Viikon valinta: The glenrothers select reserve

Viikon valinta tänään viski Speysiden alueelta Skotlannista. Viski vanhin voitehista ja viskit ovat olleet meidän sydäntä lähellä jo monta vuotta. Kumpikaan meistä ei juuri välitä konjakeista ja brandyista, mutta viskeille ollaan ainakin osa meidän viininhuuruisesta sydämestä menetetty.



Ensimmäiset muistot kunnon muistot viskeistä on Islayn saarelta tulevista todella savuisista ja voimakkaista viskeistä. Islayn viskien nimeen vannoimme aina vuoteen 2010, jolloin erehdyimme vahingossa vaeltamaan Speysiden alueelle 5 päiväksi. Tarkoitus oli ottaa haltuun Islayn saari, mutta ei sinne meidän aikataulun puutteissa päässytkään. Jälkikäteen täytyy sanoa, että onneksi ei päästy Islaylle, koska Speysiden kaunis luonto ja vähemmän savuiset viskit hurmasivat meidät täysin.

Maistoimme Speysiden reissulla ensimmäisen kerran glenrothesin tislaamon tuotteita ja ihastuimme niin täysin. Sitten kun tislaamon select reserve oli hyvässä tarjouksessa Frankfurtin lentokentällä ei paljoa tarvinnut miettiä ostopäätöstä. Viski on tislaamon mestarin John Ramsayn käsialaa ja kyseessä on vuosikerraton viski, joka sekoitetaan eri vuosikertojen välillä huolellisesti. Viski on vaalean kullankeltaisen värinen ja tuoksussa on maltaan tuoksua yhdistettynä miellyttävään vaniljan ja kookoksen tuoksuun. Maku mukailee tuoksua ollessaan hieman makea. Maussa maistuu myös miellyttävästi appelsiinin kuori. Maku pehmenee entisestään, kun joukkoon lisätään hieman vettä. Miellyttävä pehmeä viski, joka ei hyökkää päälle. Sopii myös mahtavasti niille, jotka viskien mausta niin välitä.

Kuten pullosta näkyy tuote on kelvannut meille ja enää pullon pohjat on jäljellä. Lisää täytyy ehdottomasti hankkia, jos sopiva pullo samalta tislaamolta tulee vastaan.

-katri-

Viinin ystävän joulukalenteri

Tänä vuonna meillä on perinteisen partiolaisten joulukalenterin lisäksi viinin ystävän joulukalenteri, jonka Heikki täyttää Katrille joka aamu. Kalenterina toimii Coma Vellan viinipullon laatikko. Mas d'en gil-viini on vielä juomatta, mutta laatikko toimii tänä vuonna joulukalenterina.

Kalenterista on tähän mennässä paljastanut vuoroaamuin herkkuja, kuten suklaata, sahramiglögiä ja espanjalaista lakritsia kuin urheiluhenkisiä yllätyksiä, kuten juoksukoulusta tai santiago de compostelan vaelluksesta kertovat kirjat. Heikin ajatuksena on ilmiselvästi ollut motivoida vaimoaan vuoropäivin joulukuiseen pimeyteen joko herkuin tai tsemppaamalla urheiluharrastusten kanssa. Jouluaattona kalenterista saattaa kuulemma paljastua myös sitä viiniä viininystävälle.

-katri-

Viikonlopun viini: Petálos 2010

Pitkästä aikaa aukesi pullo, joka oli hankittu laillisesti alkosta. Petalosta kehuttiin aikanaan jossakin lehdessä, ja se hankittiin jo syksyllä maistettavaksi. Muita mielenkiintoisia kuitenkin löytyi kaapista jatkuvasti, ja nyt vasta käsi sattui kyseisen pullon kaulaan kaappia tonkiessa. Katri maistoi petalosta edellisen kerran muovimukista matkalla henkilökunnan pikkujouluihin ja toimi silloinkin oikein hyvin.

Viini tulee Bierzon alueelta Castilia y Leónista. Viini on puhtaasti mencia-rypäleestä valmistettu. Menciasta valmistetut viinit ovat käsittääkseni pääasiassa nuorena juotavia, hedelmäisiä tapauksia. Hiljattain Bierzon mencia-viinejä kehuttiin mm. Wine for normal people-podcastissa. Osin tästä  syystä viini valikoitui nyt maistettavaksi.

Viini on väriltään syvän purppurainen, aivan ohut valorengas tulee viinin reunaan lasissa. Tuoksu on ensin hieman tunkkainen, mutta viini tuulettuu nopeasti. Tuoksussa on karhunvatukkaa, ylikypsiä punaisia marjoja ja jännää kukkaisuutta, vähän niinkuin joissakin viognierilla höystetyissä syraheissa. Itse tykkään tästä kovin. tuoksussa on marja-aromien lisäksi myös makeaa mausteisuutta.

Suussa viini on keskitäyteläinen. Happorakenne on hyvä, tanniinit puraisevat mukavasti hieman myöhemmin. Maku on melko pitkä, ja marjaiset aromit nousevat mukavasti esiin. Aivan lopussa viinistä tulee lievä karkeruus kitalaen takaosaan, ja tämä jatkaa makua mausteisena samalla kun ikenissä tuntuu vielä lievä tanniinien jumi. Kyseinen katkeruus ei ole huono asia, vaan pidentää kokemusta. Itse asiassa marjaisuuden ja karvauden kombo tuo mieleen syksyllä joulun juustotarjottimelle keittelemäni mustamarja-aroniahillon. Jännää.

Viini on kokonaisuutena mukava paketti, marjaisuuden ja karvauden yhdistelmä toimii. Kuten tuo keittämäni hilloke, tämäkin toiminee juustojen kanssa hyvin. Suosittelen jouluiltaan.

-Heikki-

Testissä decentalo.com viinikauppa...

Viinikaapin sisältöä tällä hetkellä maittain. 

Viinikaapin sisältöä viime viikonloppuna raivatessa huomio kiinnittyi siihen, että italialaisia ja ranskalaisia kaapista löytyy, mutta muut maat Espanjan tuliaisia lukuunottamatta ovat hieman huonosti edustettuna. Prioratin keikan aikana usko Espanjaan palasi yllättäen ja nyt olikin tilausta mielestämme mielenkiintoisille espanjalaisille viineille. Decantolo.com-nettikauppa löytyi viiniweb.net keskusteluista, kun etsittiin uusia viinikauppoja. www.decantalo.com kiinnitti huomiomme, sieltä löytyi todella mielenkiintoisia Prioratin viinejä, joita kaikkia emme todellakaan voineet kantaa rinkoissamme takaisin Suomeen.

Tänään aamulla teimme sitten veronpalautusrahoilla tilauksen, ja nyt odotellaan 18 pullon saapumista Suomeen. Mukaan tarttui viinejä niin Prioratista, Jumillan, Ribeira del Duoron, Riojan alueilta kuin myös muutama mielenkiintoinen cava. Katri odottaa enitenRaventos i Blancin ja Juve & Campasin cavoja ja Aalto 2010 reservaa. Heikki odottaa eniten Somotanon alueelta tulevaa Enate reserva 2004:sta  ja Riojan alueelta tulevaa Remellurin reserva 2006:sta. Kauppa ei mielestämme ollut mitenkään normaalia kalliimpi ainakaan keskihintaisissa viineissä. 18 pullon toimituskulut Suomeen oli 46.90 euroa, joten 2.5 €/pullo ei ollut sinänsä paha, valikoima oli kuitenkin kohtuullisen mielenkiintoinen verrattuna Alkoon. Monia pieniä tuottajia ainakin Prioratista oli valikoimissa.

Jännityksellä odotamme tulevatko viinit ennen joulua Suomeen asti ja ovatko pullot ehjiä. Kokemukset kaupasta olivat ainakin viiniwebin keskustelujen perusteella ainakin hyviä.

-katri-

Viikon valinta: Jouluoluet

Tähän mennessä jouluoluiden hankinnassa on joka vuosi oltu myöhässä, ja jostakin syystä joka ikinen vuosi tuppaa käymään niin, että a-marketissa on jäljellä enää muutama hassu pullo vähiten suosittuja laatuja. Tänä vuonna tuosta männävuosien minitragediasta on otettu opiksi, ja siten hankinkin oluita vähän kerrallaan varastoon jollua varten. 

Ainoa ongelma, mikä varhaisen varustautumisen strategiassa on havaittavissa on se, että oluita tulee väistämättä maistettua. Ja kun niitä on maistettu ja ne hyväksi todettu, täytyy niitä hakea lisää. Koska siis maistamisen jälkeen pullo on luonnollisesti tyhjä. Eikä siitä ole muuta iloa kuin se, että voi ottaa teille kuvia.

Maistettu on nyt jo useampiakin, mutta tähän mennessä mielenkiintoisimmat ovat olleet pienessä pullossa myytävät Mikkellerin hoppy lovin' christmas ja Brewdogin hoppy xmas.  Meillä siis tykätään humalasta. Siis siitä mitä laitetaan olueen, ei niinkään siitä mikä liian monesta oluesta tulee.

Mikkellerin Ale on 7,8 % vahvuinen täyteläinen, varsin reippaasti humaloitu olut. Mausteena oluessa on inkivääriä, joka tuo citra-humalasta saatuun sitruksisuuteen yrttisyyteen omanlaistaan twistiä. Tätä voisi hyvin  siemailla useammankin, jos alkoa olisi vähän vähemmän. Varsin raikas tuttavuus mahtavalta Mikkellerin panimolta. Jos käytte Kööpenhaminassa, käykää myös heidän pubissaan rautatieaseman ja meatpackers-alueen välissä. Oluen ystävä ei tule pettymään !

Brew dogin IPA on vielä hivenen rapsakampi kuin edellinen. Humalaa löytyy ja sitä tulee 7,5 % edestä. Ei aivan niin täyteläinen kuin edellinen. Maussa on hedelmäisyyttä, mutta ennen kaikkea olut on raikas ja terävähkö, sellainen kuin hyvän IPA on. Tämä olisi mielestäni hyvä juoma kalapöytään, jos ei viini maistu.

Jouluun on sellaiset 2 ja puoli viikkoa, toivottavasti edes toisen Mikkellerin säilymään... Tai sitten täytyy taas hakea lisää. Kuvan Brew dogin Katri jo tuhosi, kiero nainen salaa minulta.

-heikki-

Davila M-100: Whatta hell?

Viikonloppuna päästiin maistaman 4 todella loistavaa espanjalaista viiniä: Remellurin viineistä Riojasta punainen Colección Jaime Rodriquez 2003 ja valkoinen Remelluri Blanco 2009. Lisäksi maistettiin Palacioksen Prioratin tarhoilta tuleva Finca Dofi 2007 sekä joukon todellinen outo lintu, Bodegas Davilan M-100 2007.

Remellurin valkoista pidetään pitkälti Riojan keskihintaisista valkoviineistä parhaana. speksit löytyvät täältä. Rypälepaletti on varsin monipuolinen: Garnacha blancaa, Rhonen valkoista, SB:a. Ja sitä sitten saa. Viini on syvänkeltainen. Tuoksu hieman paahtoleipäinen sakan päällä kypsytyksestä. SB ja Viognier vetävät tuoksua, tomaatinlehtikukkaeksoottinenhedelmäherukkajne. Suussa viini on mineraalinen, silti raikas. Maku on jännä, sillä se muuttuu suussa jatkuvasti. Alussa raikkautta, sitten eksoottisempaa meininkiä ja jälkimaussa ihan selvä SB-veto. Pitkä maku. Hyvä viini, enemmän kuitenkin ruoka- kuin siemailukäyttöön.

