Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


torstai 22. elokuuta 2013

Samppanjaa ja loppukesän satoa

 Menneenä sunnuntaina herkuteltiin taas olan takaa. Päivällä käytiin mökillä keräämässä tarveaineita illan keitoksiin. Pyörämatkan varrelta
Heikki onnistui löytämään pussillisen herkkutatteja, joita myös
onnistuttiin illan sapuskaan hukkaamaan. Samppanja oli laitettu
viilenemään jääkaappiin jo hyvissä ajoin aamulla.

Juomana oli Jacquessonin Cuvee 376, ja ruuat pyrittiin rakentamaan
tätä elegantiksi haukuttua juomaa tukemaan. Tässä onnistuttiinkin
varsin kohtuullisesti, eri annokset muuntelivat viiniä hienosti, eikä
se jäänyt yhdellekään ruualle jalkoihin. Viini maistettiin kuitenkin
ensin sinällään: Tuoksussa omenaa ja mineraalia, kohtalaisen voimakas
autolyysin paahtoleipä-aromi. Maku loistavan raikas ja omenainen,
mineraalinen ja hennon paahteinen. Pehmeät kuplat. Hieno raikas
samppis, vinatiksen 37 e on tästä pilkkahinta.

Herkuttelun aloitti perinteinen toast skagen katka- ja jokiravusta.
Simppeli alkuherkku, joka herätti nälän tulevan aterian edellä. Viini
toimi tässä hienosti. Majoneesinen rasvaisuus räjähti suusta, mutta
ravun maku jäi tuntumaan taustalle täydentäen hienosti viiniä
mineraalisuudella. Hieno yhdistelmä alkupalaksi!

Seuraavaksi syötiin varsinainen alkuruoka, maitopohjainen kurpitsakeitto, johon oli paistettu sattumiksi kanttarelleja. Keitto muutti viiniä melkoisesti, hedelmäisyys ja paahteisuus nousi enemmän
pinnalle. Tämä ilmeisesti keitossa olleen etikan tuoman hapon vuoksi. Tässä
yhdistelmässä sampanja oli pehmeämpi ja kosiskelevampi, edelleen
kuitenkin varsin raikas. Kanttarellien pähkinäinen maku sopi hyvin
yhteen viinin paahtoleipäisyyden kanssa.
Varsinaiseksi pääruuaksi sitten Tatti-perunapaistosta salvialla
maustettuna, pensaspapuja sekä voissa paistettuja ahvenfileitä. Ruoka
oli sinänsä mahtavaa, mutta viinin kassa erityisen loistavaa.
Ahventen ja viinin yhteisenä nimittäjänä voinen aromi, runsasta
tattiperunapaistosta viini tasapainotti hapokkuudellaan  ja lisäksi papujen mineraalisuus täydensi hyvin viinin aromimaailmaa. Sanalla sanoen, hyvää.

Lopuksi vielä vähän juustoja. Viinin todettiin toimivan hyvin pehmeän
nuoren brien kanssa, ei niinkään kypsemmille juustoille. Vanhan goudan kanssa yhdistelmä oli jopa hivenen epämiellyttävä. Avoid that.

Kotoisen juhla aterian päätteeksi ikääntyvä kellarinvartijakoira sai
oman osansa, sekoituksen kaikista ruuista pannujen ja kattiloiden
pohjalta. Syöntinopeudesta päätellen aromimaailmat toimivat hyvin
yhdessä. Samppanjan tuoksu ei häntä juuri miellyttänyt, isäntänsä
lasia nuuhkaisi ja nenäänsä nyrpisti.

Satokausi on nyt, iloitaan.
-Heikki-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti