Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


maanantai 7. tammikuuta 2013

Pohdintaa viiniharrastuksen ympärillä

Viimeisen vuoden aikana olen huomannut viinimakuni muuttuneen. Ennen ja joskus harvoin nykyään omasta mielestäni huono viini meni kurkusta alas, koska se sisälsi alkoholia. Nykyään ei todellakaan. Olen kerran jos toisenkin avannut viinikaapista toisen pullon, koska ensimmäinen valinta ei ollutkaan hyvä valinta. Etsin edelleen aktiivisesti hyvää hinta-laatusuhdetta viinistä, mutta huomaan makuni muuttuneen niin, että tasapaksut tyypilliset oman viinityyppinsä edustajat eivät oikein maistu tarpeeksi kiinnostavalta ja jotenkin kaipaan viiniltä ensin luonnetta ja sitten vasta tuttuja makuja. Hyvänä esimerkkinä käy esimerkiksi Juno-viini, joka on taatusti hyvää ja hyvin tehtyä viiniä Etelä-Afrikasta ja hinta-laatusuhde on myös kohdallaan, mutta jotenkin en vaan syty viinin tyypille, vaan kaipaan viiniltä jotain luonnetta. Onko kyse siitä, että olen juonut liikaa Italian maakunnista tulevia persoonallisia viinejä tai Prioratista tulevia viinejä, joissa maaperä maistuu? Vai enkö vaan ole vieläkään löytänyt Uuden Maailman viinejä? Aloitin viinin maistelun Espanjasta ja siirryin sieltä luontevasti Uuteen Maailmaan, mutta siitä huolimatta en ole löytänyt Uuteen Maailmaan takaisin vaikka Espanjan pienet viinialueet ovat tällä hetkellä meillä suuressa huudossa.

Itse ravintolakeittiössä työskentelevänä tiedän hyvin, että käsin tehty ruoka maksaa enemmän kuin puolivalmisteesta tehty, ja oletettavasti sama pätee viineissä. Haluan omalta osaltani etsiä ja tukea pieniä viinintuottajia ennen massatuottajia. Minusta tässä on kyse samasta kuin, että valitsen supermarketin sijaan pienet kivijalkapuodit ja kauppahallit. Maksan mielelläni hieman enemmän siitä, että saan henkilökohtaista palvelua. Samalla minulla tulee kiinnikohtia omaan kaupunkiin, koska on aina yhtä mukavaa asioida Tampereella Juustosopissa, Lempissä tai Keittiöelämässä ja vaihtaa muutama sana kauppiaiden kanssa.

Toinen asia, joka on viime aikoina aiheuttanut keskustelua on harrastukseen kulutettu raha. Ennen viinipullo sai maksaa maksimissaan 15 euroa, nykyään raja menee siinä 50-60 euron välillä. Keskihinta ostamalleni viinipullolle on viime vuosina löytynyt 10-20 euron välistä sisältäen kuljetuskustannukset. Kalliimpia viinejä olemme ostaneet lähinnä lahjaksi toisillemme tai spesiaalitapauksia varten. Nettikaupat ovat muuttaneet ostokäyttäytymistäni täysin ja ostan nykyään 60% juomastani viinistä muualta kuin Alkosta. Jotenkin netistä ostaminen on vaan vaivattomampaa ja valikoima mielenkiintoisempi. Jonkin verran meille tulee viinejä myös eri kimppatilausporukoista, jolloin valikoima on taatusti mielenkiintoinen. On ollut esimerkiksi mielenkiintoista saada tilata vuosittain samalta tilalta eri vuosikerta brunelloja ja muutaman vuoden kuluttua saa pitää jo kunnon horisontaali-tastingia viineistä. Meillä kotona viinikaappi alkaa täyttyä juuri niistä mielestämme mielenkiintoisista viineistä, joiden ostoa ei voi perustella millään muulla kuin fiiliksella. Yhtään ei kaduta, mutta joku roti ehkä pitäisi pitää myös viinin ostossa :)

Ravintoloissa valitsen viinin yleensä suosituksen perusteella ja olen todellakin valmis maksamaan muutaman euron enemmän viinistä, jos tiedän sen olevan parempaa kuin talon halvin viini tai sopivan paremmin mielialaan. Buffet-ruokailuissa juon nykyään olutta tai viiniä vaihdellen sen mukaan mitä on tarjolla. Jos olen illallistamassa ravintolassa valitsen yleensä ruuan kanssa suositusviinit, koska en todellakaan itse osaisi valita viinejä menulle, jonka tekemisessä sommelier on saanut olla vaikuttamassa. Lisäksi arvostan ehdottomasti viinimestareiden ja sommelierin ammattitaitoa niin paljon, että mieluusti jätän viinin valinnan heidän vastuulleen. Kertaakaan ei ole tarvinnut pettyä viinivalintoihin ja monta kertaa olen saanut yllättyä positiivisesti viini ja ruokapareista ja samalla saanut lisää vinkkejä omaan kotiin.  Viimeisin positiivinen yllätys oli Krug 1996 samppanja ja naudan marmorifileetä ja tryffelikastiketta Chef Domiquessa. Jotain ihan käsittömän hyvää enkä olisi ikinä keksinyt yhdistää samppanjaa ja marmorifileetä.

Kolmas asia, jota me olemme kaveripiirissä viime aikoina pohtineet on myös ollut se, että mistä viini tulisi hankkia. Alkosta, jossa on laaja valikoima kaikkia maailman viinejä, nettikaupoista, jotka ovat erikoistuneet eri alueen/maan viineihin vai kimppatilaamalla suoraan tiloilta. Me olemme ratkaisseet asian niin, että viinin ostaminen on  siirtynyt entistä enemmän nettikauppoihin ja kimppatilauksiin. Ostamme siksi viinimme useimmiten jostakin muualta kuin Alkosta, koska silloin saamme valita laajemmasta valikoimasta ja hinta on usein myös edullisempi, jos tilaa useamman kuin yhden pullon. Nettikauppoihin olemme olleet erittäin tyytyväisiä, koska silloin alueiden pienetkin viinintuottajat ovat ulottuvillamme. Decantalosta olemme tilanneet prioratin ja montsantin alueen viinejä, Vinatikselta tilasimme viinejä ympäri Ranskaa ja Enotaca Lucantonista saimme muutamia baroloita ja hyviä juomaviinejä edulliseen hintaan. Alkosta olemme viime vuosina ostaneet lähes tulkoon vain uutuustuotteita sekä viinejä, joista on ollut hyviä arvioita eri lehdissä tai blogeissa. Uutuuksia ei voi kyllä moittia, koska tuskin olisimme muuten maistaneet niin paljon itävaltalaisia viinejä tai unkarilaisia tai slovakialaisia viinejä. Muuten Alkon valikoima ajoittain kyllästyttää, mutta palvelua kyllä täytyy ainakin Tampereen alkoissa kehua. Hieman kaipaisin Alkon valikoimalle muuttuvuutta ja palvelua muillekin kuin halpojen viinien ystäville, mutta kaikkea ei voi saada.

Sokkomaistamisesta on myös ollut porukassa puhetta. Osa on sitä mieltä, että sokkomaistaminen on kiusallista, koska ei tunnista eri viinejä. Me olemme kuitenkin taipuneet siihen suuntaan, että etiketti vaikuttaa väistämättä makuun, sillä kalliimpia tuntuu herkästi arvostelevan eri lähtökohdista kuin halpisviinejä. Kuitenkin halvemmissa tuotteissa on myös kohtalaisen hyviä viinejä, ja toisaalta osa kalliista viineistä ei ole hintansa arvoisia. Kun maistelee viiniä tietämättä viinin tuottajaa tai hintaa, on väkisin rehellinen itsellen. Samalla oppii sen, mistä todella pitää ja mistä ei. Toisaalta on kuitenkin sellaisia viinejä, joita en halua sokkona maistaa: Esimerkkinä tästä matkamuistopullot, joita maistaessa haluan tasan tietää, mikä viini on kyseessä ja samalla muistella, miltä tilalta sen ostin. Olen aivan varma, että tällaisen viinin arvioi tuottajan tietäessään paremmaksi kuin sokkona maistettaessa. Mutta toisaalta, onko siinä jotain pahaa, että saa viinin maistumaan suussa entistäkin paremmalta? Tähän tuskin lienee lopullista vastausta kellään.

Pohdinnan suurin syy on ollut varmaan se, että harrastuksia ja syitä harrastamiseen on välillä pakko pohtia. Ilman pohdintaa me emme ainakaan osaisi nauttia harrastuksestamme niin paljon ja jotenkin se loputon viinin hamstraaminen pitää myös itselleen perustella. Kommentoikaa ja kertokaa meille miten te olette päätyneet harrastamaan viinejä ja mikä on se suurin syy miksi harrastus teillä jatkuu.

