Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Carmeneret maistettu

Eilen maistettiin siis 3 viiniä: Yali reserva national Carmenere, Arboleda Carmenere ja Mayu carmenere. Kaksi ensimmäistä tulevat Rapelin alueen eteläisemmästä laaksosta, Colhaguasta. Mayu sen sijaan on peräisin pohjoiselta Elguin laakson alueelta.

Yali maistettiin ensimmäisenä. Väri oli hyvin syvä purppura, kuten kaikissa muissakin maistetuissa viineissä. Tuoksussa oli mausteisuutta, mutta selkeimpänä nenään tunki voimakas vaniljan aromi. Viinissä oli kohtalainen tanniinirakenne, ilmeisimmin tammesta peräisi. Hapokkuus oli melko matala. Suussa maistuivat mausteet ja melko taka-alalle jäävänä tummat marjat. Lievää paprika-aromiakin oli aistittavissa, mutta häiritseväksi asti se ei yltänyt. Kokonaisuutena viini oli aivan passeli, etenkin hintaansa nähden.

Seuraava maistettu oli Mayu, jonka tuoksu oli selvästi edellistä lihaisampi. Aromi oli hivenen marjaisampi ja mausteisempi, eikä tammi ollut etualalla. Jo tuoksu oli hyvin lämmin, ja maussa 15% alkoholi toi rakenteeseen täyteläisyyttä. Viini oli kuitenkin aluksi varsin hapottoman tuntuinen, ja soljui suussa liiankin helposti. Suutuntuma oli aluksi mitäänsanomaton, ja ehdimme jo pettyä viiniin. Kuitenkin auettuaan tämä näytti kyntensä ja muuttuui ruuan aikana varsin mukavaksi siemailtavaksi: Mausteisuus pääsi oikeuksiinsa, ja lämmittävä alkoholi toimi pieniä siemauksia ottaessa suuntäyttäjänä. Ei välttämättä paras ruokaviini, sillä korkea alkoholipitoisuus rajoittaa käytettävyyttä mausteisten ruokien kanssa, ja toisaalta pihvi peittäisi koko viinin.

Viimeisenä maistettu Arboleda oli kaikkien suosikki. Tuoksussa oli selvää herukkaa, maustetta, hentoa tammea. Tässä oli selvästi paras happorakenne, ja tanniinit olivat tasapainoiset. Tämä viini sopi hyvin illan ruuan, mausteisten tortillojen, seuraan. Tätä voin suositella ruokaviiniksi, vaikkakin hinta-laatusuhde menee tällä yli 16 euron viinillä jokseenkin tasoihin Yalin kanssa.

Kaiken kaikkiaan Carmenere toi mukavaa vaihtelua viiniklubin maisteluihin, jotka ovat tähän saakka kiertäneet pääosin vanhan maailman rypäleitä ja alueita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti