Marraskuun kausimenu: Pääruuaksi hirvipataa ja selleri-voipapupyrettä

Hirvenlihaa on ollut jo hetken saatavilla, ja se on hyvin sesongissa. Meillä ei kovin usein syödä lihaa, mutta kun sitä syömme niin suosimme riistaa ja etenkin second cut-paloja: Näissä on usein enemmän makua, ja ne ovat myös edullisempia. Pitkään haudutettavaan pataruokaan nämä sopivat erityisen hyvin. Tämä pääruoka sopii hyvin myös isänpäiväksi, mikäli useamman sukupolven isiä halutaan juhlia yhdessä!

Hirvipata

4:lle
500 g luullista hirvenlihaa (lapaa, kylkeä tms)
10 valkosipulin kynttä
2 isoa sipulia
500 g palsternakkaa
500 g porkkanaa
300 g juuriselleriä
Puolikas pullo punaviiniä
Litra sipulilientä (tai kasvislientä)
5 laakerinlehteä
20 maustepippuria
5 tähtianista
suolaa

Laita kaikki aineet pataan, kiehauta hellalla ja laita 90-asteiseen uuniin 12 tunniksi.

Selleri-valkopapupyre

iso juuriselleri
5 valkosipulinkynttä
600 g keitettyjä voipapuja
50 g hasselpähkinärouhetta
suolaa, valkopippuria

laita sellerit ja valkosipulit kattilaan ja keitä kypsäksi. Laita hasselpähkinät ja vesi astiaan ja soseuta sauvasekoittimella. Kaada sellereiden keitinvesi talteen. Laita pavut ja pähkinämasssa sellereiden sekaan ja soseuta, lisää keitinvettä kunnes rakenne on halutun lainen. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kokoa annokset soseesta ja padasta.

Juomasuositus

Hirvipadalle suosittelemme Chilestä tulevaa punaviiniä Undurraga Vigno 2012, joka pelitti annoksen kanssa loistavasti. Tarkemman arvostelun viinistä voit lukea täältä. 

Undurraga vigno 2012

Chilen viinituotanto on viime vuosina alkanut pikku hiljaa päästä eroon lastentaudeistaan. Maan viinituotanto on alusta alkaen suuntautunut vahvasti ulkomaanvientiin, koska Chilessä ei varsinaista viinikulttuuria ole. Tästä syystä myöskään tuotannossa ei ole aiemmin tunnistettu eri alueiden vahvuuksia, vaan lajikkeita on kasvatettu niille huonosti sopivilla alueilla valtavilla mekaanisesti hoidetuilla viljelmillä lähinnä teollisuuden prosessien ehdoilla. Metodi tuotti teknisesti päteviä, hyvin kypsän marjaisia, hillottuja viinejä joiden rakenne oli jossain määrin mehumainen.Kyseinen tyyli upposikin melko hyvin kansainvälisillä markkinoilla: Viinin suosio lisääntyi kansainvälisesti, ja viininjuojiksi tuli uusia kuluttajaryhmiä jotka eivät olleet tottuneet viinin hapokkuuteen ja karvaisiin tanniineihin. Nämä ovat piirteitä, joita ihmisen makuaisti ei suoralta kädeltä hyväksy vaan niihin täytyy tottua. Siten chileläiset paksut ja makean marjaisat viinit upposivat hyvin.

Nyt Chilen viininviljelijöille on alkanut karttua kokemusta, ja samalla kunnianhimo tuntuu lisääntyneen: Pikku hiljaa on alettu herätä siihen, että myös Chilessä pystytään tuottamaan laadukkaita, alueelleen tyypillisiä viinejä. Nämä viinit ovat herättäneet kansainvälistä kiinnostusta myös viiniharrastajien parissa: Decanter on hehkuttanut uudelleensyntynyttä Etelä-Amerikkaa viimeiset pari vuotta.

Maulen alueella Chilen keskilaakson eteläisimmässä ja lämpimimmässä osassa on pitkään tuotettu mitäänsanomattomia, hilloisia viinejä. Alueella on kuitenkin piillyt aarre, jonka arvo on alettu tiedostaa. Kuivalle rannikonläheiselle alueelle (Maule secano) istutettiin 1940- ja 50-luvulla Carignan-köynnöksiä, joita on viljelty bush vine-tarhoilla ilman keinokastelua (joka muutoin on Chilessä pääsääntö). Nämä Carignan-köynnökset ovat päässeet kypsään ikään, ja niiden rypälestä tuotetut viinit ovat jotain aivan muuta kuin Maulen perinteiset sekoitteet.

Näitä vanhoja Carignan-tarhoja on herätty arvostamaan, ja niiden viljelyä edistämään on perustettu Vigno-projekti (Vignadores de Carignan) jossa on mukana 15 tuottajaa. Olemme aiemmin kirjoittaneet kyseiseen projektiin kuuluvan Torresin Cordillerasta, jota pidimme hyvänä viininä.

Kuva:alko.fi

Nyt alkoon hiljan tullut Undurraga Vigno löysi tienä pyötäämme. Viini on sekoite Carignan- ja Cinsault-rypäleistä, jotka molemmat ovat tyypillisiä eteläisen Rhonen alueen viineille. Rypäleet on kerätty käsin ja tertut on valittu tarkasti. 5 päivän kylmämaseraatio, jonka jälkeen viini on saanut käydä luonnonhiivoilla 4 viikkoa. Viini on saanut 16 kuukauden tammikäsittelyn, mutta vain 15 % tynnyreistä on ollut uusia. Tynnyröinnin jälkeen pullokypsytystä 6 kk ennen markinoillelaskua.

Väriltään todella syvän purppurainen. Tuoksu on ensisijaisesti hyvin marjainen, ei kuitenkaan hillottu vaan raikas auringon lämmittämä mansikkamaa. Tarkemmalla nuuhkinnalla nokkaan nousee myös tammikypsytyksen tuomia kuivaa metsänpohjaa muistuttavia vivahteita. Viini on melko nuori, ja sen aromipaletti sen mukaisesti vielä melko primääriarominen. Tammi on tuoksussa hillitty. Suussa Täyteläinen ja raikas. Caringnan tuo makuun jotain 'eläimellisen' täyteläistä ja maanläheistä makua, jolle en löydä sanaa. Lähinnä tulee mieleen vertaus: Jos nuori marjaisa cabernet on sisäfilee, niin tämän maku on kuin on paksu, roséksi jätetty maksansiivu! Jälkimaku on kuitenkin hapokas ja raikas, ja kokonaisfiilis on freesi. Täyteläinen ja paksuhko alkumaku yhdistettynä lopun hapokkuuteen on tasapainoinen, suussa progressiivinen kokonaisuus.

Tämä viini on hyvä pari riistalle, itse testailimme tätä hirvi-juurespadan kera ja hyvin toimi. Myös edellämainittu maksa voisi olla hyvä pari. Viinillä on melko reippaasti hintaa, mutta mikäli haluaa tutustua tähän Chilen uuteen sukupolveen niin tässä on mielestämme oiva vaihtoehto!

Marraskuun kausimenu:Persimoni-rapusalaattia alkuruuaksi

Marraskuu vuoden synkin kuukausi vaatii meidän mielestä ruualta värejä ja makuja. Satokauden osalta suomalaisia juureksia on tarjolla, mutta onneksi tuontihedelmät pelastaa hieman tilannetta värien suhteen. Tällä kertaa innostuimme persimonista, joka löi itsensä läpi viime vuoden satokausituotteiden myötä ainakin meidän lähiPrismassa.

Persimoni-rapusalaatti

1 persimoni
1/2 halloumipaketti
1 appelsiini
1/3 kurkkua
3-4 rapua/hlö
1/3 kurkkua
yhden granaattiomenan siemenet
suolaa ja mustapippuria

Viipaloi persimonit ja halloumi. Paahda niitä pannulla keskilämmöllä 3-5 minuuttia niin että ne saavat hieman väriä pintaansa. Kuori ravut ja poista niiltä suoli. Paahda rapuja pannulla 2 minuuttia/puoli ja mausta ne suolalla. Leikkaa kurkku pitkittäin juustohöylällä ohuiksi siivuiksi ja pyöritä ne rulliksi. Poista granaattiomenasta siemenet. Poista appelsiinista kuoret ja leikkaa hedelmäliha irti appelsiinista. Kokoa annos ja tarjoa kuohuviinin kanssa.

Juomasuositus

Kuvassa esiintyvä Jaume Serran rose-kouhuviini on valitettavasti poistunut myynnistä, mutta alkon vakiovalikoimasta löytyvä saman tuottajan Jaume Serra Cava Brut on annokselle myös loistava vaihtoehto.  Tässä cavassa hinta-laatusuhde on todellakin kohdillaan. 

Pikavisiitti Barcelonaan

Ihan pikainen ja koulutuksentäyteinenkin työmatka Barcelonaan piristi viilenevässä syksyssä, auringon lataaminen tähän aikaan vuodesta on mahtavaa. Ajankohta oli hyvä myös sikäli, että kaupungin pahin turistisesonkin oli selvästi takana päin. Seuraavassa joitakin fiiliksiä.

Vuokrasin kämpän Graciasta, ydinkeskustan pohjoispuolelta. Alueella on paljon artesaaniputiikkeja ja pikkurafloja. Erittäin rauhallinen mutta silti vain 20 min kävelymatkan päässä Plaza Catalunyalta. Gracian kauppahalli Mercat de l'Abaceria on helmi, jossa saa jonottaa juustojaan ja muita herkkujaan paikallisten mummojen kanssa. Vahva suositus alueelle.

Pienpanimobuumi näyttää voivan paksusti myös Barcelonassa. Beerket oli keskittynyt katalonialaisiin pienpanimotuotteisiin. He tarjoavat näitä paitsi paikan päällä myös täytettäviin pulloihin mukaan otettavaksi. Koskahan voin hakea Nordic Breweryn tuotteita Gastropub Kalevasta täyttöpulloon? In my dreams. Beerket sijaitsi aivan vuokraamani asunnon vieressä, joten maistelin läpi käytännössä koko hanavalikoiman. Vahva suositus Montsenyn oluille ja Fortin Sour Alelle. Graciasta löytyi mysö La Cerveceria Artesana-panimoravintola. Täällä vierailin vain kerran ja maistoin hieman hermostuneen savuisaa blond alea. Listalla oli kuitenkin mielenkiintoiselta vaikuttavia tuotteita, joten suositus kaikille oluen ystäville.

Lähiruokabuumi oli myös vahva, Km0-kauppoja ja ravintoloita oli varsin runsaasti. Kyseinen liike promoaa katalonialaista lähi- ja luomutuotantoa. Moniin suomalaisiin lähituotteita myyviin liikkeisiin nähden hinnat olivat peruskauppoihin verrattuna melko kilpailukykyisiä (tosin en käynyt isoissa marketeissa joissa hintataso olisi saattanut olla edullisempi).

Uusia ravintoloita en varsinaisesti löytänyt. Viimeisenä päivänä kävin jo aiemminkin hehkuttamassamme Pintxo-baari Blai9:ssä. Voin vain todeta, että still going strong. Ja sellaisen huomioin tein, että on mukavaa kun olutta saa tilata safkansa kanssa 1,5 dl laseissa: freesi ja kylmä juomaa koko pidemmänkin lounaan ajan on jees!

Ja monopolin vankeina on aina mukava löytää Viña Tondoniaa Sparin tarjouksessa. Tämä on toki Suomessa mahdotonta, koska jos kilpailu vapautetaan niin meillä saa vain Rainbow-viiniä. Vai ?

Ja sivuhuomiona vielä se, että fillarin vuokraaminen on Barcelonassa ehdoton juttu. Kaupunki on melko tasainen ja pyörätieverkko kohtalaisen kattava ja toimiva. Aamuruuhkassa matka kongressikeskukselle sujui seisoskelevia autoja ja kiroilevia kuskeja ohitellen.

Lokakuuun kausimenu kokonaisuudessaan

Hups, joko kohta on marraskuu ja kaksi kuukautta tätä vuotta jäljellä. Mihin tämä vuosi oikein katosi?

Joka tapauksessa lokakuu vetelee viimeisiään ja olisi taas kausimenun koosteen aika. Tässä kuussa herkuteltiin kurpitsalla, palsternakalla ja juustoilla. Menusta tuli vahingossa lihatonta lokakuutakin viettävälle varsin mukavaa kokattavaa. Katri on ollut tämän kuun myös lihattomalla lokakuulla ja vaikeinta on ollut töissä, jossa kasvisvaihtoehdot ovat olleet hieman suppeammat. Lihattoman lokakuun aikana myös kotona on kätevästi saatu lapsi syömään enemmän kasviksia ja tuloksia alkaa pikkuhiljaa myös sillä saralla tulemaan. Kuukausi ilman lihaa opetti Katrille ainakin sen, että ilmankin tulee hienosti toimeen ja kasvisruoka on oikeasti hyvää. Kiitos tästä kuuluu ensisijaisesti Heikille, joka oikeasti osaa tehdä todella hyvää ruokaa myös ilman lihaa.

Alkuruuaksi kurpitsakeittoa

Pääruuaksi palsternakkarisottoa kylmäsavulohella

Jälkiruuaksi juustoja

Onko lukijoilla toiveita mitä haluaisitte meidän tekevän marraskuun satokauden tuotteista?

Hemmotellun kakaran marinaa

Pakko taas avautua, kun olen ihmetellyt jo pidempään erinäisiä aukioloaikoja ja niiden vaikutuksia suomalaiseen ruokakulttuuriin.

Ensimmäkin torit. Tamperella on kesäisin vireä Tammelantori, jossa itsekin asioimme lähes joka lauantai. Siis aina lauantaina, koska muita mahdollisuuksia ei yksinkertaisesti ole. Kesällä tori oli kokeiluluontoisesti auki perjantaisin pidempään, mutta kokeilu lopetettiin kun asiakkaita ei kuulemma loppuiltapäivästä riittänyt.

Säännöllisessä päivätyössä olevalla torin aukiolo arkisin klo 7-14 on ongelma. Luulisin tämän olevan ongelma myös torikauppiaille, joiden myynti ei varmasti yllä todelliseen potentiaaliinsa. Ymmärrän tokin senkin, että useimmat kauppiaat ovat yksityisyrittäjiä eivätkä voi päivystää torilla kellon ympäri. Mutta kysymys kuuluukin, miksei tori voi jonakin arkipäivänä aueta myöhemmin, vaikka puolen päivän aikaan? Tällöin työssäkäyville tarjoutuisi hieman valinnanvaraa torillakäyntipäivän suhteen, usein kuitenkin viikonlopuiksi on suunnitelut muita menoja eikä torille silloin ehdi lainkaan.

Koen, että torikauppiaiden (joista osa on tuottajia jotka myyvät tuotteitaan suoraan kuluttajalle) tukeminen on arvokasta ja mahdollistaa suoran kontaktin tuottajan ja kuluttajan välillä. Tämä on nykyisessä elintarvikeketjussa harvinaista.

Torikauppiaiden kokemus siitä, ettei asiakkaita perjantaisin riittänyt iltapäivän viimeisille tunneille voi liittyä kokeilun ajankohtaan: Kesällä moni on lomalla, jolloin torille ehtii aiemminkin. Toisaalta ne, jotka ovat töissä suuntaavat usein perjantai-iltapäivänä suoraan kesämökeilleen, jolloin torille ei ehdi.

Pohdinta sai alkunsa siitä, kun juttelin sunnuntaisin Pyynikin näkötornilla pysähtyvän Iloisen Pojan kauppa-auton kauppiaan kanssa. Hän juuri valitteli, että Tammelantori on ollut kuollut pysähtymispaikka. Auto on pysähtynyt Tammelantorille perjantaina aamupäivällä, joten enpä ihmettele. Tuolloin paikalla on lähinnä eläkeikäisiä, joista ainakin osalle kauppa-auton laadukkaista lähituotteista koostuva valikoima saattaa olla hinnaltaan yläkanttinen. Kauppias oli päättänyt korvata Tammelantorin Tampellan Pellavantorilla. Pelkään kuitenkin, ettei paikan vaihto paljon kävijämääriä kasvata mikäli ajankohta pysyy samana. Jos ajankohdasta haluaa pitää kiinni, niin kannattaisi etsiä paikka jossa on mahdollisimman paljon läpikulkuliikennettä ja työpaikkoja. Jos itse tuota autoa ajaisin, niin harkitsisin vakavasti tullinaukiota, joka täyttää edelliset.

(Kaikille yrityksen perustamista ja tulevaa sijaintia pohtiville suosittelen lämpimästi Jane Jacobsin kaupunkisuunnettelua käsittelvää klassikkoa The Death And Life Of Great American Cities. Kaupungininsinööritkin voisivat tutustua.)

Toivoisimme siis todella, että rakas Tammelantorimme olisi auki joskus myös alkuillasta ja säilyttäisi siten elinvoimansa. Torista vastaavat kaupunginvirkailijat (ja torin kauppiaat) voisivat pohtia tuleeko heille mieleen ruokakauppaa, joka olisi auki maanantaista lauantaihin kello 7-14 ?

Kaleva Brewing Bitter

Nyt on pakko uskaltautua oluiden arvioinnin outoon maailmaan. Tampereella on käynnissä varsinainen pienpanimobuumi, joka alkoi jo vuosikymmeniä sitten Plevnasta, sai vauhtia Pyynikin käsityöläispanimosta ja kiihtyi huippuunsa Nordic Breweryn ja Kaleva Brewingin myötä. Koska Kaleva Brewingin tilat sijaitsevat takapihallamme, on pakko uskaltautua tälle kaltevalle pinnalle.

Kaleva Brewingin bitter on meripihkanvärinen, kohtalaisen syvä olut. Sen tuoksusta henkii hieman yrttiin vivahtavaa humalaisuutta, joka aivan etäisesti tuo mieleen suopursun. Tuoksusta löytyy myös aavistus karamellista makeutta. Suutuntuman alku hieman alemainen. Bitterisyys nousee keskimaussa, joka on täyteläinen. Hiilihapokkuutta on juuri sopivasti raikastamaan jälkimakua ja tuomaan vastapainoa katkerudelle. Alkoholisuus ei juuri maistu. Olut on tasapainoinen kokonaisuus.

Sanalla sanoen: Hyvä bisse. Ei tätä tuoppitolkulla kisko, mutta pienen tuopin tai pari upottaa mielellään!