Lajike vai terroir ?

Olemme suhtautuneet Etelä-Amerikan viineihin hieman skeptisesti. Aivan viimeaikoina olemme kuitenkin löytäneet etekin chileläisistä viineistä joitain aiempaa raikkaampia ja omaleimaisia viinejä, jotka ovat herättäneet toivon massatuotannon luvatun maanosan viinitulevaisuuden suhteen. Näitä uuden polven tekemiä viinejä on hehkutettu myös kansainvälisessä viinimediassa. Valitettava tosiasia kuitenkin on se, että näiden uudenlaisten viinien saatavuus Suomeen on varsin rajoitettua: Alkossa on suunnaton määrä chileläisiä ja argentiinalaisia viinejä, mutta tyylillisesti tämä valikoima on varsin monotoninen: Isoa parkermarjaa, sahanpuruista poltettua tammea, olematonta hapokkutta ja pehmenneltyjä tanniineja.

Argentiina on tunnettu malbec-viineistään, jotka ovat isoja ja pehmoisia. Tämä alunperin Bordeaux:sta kotoisin oleva rypäle on löytänyt uuden kodin kuumasta Argentiinasta, jossa siitä tuotetuista viineistä tulee tyylillisesti jotain aivan muuta kuin ranskalaisista malbeceista, joista tunnetuimpia lienevät cahorsin viinit. Tämä ilmentää hyvin sitä tosiasiaa, että viinityylon määrittäjänä rypäle on usein toissijainen tekijä maaperän ja ilmaston jälkeen.

Heikki on ollut ihastunut loiren laakson cabernet franc-viineihin jo pari vuotta. Niissä on raikasta marjaisuutta ja rypälelähtöistä mausteisuutta, ja ne ovat usein viileästä ilmastosta johtuen hapokkaita, kohtuullisen matala-alkoholisia ja siten ruokaystävällisiä viinejä. Toisinaan niitä kuitenkin vaivaa vihreä vegetaalisuus, joka etenkin Katrin mielestä on luotaantyöntävä piirre näissä viineissä. 

Viimeisen vuoden aikana on monessa mediassa kehuttu argentiinalaisia cab franceja: Lämpimämmässä ilmastossa rypäleet saadaan varmasti kypsiksi, eikä tuota vegetaalista aromia kehity. Argentiinassa on toisaalta hyvin korkalla sijaitsevia tarhoja, joilla kasvaneissa rypäleissä säilyy raikkaan viinin tekemiseen tarvittava hapokkuus. 

Kuva:alko.fi

Kun bongasimme rakkaasta monopolistamme argentiinalaisen franc-viinin, halusimme ehdottomasti sitä maistaa. Tämä Luigi Boscan Cabernet Franc 2013 viini tulee Mendozan ala-alueelta Luján de Cuyosta, jossa tarhat sijaitsevat noin kilometrin korkeudessa. Massatuottaja herätti hieman epäilyksiä, mutta pakko oli kotiuttaa tämä pullo. 

Avasimme viinin, joka oli lasiin kaadettaessa tumman purppurainen, hyvin syvä väriltään. Sen tuoksussa ei todellakaan ollut vegetaalisuutta: Tuoksu oli tuttua Etelä-Amerikkaa, siitä lötyi liki hilloista luumua ja karhunvatukkaa, hyvin runsasta tammen tuomaa mausteisuutta. Cabernet francin tunnusomainen mausteisuus hukkui tammen tuomaan paahteisuuteen. Tuoksu sinänsä oli ihan  miellyttävä, mutta se kieli jo siitä minkä suutuntuma vahvisti: Iso, marjainen, mausteinen, matalahappoinen viini tuttuun alko-tyyliin. Sokkona ei cab franc rypäleenä olisi tullut mieleen kymmenen ensimmäisen arvauksen joukossa. Viinin suutuntuma oli fokusoitumaton, makukokemus jäi ikään kuin ilmaan leijailemaan ilman tarttumapintaa. Viini oli hyvin alkoholinen, mikä on ongelma ruokayhdistelmissä, etenkin kun hapokkuus jäi hyvin matalaksi. 

Tämä ensimmäinen argentiinalainen cabernet franc-pettymys ei kuitenkaan vielä vienyt toivoamme parempien suhteen: Tämä oli kenties valuttu 'suomalaiseen makuun', jonka ilmeisesti uskotaan tällaisia suosivan (ainakin alkon valikoimasta päätellen). Kansaivälisessä viinimediassa argentiinan franceja ovat kuitenkin kehuneet myös kriitikot, joiden tiedetään arvostavan viinissä raikkautta ja hapokkuutta. Niinpä tulemme kokeilemaan näitä jatkossakin. 

Marraskuun kausimenu kokonaisuudessaan

Marraskuun pimeys alkaa olemaan loppusuoralla ja ensi kuussa päästääkin jo joulun odotukseen. Joulukalenteri ilmestyy hieman eri konseptilla tänä vuonna blogin puolella, mutta kausimenu on tietenkin sisälletty joulukalenteriin. Marraskuun kausimenussa pääosassa olivat persimoni, hirvi ja suklaa. Menu toimii mainiosti myös pikkujoulujen herkkuhetkiin.

Alkuruuaksi persimoni-rapusalaattia

Pääruuaksi hirvipataa ja selleri-papupyrettä

Jälkiruuaksi suklaamoussea ja viskisiirappia

alkoholilain kokonaisuudistus, etämyynti ja EU

Alkoholilain kokonaisuudistuksessa on joitakin hyviä ja joitakin viiniharrastajaa huolestuttavia piirteitä. Jälkimmäisistä hankalin on suunniteltu etämyyntikielto. Oli siis pakko pöyhiä hieman EU-lainsäädäntöä.

28 artikla (aiempi EY-sopimuksen 23 artikla) 1. Unioniin sisältyy tulliliitto, joka käsittää kaiken tavaroiden kaupan ja merkitsee, että vienti- ja tuontitullit sekä kaikki vaikutukseltaan vastaavat maksut ovat kiellettyjä jäsenvaltioiden välillä ja että toteutetaan yhteinen tullitariffi suhteessa kolmansiin maihin.

34 artikla (aiempi EY-sopimuksen 28 artikla) Jäsenvaltioiden väliset tuonnin määrälliset rajoitukset ja kaikki vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet ovat kiellettyjä.

35 artikla (aiempi EY-sopimuksen 29 artikla) Jäsenvaltioiden väliset viennin määrälliset rajoitukset ja kaikki vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet ovat kiellettyjä.

36 artikla (aiempi EY-sopimuksen 30 artikla) Mitä 34 ja 35 artiklassa määrätään, ei estä sellaisia tuontia, vientiä tai kauttakuljetusta koskevia kieltoja tai rajoituksia, jotka ovat perusteltuja julkisen moraalin, yleisen järjestyksen tai turvallisuuden kannalta, ihmisten, eläinten tai kasvien terveyden ja elämän suojelemiseksi, taiteellisten, historiallisten tai arkeologisten kansallisaarteiden suojelemiseksi taikka teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojelemiseksi. Nämä kiellot tai rajoitukset eivät kuitenkaan saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen.

Alkoholilain kokonaisuudistuksen yhteyteen suunnitellun täydellisen etämyyntikiellon Valtio aikoo perustella mitä ilmeisimmin artiklalla 36. Toivon mukaan tästä saataisiin jatkossa koko EU-alueen kattava kannanotta, jolla kiellettäisiin rajat ylittävä alkoholikauppa kaikkien unionimaiden välillä terveyttä vaarantavana.

37 artikla (aiempi EY-sopimuksen 31 artikla) 1. Jäsenvaltiot mukauttavat kaupallisia valtion monopolejaan niin, että tavaroiden hankintaa tai myyntiä koskevissa ehdoissa ei syrjitä jäsenvaltioiden kansalaisia. Tämän artiklan määräyksiä sovelletaan kaikkiin toimielimiin, joiden välityksellä jäsenvaltio lain nojalla tai tosiasiallisesti suoraan tai välillisesti valvoo tai ohjaa jäsenvaltioiden välistä tuontia tai vientiä taikka olennaisesti vaikuttaa siihen. Näitä määräyksiä sovelletaan myös monopoleihin, jotka perustuvat valtion myöntämään yksinoikeuteen.

Jos tulkitsen artiklaa oikein, valtion monopolilla ei pitäisi olla oikeutta päättää mitä tuotteita se ottaa myyntiin ja mitä ei.

Varsin mielenkiintoisia alkon toiminta huomioiden on myös seuraava

102 artikla (aiempi EY-sopimuksen 82 artikla) Sisämarkkinoille soveltumatonta ja kiellettyä on yhden tai useamman yrityksen määräävän aseman väärinkäyttö sisämarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla, jos se on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tällaista väärinkäyttöä voi olla erityisesti:
a) kohtuuttomien osto- tai myyntihintojen taikka muiden kohtuuttomien kauppaehtojen suora tai välillinen määrääminen;
b) tuotannon, markkinoiden tai teknisen kehityksen rajoittaminen kuluttajien vahingoksi; c) erilaisten ehtojen soveltaminen eri kauppakumppaneiden samankaltaisiin suorituksiin kauppakumppaneita epäedulliseen kilpailuasemaan asettavalla tavalla;
d) sen asettaminen sopimuksen syntymisen edellytykseksi, että sopimuspuoli hyväksyy lisäsuoritukset, joilla niiden luonteen vuoksi tai kauppatavan mukaan ei ole yhteyttä sopimuksen kohteeseen.

Etenkin tuo kohta a herättää pohtimaan alkon käytäntöjä esimerkiksi erikoistilauksissa. Jos verojen ja mioden perusteltujen maksujen päälle perityt lisämaksut ovat jonkun mielestä kohtuuttomia, niin tästä 'vois tehrä vähän numeroo'

Enpä ole lakiasiantuntija, mutta jännäksi käy.

Viinimatkahaaveet top 5 x 2

Syksyn edetessä ja talven lähetessä on hyvä listata viinialueita, joille haluaisimme (toivottavasti läheisessä) tulevaisuudessa reissata. Koska kirjoittajia on kaksi, tähän kaksi erillistä top 5-listaa. Koska ainakin toistaiseksi olemme tehneet reissut yhdessä, on todennäköistä että molempien listalta löytyvät tulevat toteutumaan. Blanc de Blancsin Annakin kirjoitti hiljattain viinimatkahaaveistaan. 

Heikin lista (epämääräisessä järjestyksessä):

-Etna. Sisilian tulivuorella on kova pöhinä ja ympäristöstään erottuva maaperä ja ilmasto.
-Jerez, koska sherry. Myös alueen tapaskulttuuri houkuttelee. Lisäksi alue sijaitsee sikäli etelässä, että siellä on lämmintä jo melko aikaisin keväällä/myöhään syksyllä
-Champagne ei tällä listalla kaipaa perusteluja. Täytyy häpeäksemme myöntää, ettemme ole vielä käyneet.
-Beaujolais, koska hienoja biodynytuottajia.
-Uusi-Seelanti ja Australia. Sitten kun on puoli vuotta aikaa ja lottovoitto.

Katrin lista
-Champagne, koska klassikko ja yksi lempiviineistä
-Mosel, koska riesling
-Porto, koska portviineissä on sitä jotain.
-Rioja Alta, koska olisihan se hienoa päästä vierailemaan R.Lopez de heredian tilalle.
-Bourgogne/Beaujolais, koska Pinotin ja Gamayn koti

* listat kirjoitettiin toisista tietämättä. Näemmä seuraavat reissut suuntaavat siis Ranskaan, nyt täytyy vain päättää mennäkö ensin Beaujolas'n vai Champagneen...

Marraskuun kausimenu: Suklaamoussea ja viskisiirappia talven varalle!

Marraskuussa täytyy kerätä vararavintoa kylmää talvea vasten, ja tässä tarkoituksessa suklaamousse toimii oivallisesti!

Suklaamoussea ja viskisiirappia talven varalle

Suklaamousse:

100 g (80 %) tummaa suklaata
2 munaa huoneenlämpöisinä
1 dl kermaa
0,5 dl sokeria
1 rkl voista sulatettuna

Erota keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi sokerin kanssa.Vatkaa myös kerma vaahdoksi ja sekoita valkuaisvaahtoon. Sulata voi. Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa: keskiteholla kunnes puolet suklaasta on sulanut, sitten sekoittele kunnes on tasaista. Lisää suklaaseen ensin voisula ja sitten huoneenlämpöiset keltuaiset. Jos suklaa on liian kuumaa, keltuaiset kypsyvät ja eikä homma pelitä. Toisaalta jos keltuaiset ovat jääkaappikylmiä niin suklaa leikkaa. Eli huolehdi lämpötiloista! Sekoita suklaa varovasti valkuais-kermavaahtoon.

Viskitoffeesiirappi

1 dl sokeria

0,5 dl kermaa

5 cl savuista viskiä

Laita sokeri kasariin ja kuumenna, kunnes alkaa hieman tummua. Ota pois levyltä. Sekoita viski kermaan ja kaada kasariin, sekoittele kunnes karamelli liukenee kattilan pohjalta. Laita matalalle lämmölle levylle ja keitä kasaan kunnes koostumus on sopivan valuva. Jäähdytä.

Karamellisoidut omenat

1 omena lohkoina

sokeria

voita

Laita pannuun sokeri, voi ja omenalohkot. Paistele, kunnes omenoihin muodostuu karamellinen pinta. jäähdytä leivinpaperilla. 

Juomasuositus

Tälle savuisalle ja suklaiselle jälkiruualle sopii stout. Alkuun on juuri tullut uutuutena Sorin Dark Humor Club, jonka suklaisuus ja karamellinen maltaisuus sopivat tälle kuin nenä päähän!

Clos de Coulaine: moniulotteinen chenin Loiresta

Savenniéresin viinialue sijaitsee Loire-joen keskijuoksulla, Anjoun länsipuolella. Savenniéresiin kuuluu kaksi ala-aluetta: Savenniéres-La Roche-aux-Moines ja Coulée du Serrant. Näistä jälkimmäinen koostuu vain yhdestä tilasta, nimittäin erittäin Nicholas Jolyn biodynamiikan mekasta.

Alueen maaperä on ravinneköyhää liuskekiveä, jossa ei viiniköynnösten lisäksi oikein mikään muu viljelykasvi menestykään. Tämä on tunnusomaista useilla laatuviinialueille: Viniköynnös pystyy kasvattamaan syvät juuret, joiden avulla se selviää kuivissa olosuhteissa ravinneköyhässä maaperässä. (Mieleen palaa aina kuva paljaasta, kivikkoisesta mäenharjanteesta Prioratissa: Ruohotuppaleiden lisäksi ainoa elävä asia tällä tuulenpieksemällä harjanteella oli känkkyräinen, puoli metriä korkea villi viiniköynnös, jossa kasvoi pieni terttu hyvin pieniä rypäleitä.)

Savenniéresin viini valmistetaan chenin blanc-rypäleistä, ja sen tyyli on useita muita Loiren cheninejä täyteläisempi. Aiemmin alueen viinejä piti ikäännyttää hieman ennen avaamista, koska niiden sanottiin olevan nuorina kireitä. Moderni tyyli on kuitenkin hieman hedelmäisempi ja helpommin lähestyttävä. Tämä johtuu ainakin osin viininvalmistustekniikan ja rypäleiden laadun parantumisesta: Aiemmin viineihin lisättiin reippaasti rikkidioksidia suojaamaan niitä hapettumiselta, ja tämä tuntui viineissä kovuutena jos ne avattiin ennen rikkiylimäärän hajoamista pullokypsytyksessä. Myös rypäleiden laatu on parantunut, ja valtaosa alueen viljelijöistä noudattaa luonnonmukaisen viljelyn periaatteita (vaikkei suurta osaa viineistä ole luomuksi sertifioitukaan).

Claude Papin (ja hänen vaimonsa Joëlle) ovat kuuluisimmat tuottajat läheisellä Anjoun alueella. Papinit uskovat vahvasti terroiriin, ja heidän näkemyksensä mukaan viinin luonteenpiirteet muodostuvat sen kasvuympäristöstä eikä niinkään rypälelajikkeesta. Anjoussa pariskunta tuottaakin suuren määrän punaisia ja valkoisia terroir-vetoisia tarhaviinejä. Anjoun tarhojen lisäksi Papineilla on vuokrapalstoja Savenniéresissa, mistä nyt maistamamme viini on peräisin. Papinilla on tapana  käyttää kuivissakin viineissään pieni määrä jalohomeisia rypäleitä, mikä tuo viineihin täyteläisyyttä ja moniulotteisuutta.

Kuva:viinikellari.com

Clos de Coulaine 2012 on väriltään oljelkeltainen ja keskisyvä. Sen tuoksusta löytyy kukkeutta, hunajaa, hyvin kypsää omenaa ja omenankotaakin. Tuoksussa on mukana chenin blancille tyypillistä hieman 'hikiseltä' tuntuvaa mineraalisuutta sekä vieno mausteinen, lakritsia muistuttava vivahde. Suussa viini on hyvinkin täyteläinen, kuitenkin täysin kuiva. Runsaan hapokkuuden ansiosta viini ei tunnu raskaalta. Hapot eivät ole sitruunaisen terävät kuten vaikkapa Moselin rieslingissä vaan pehmeämmät mutta silti 'jykevät'. Suussa viini aromimaailman kompleksisuus avautuu edelleen, kukkeat ja hunajaiset aromit korostuva aluksi, ja jälkimaussa mukaan pakkaan nousee runsas mineraalisuus sekä yrttisyys. Jälkimaku on pitkä ja miellyttävä. Hapokkuuden ansiosta suu tuntuu siemauksen jäljiltä raikkaalta.

Kyseessä on loistavan moniulotteinen, täyteläinen viini joka on ehdottomasti parhaimmillaan ruokapöydässä. Tämä sopii hyvin pariksi täyteläisemmille, runsaanmakuisille ruuille jotka vaativat viiniltä sekä runsautta että raikastavaa hapokkuutta. Esimerkiksi runsaanmakuiset kalaruuat tai runsaasti aromikasta juustoa sisältävät kasvisruuat sopinevat hyvin.

Viini on saatavissa viinikellari-verkkokaupasta, josta tämä pullo tuli meille näytteenä. Arvio voi siis olla tiedostamattomasti ilmaisen näytteen vääristämä, mutta tämän subjektiivisen arvion perusteella kyseessä oli loistava viini!

Marraskuun kausimenu: Pääruuaksi hirvipataa ja selleri-voipapupyrettä

Hirvenlihaa on ollut jo hetken saatavilla, ja se on hyvin sesongissa. Meillä ei kovin usein syödä lihaa, mutta kun sitä syömme niin suosimme riistaa ja etenkin second cut-paloja: Näissä on usein enemmän makua, ja ne ovat myös edullisempia. Pitkään haudutettavaan pataruokaan nämä sopivat erityisen hyvin. Tämä pääruoka sopii hyvin myös isänpäiväksi, mikäli useamman sukupolven isiä halutaan juhlia yhdessä!