-katri ja heikki-












4 kommenttia:

  1. Hyvä ja kiinnostava kirjoitus, joka kuulostaa monin osin tutulta :)

    Itse tykkään sokkomaistelusta sen takia, että silloin huomaa aidosti mistä tai minkä tyyppisistä viineistä tykkää. Olemme kavereiden kanssa maistaneet myös puolisokkona, jolloin tunnistaminen on ehkä hieman helpompaa.

    Minulla ei ole mitään yksiselitteistä syytä viininharrastukselle. Meillä on aina kotona juotu ruoan kanssa viiniä, jolloin siitä on tullut luonnollinen osa ruokailua. Opiskeluaikana tykkäsin maistella siidereitä, mutta ne olin pian maisteltu läpi ja piti keksiä jotain uutta. Viinit istuvat minulle luontevasti kun tykkään hyvästä ruoastakin.

    Viineissä mielestäni mukavinta on uusien makuelämysten etsiminen ja löytäminen. Sillä saralla ei puuha lopu ihan heti.

    VastaaPoista
  2. Hei, kiitos kommenteista!

    Meillä viini on ollut ensisijaisesti ruokajuoma myös, ja koska Katri ammattinsa puolesta tekee paljon ruokaa, on viini sitä kautta ollut mukana kuvioissa.

    Viiniharrastus on tosiaan loputon suo, eri makuja löytyy loputtomasti jo pelkistä viineistä, ja kun niitä vielä alkaa yhdistellä eri tavala ruokiin, niin saadaan sellainen palapeli jossa on paloja niin paljon, ettei sormet riitä :) Mutta tästä se mielenkiinto kumpuaakin. Koskaan et tiedä, mitä uusi viini paljastaa. Fun lasts for a lifetime.

    Olemme myös sitä mieltä, että viini ja ruoka pitäisi laskea osaksi kulttuuria siinä missä kirjallisuus ja taidekin. Se, että tuntee ruokakulttuuria (ja juomakulttuuria) on mielestämme merkki sivistyneisyydestä.

    VastaaPoista
  3. Sokkomaistelusta haluaisin kommentoida sen verran, että ei ole olemassa erillisiä aisteja, kuten maku, haju ja näkö. Kaikki aistit ovat yhteydessä toisiinsa ja vaikuttavat toisiinsa. Toisin sanoen näköaistimus (etiketti, pullon muoto, lasin muoto) vaikuttaa viinin makuun, mutta se ei ole harha-aistimus, vaan aito aistumus, yhtä aito kuin ilman näkemisen mukanaan tuomaa muuttunutta aistimusta. Tähän on tullut paljon näyttöä viimeaikaisissa tutkimuksissa. Ja koska viini on kokonainen konkreettinen tuote pulloineen, on periaatteessa väärin maistella sokkona, koska silloin arvioidaan vain osaa tuotteesta (nestemäinen osa). En mene tällä kertaa tässä asiassa pidemmälle, koska aion avata aihetta enemmän omassa blogikirjoituksessani viinikartta.blogspot.fi-sivulla.

    VastaaPoista
  4. Janne: Tähän haluaisin kommentoida, että tuo mitä kirjoitat aistien kokonaisuudesta pitää paikkansa. Tämä ei kuitenkaan poista sokkomaistamisen arvoa, päinvastoin. Itsellemme on ainakin käynyt joskus niin, että sokkona maistettaessa viini, jonka lähtökohtaisesti olettaisi olevan keskinketaista, onkin hyvää. Tämän jälkeen ennakko-oletus viinistä muuttuu, ja seuraavalla kerralla se saattaa avoimestikin maistettuna olla parempaa kuin aiemmin.

    Toinen pointti tähän ovat tilanteet, jossa 'ammattilaiset' maistavat viinejä sokkona. Jos näin ei toimittaisi, olisi uusien klassikoiden synty lähes mahdotonta: Maistajat näkisivät maistavansa todellisia vanhoja klassikkoviinejä ja niiden rinnalla jotain täysin tuntematonta never heard-tuotetta. Hyvin suurella todennäköisyydellä tämä jälkimmäinen arvioitaisiin klassikoita heikommaksi.

    Jännää tämä.

    VastaaPoista