Seuraavana maistettiin Davilan M-100 Rias Baixasista. Speksit Viinitieltä.  Tämä oli jotain ihan ihmeellistä. Toki 2007 valkkarilla on ikää, mutta silti. Väri on syvän kullankeltainen, kuin omenasiideriä. Myös tuoksu on sen suuntainen, hyvin kypsiä makeita hedelmä-aromeja. Maku on aluksi melko erikoinen. Ikä on syönyt viinistä lähes kaiken hapon. Kylmässä viinissä hedelmä-aromit ovat piilosilla, ja suussa tuntuu lähinnä suolainen mineraalisuus. Ei kuitenkaan sellainen Chenin Blanc-tyyppinen hikinen versio, vaan merellisen suolainen. Viini kehittyy kuitenkin, kun saadaan pöytään vähän manchegoa. Tämä tuo hapokkuutta hieman esiin. Välillä maistettiin punaisia ja syötiin lisää juustoja, ja sillä aikaa Davila hengitteli ja lämpeni lasissaan. Ja katso: Viini muuttui sellaiseksi nektariksi että hyvä ihme. Makeat hedelmät alkoivat maistua pitkässä jälkimaussa, mineraalit pitivät kuitenkin mömmöisen hedelmäisyyden loitolla. Tämä muodostui omasta mielestäni illan voittajaksi, osin outoutensa ansiosta. Tämmöistä en ollut ennen maistanut, kokemus oli hieno.

Punaiset viinit olivat myös hyviä. Näistä Palacioksen Priorat (Vindirect) maistettiin ensin. Kyseessä oli taattu priorat-tyyli. Mineraalisuus edellä mentiin punaisessa muhevassa hengessä. Iän myötä pehmenneet tanniinit. Tämä oli sellainen kiva siemailtavakin viini, jos tykkää pienestä puraisusta. Juustojenkin kanssa meni mukavasti.

Remellurin Riojalla (vindirect) oli ikää runsaammin. Tuoksussa pääosassa nahka, tammi, tupakka, mausteet ja punainen marjasto. Tanniinit purekselivat selvästi enemmän kuin edellisessä, jota tosin oli dekantoitu tunti ennen maistamista. Remelluria siis ei. Maku oli pitkä ja toisti tuoksu-aromeja hienosti. Ei pahaa sanaa tästä. Pihvin kylkeen tai koville juustoille tämä. Ei ehkä siemailuun, ainakaan ensimmäisenä aukiolopäivänä. Tosin oli siinä määrin hyvää, että jos nyt ei yksin juo niin saattaapi loppua ennen toista päivää.

Tällaisia. Mahtavat viinit. Maistelun jälkeen käytiin katsomassa pähkinänsärkijä-baletti Tampere-talossa. Keksin hienon tavan katsoa balettia: Uinahduksen rajamailla silmät raollaan katsotaan lavan liikkeen kokonaisuutta. Näyttää itse asiassa mahtavalta. Yksityiskohtiin keskittyminen estää käsittämästä kokonaisuuden mahtavuutta. Näin kai myös viinissä ?

-heikki-

Viikonlopun viini: Cabeca de toiro 2008

Tämä Portugalin Tejo:n (entinen Allentejo) viinialueelta tuleva häränpää-viini valikoitui maistettavaksi alkon uutuuksien listalta. Valintakriteerinä oli punaisuus ja kohtalainen täyteläisyys, ja Portugalista ajattelin saavani totuttuun tapaan mielenkiintoista viiniä sopuhintaan.  Kansainvälisten nettiviinikauppojen selaaminen jälkikäteen toisn hieroi hieman suolaa haavoihin, alkon hinta on 14 € paikkeilla, keskihinta edellä mainitiussa nettikaupoissa 5€ ympärillä. Valtio ottaa toki omansa veroina, mutta silti jää kohtalaiset kuljetuskustannukset ja katteet... Eipä muuta kuin noustaan Zorron yöstä ja tilataan jatkossa netistä.

Viini on väriltään purppurainen. Rypäleinä tässä Touriga nacional ja Castelao 50/50-blendinä. Tuoksussa on kypsiä punaisia marjoja ja hedelmiä, kukkaisuutta sekä mausteita ja suklaankin vivahdetta. Maku jatkaa tuoksua hyvin, tanniinit ovat melko pehmoiset, mutta kantavat viiniä pitkähköön, melko mausteiseen jälkimakuun. Viini mennee hyvin pihvin tai kovempien juustojen seurassa, mutta hyvä oli lumen ulkona pyryttäessä myös sellaisenaan.

Kokonaisuutena viini oli varsin mukiinmenevä, mutta ei kuitenkaan aivan hintansa arvoinen. Muutama muu lähes yhtä hyvä portugalilainen irtoaa Alkosta lähes viitosen halvemmalla.

-heikki-