Hirvipata

4:lle
500 g luullista hirvenlihaa (lapaa, kylkeä tms)
10 valkosipulin kynttä
2 isoa sipulia
500 g palsternakkaa
500 g porkkanaa
300 g juuriselleriä
Puolikas pullo punaviiniä
Litra sipulilientä (tai kasvislientä)
5 laakerinlehteä
20 maustepippuria
5 tähtianista
suolaa

Laita kaikki aineet pataan, kiehauta hellalla ja laita 90-asteiseen uuniin 12 tunniksi.

Selleri-valkopapupyre

iso juuriselleri
5 valkosipulinkynttä
600 g keitettyjä voipapuja
50 g hasselpähkinärouhetta
suolaa, valkopippuria

laita sellerit ja valkosipulit kattilaan ja keitä kypsäksi. Laita hasselpähkinät ja vesi astiaan ja soseuta sauvasekoittimella. Kaada sellereiden keitinvesi talteen. Laita pavut ja pähkinämasssa sellereiden sekaan ja soseuta, lisää keitinvettä kunnes rakenne on halutun lainen. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kokoa annokset soseesta ja padasta.

Juomasuositus

Hirvipadalle suosittelemme Chilestä tulevaa punaviiniä Undurraga Vigno 2012, joka pelitti annoksen kanssa loistavasti. Tarkemman arvostelun viinistä voit lukea täältä. 

Undurraga vigno 2012

Chilen viinituotanto on viime vuosina alkanut pikku hiljaa päästä eroon lastentaudeistaan. Maan viinituotanto on alusta alkaen suuntautunut vahvasti ulkomaanvientiin, koska Chilessä ei varsinaista viinikulttuuria ole. Tästä syystä myöskään tuotannossa ei ole aiemmin tunnistettu eri alueiden vahvuuksia, vaan lajikkeita on kasvatettu niille huonosti sopivilla alueilla valtavilla mekaanisesti hoidetuilla viljelmillä lähinnä teollisuuden prosessien ehdoilla. Metodi tuotti teknisesti päteviä, hyvin kypsän marjaisia, hillottuja viinejä joiden rakenne oli jossain määrin mehumainen.Kyseinen tyyli upposikin melko hyvin kansainvälisillä markkinoilla: Viinin suosio lisääntyi kansainvälisesti, ja viininjuojiksi tuli uusia kuluttajaryhmiä jotka eivät olleet tottuneet viinin hapokkuuteen ja karvaisiin tanniineihin. Nämä ovat piirteitä, joita ihmisen makuaisti ei suoralta kädeltä hyväksy vaan niihin täytyy tottua. Siten chileläiset paksut ja makean marjaisat viinit upposivat hyvin.

Nyt Chilen viininviljelijöille on alkanut karttua kokemusta, ja samalla kunnianhimo tuntuu lisääntyneen: Pikku hiljaa on alettu herätä siihen, että myös Chilessä pystytään tuottamaan laadukkaita, alueelleen tyypillisiä viinejä. Nämä viinit ovat herättäneet kansainvälistä kiinnostusta myös viiniharrastajien parissa: Decanter on hehkuttanut uudelleensyntynyttä Etelä-Amerikkaa viimeiset pari vuotta.

Maulen alueella Chilen keskilaakson eteläisimmässä ja lämpimimmässä osassa on pitkään tuotettu mitäänsanomattomia, hilloisia viinejä. Alueella on kuitenkin piillyt aarre, jonka arvo on alettu tiedostaa. Kuivalle rannikonläheiselle alueelle (Maule secano) istutettiin 1940- ja 50-luvulla Carignan-köynnöksiä, joita on viljelty bush vine-tarhoilla ilman keinokastelua (joka muutoin on Chilessä pääsääntö). Nämä Carignan-köynnökset ovat päässeet kypsään ikään, ja niiden rypälestä tuotetut viinit ovat jotain aivan muuta kuin Maulen perinteiset sekoitteet.

Näitä vanhoja Carignan-tarhoja on herätty arvostamaan, ja niiden viljelyä edistämään on perustettu Vigno-projekti (Vignadores de Carignan) jossa on mukana 15 tuottajaa. Olemme aiemmin kirjoittaneet kyseiseen projektiin kuuluvan Torresin Cordillerasta, jota pidimme hyvänä viininä.

Kuva:alko.fi

Nyt alkoon hiljan tullut Undurraga Vigno löysi tienä pyötäämme. Viini on sekoite Carignan- ja Cinsault-rypäleistä, jotka molemmat ovat tyypillisiä eteläisen Rhonen alueen viineille. Rypäleet on kerätty käsin ja tertut on valittu tarkasti. 5 päivän kylmämaseraatio, jonka jälkeen viini on saanut käydä luonnonhiivoilla 4 viikkoa. Viini on saanut 16 kuukauden tammikäsittelyn, mutta vain 15 % tynnyreistä on ollut uusia. Tynnyröinnin jälkeen pullokypsytystä 6 kk ennen markinoillelaskua.

Väriltään todella syvän purppurainen. Tuoksu on ensisijaisesti hyvin marjainen, ei kuitenkaan hillottu vaan raikas auringon lämmittämä mansikkamaa. Tarkemmalla nuuhkinnalla nokkaan nousee myös tammikypsytyksen tuomia kuivaa metsänpohjaa muistuttavia vivahteita. Viini on melko nuori, ja sen aromipaletti sen mukaisesti vielä melko primääriarominen. Tammi on tuoksussa hillitty. Suussa Täyteläinen ja raikas. Caringnan tuo makuun jotain 'eläimellisen' täyteläistä ja maanläheistä makua, jolle en löydä sanaa. Lähinnä tulee mieleen vertaus: Jos nuori marjaisa cabernet on sisäfilee, niin tämän maku on kuin on paksu, roséksi jätetty maksansiivu! Jälkimaku on kuitenkin hapokas ja raikas, ja kokonaisfiilis on freesi. Täyteläinen ja paksuhko alkumaku yhdistettynä lopun hapokkuuteen on tasapainoinen, suussa progressiivinen kokonaisuus.

Tämä viini on hyvä pari riistalle, itse testailimme tätä hirvi-juurespadan kera ja hyvin toimi. Myös edellämainittu maksa voisi olla hyvä pari. Viinillä on melko reippaasti hintaa, mutta mikäli haluaa tutustua tähän Chilen uuteen sukupolveen niin tässä on mielestämme oiva vaihtoehto!

Marraskuun kausimenu:Persimoni-rapusalaattia alkuruuaksi

Marraskuu vuoden synkin kuukausi vaatii meidän mielestä ruualta värejä ja makuja. Satokauden osalta suomalaisia juureksia on tarjolla, mutta onneksi tuontihedelmät pelastaa hieman tilannetta värien suhteen. Tällä kertaa innostuimme persimonista, joka löi itsensä läpi viime vuoden satokausituotteiden myötä ainakin meidän lähiPrismassa.

Persimoni-rapusalaatti

1 persimoni
1/2 halloumipaketti
1 appelsiini
1/3 kurkkua
3-4 rapua/hlö
1/3 kurkkua
yhden granaattiomenan siemenet
suolaa ja mustapippuria

Viipaloi persimonit ja halloumi. Paahda niitä pannulla keskilämmöllä 3-5 minuuttia niin että ne saavat hieman väriä pintaansa. Kuori ravut ja poista niiltä suoli. Paahda rapuja pannulla 2 minuuttia/puoli ja mausta ne suolalla. Leikkaa kurkku pitkittäin juustohöylällä ohuiksi siivuiksi ja pyöritä ne rulliksi. Poista granaattiomenasta siemenet. Poista appelsiinista kuoret ja leikkaa hedelmäliha irti appelsiinista. Kokoa annos ja tarjoa kuohuviinin kanssa.

