvinnut miettiä ostopäätöstä. Viski on tislaamon mestarin John Ramsayn käsialaa ja kyseessä on vuosikerraton viski, joka sekoitetaan eri vuosikertojen välillä huolellisesti. Viski on vaalean kullankeltaisen värinen ja tuoksussa on maltaan tuoksua yhdistettynä miellyttävään vaniljan ja kookoksen tuoksuun. Maku mukailee tuoksua ollessaan hieman makea. Maussa maistuu myös miellyttävästi appelsiinin kuori. Maku pehmenee entisestään, kun joukkoon lisätään hieman vettä. Miellyttävä pehmeä viski, joka ei hyökkää päälle. Sopii myös mahtavasti niille, jotka viskien mausta niin välitä.

Kuten pullosta näkyy tuote on kelvannut meille ja enää pullon pohjat on jäljellä. Lisää täytyy ehdottomasti hankkia, jos sopiva pullo samalta tislaamolta tulee vastaan.

-katri-

Viinin ystävän joulukalenteri

Tänä vuonna meillä on perinteisen partiolaisten joulukalenterin lisäksi viinin ystävän joulukalenteri, jonka Heikki täyttää Katrille joka aamu. Kalenterina toimii Coma Vellan viinipullon laatikko. Mas d'en gil-viini on vielä juomatta, mutta laatikko toimii tänä vuonna joulukalenterina.

Kalenterista on tähän mennässä paljastanut vuoroaamuin herkkuja, kuten suklaata, sahramiglögiä ja espanjalaista lakritsia kuin urheiluhenkisiä yllätyksiä, kuten juoksukoulusta tai santiago de compostelan vaelluksesta kertovat kirjat. Heikin ajatuksena on ilmiselvästi ollut motivoida vaimoaan vuoropäivin joulukuiseen pimeyteen joko herkuin tai tsemppaamalla urheiluharrastusten kanssa. Jouluaattona kalenterista saattaa kuulemma paljastua myös sitä viiniä viininystävälle.

-katri-