Juomasuositus

Kuvassa esiintyvä Jaume Serran rose-kouhuviini on valitettavasti poistunut myynnistä, mutta alkon vakiovalikoimasta löytyvä saman tuottajan Jaume Serra Cava Brut on annokselle myös loistava vaihtoehto.  Tässä cavassa hinta-laatusuhde on todellakin kohdillaan. 

Pikavisiitti Barcelonaan

Ihan pikainen ja koulutuksentäyteinenkin työmatka Barcelonaan piristi viilenevässä syksyssä, auringon lataaminen tähän aikaan vuodesta on mahtavaa. Ajankohta oli hyvä myös sikäli, että kaupungin pahin turistisesonkin oli selvästi takana päin. Seuraavassa joitakin fiiliksiä.

Vuokrasin kämpän Graciasta, ydinkeskustan pohjoispuolelta. Alueella on paljon artesaaniputiikkeja ja pikkurafloja. Erittäin rauhallinen mutta silti vain 20 min kävelymatkan päässä Plaza Catalunyalta. Gracian kauppahalli Mercat de l'Abaceria on helmi, jossa saa jonottaa juustojaan ja muita herkkujaan paikallisten mummojen kanssa. Vahva suositus alueelle.

Pienpanimobuumi näyttää voivan paksusti myös Barcelonassa. Beerket oli keskittynyt katalonialaisiin pienpanimotuotteisiin. He tarjoavat näitä paitsi paikan päällä myös täytettäviin pulloihin mukaan otettavaksi. Koskahan voin hakea Nordic Breweryn tuotteita Gastropub Kalevasta täyttöpulloon? In my dreams. Beerket sijaitsi aivan vuokraamani asunnon vieressä, joten maistelin läpi käytännössä koko hanavalikoiman. Vahva suositus Montsenyn oluille ja Fortin Sour Alelle. Graciasta löytyi mysö La Cerveceria Artesana-panimoravintola. Täällä vierailin vain kerran ja maistoin hieman hermostuneen savuisaa blond alea. Listalla oli kuitenkin mielenkiintoiselta vaikuttavia tuotteita, joten suositus kaikille oluen ystäville.

Lähiruokabuumi oli myös vahva, Km0-kauppoja ja ravintoloita oli varsin runsaasti. Kyseinen liike promoaa katalonialaista lähi- ja luomutuotantoa. Moniin suomalaisiin lähituotteita myyviin liikkeisiin nähden hinnat olivat peruskauppoihin verrattuna melko kilpailukykyisiä (tosin en käynyt isoissa marketeissa joissa hintataso olisi saattanut olla edullisempi).

Uusia ravintoloita en varsinaisesti löytänyt. Viimeisenä päivänä kävin jo aiemminkin hehkuttamassamme Pintxo-baari Blai9:ssä. Voin vain todeta, että still going strong. Ja sellaisen huomioin tein, että on mukavaa kun olutta saa tilata safkansa kanssa 1,5 dl laseissa: freesi ja kylmä juomaa koko pidemmänkin lounaan ajan on jees!

Ja monopolin vankeina on aina mukava löytää Viña Tondoniaa Sparin tarjouksessa. Tämä on toki Suomessa mahdotonta, koska jos kilpailu vapautetaan niin meillä saa vain Rainbow-viiniä. Vai ?

Ja sivuhuomiona vielä se, että fillarin vuokraaminen on Barcelonassa ehdoton juttu. Kaupunki on melko tasainen ja pyörätieverkko kohtalaisen kattava ja toimiva. Aamuruuhkassa matka kongressikeskukselle sujui seisoskelevia autoja ja kiroilevia kuskeja ohitellen.