Off we go!

Tänään suunnataan helsinkiin ja illalla testataan chef&sommelier. Huomena edetään New Yorkiin, jip jee! Ei muuta kuin hyvää pääsiäistä muillekin. Aurinko paistakoon siellä ja täällä!

Osuva syntymäpäivälahja viininystävälle

Sain tänä vuonna syntymäpäivälahjaksi Heikiltä kaksikin mukavaa lahjaa. Ensimmäinen oli varattu kokin makuhermoille ruuan parissa, saan aloittaa New Yorkin loman mukavasti testaamalla viime vuonna vuoden ravintolaksi valitun Chef&Sommelierin herkut. Kovat on odotukset, niin hyvää olen kuullut Chef&Sommelierista ja mikäs sen mukavampaa kuin aloittaa loma hyvin syöden.

Kotiin tulleessa laatikossa Il-lian lisäksi
nuorempaa ja vähemmän kypsytettyä
Mas De Les Valls:a

Toinen varsin osuva syntymäpäivälahja oli enemmänkin sitten aineeton lahja. Vierailimme syksyllä Prioratin alueella vaeltamassa ja siellä tutustuimme tarkemmmin Devinssi-nimiseen pieneen viinitilaan ja heidän tuotteisiinsa. Tältä reissulta Heikki oli painanut mieleensä, että Devinssin tilalta voi adoptoida viiniköynnöksiä, ja sellaisen oli minulle syntymäpäiväksi hankkinut. Mitä mukavin yllätys, koska olin jo paikan päällä kehunut ideaa loistavaksi. Paketti sisälsi vuoden adoptio-oikeuden viiniköynnöksiin Rocapoll-tarhalla, todistuksen, kuukausittain kirjeen sähköpostiin miten viinin viljely on sujunut, mahdollisuuden vierailla tilalla ja 6 pulloa tilan viinejä. Viinit ovat useiden seikkailujen jälkeen vihdoin kotona ja nyt päästään taas testailemaan lisää loistavia Prioratin alueen viinejä.



Illiaa 2007 Devinssin tilalta maistettiin jo viime viikolla. Tuliaispullon uskalsi korkata, kun tiedettiin, että lisää oli tulossa.

Il-Lia, viini johon kovasti reissulla
ihastuimme. Garnacha, Carignano ja
Cabernet sekä kunnolla tammea.

Viini on väriltään syvän purppurainen, kuten nyt nämä prioratot tuppaavat olemaan. Tuoksussa nahkaa, karhunvatukkaa, mineraaleja ja yrttisyyttä, joka tuo mieleen villit tillit prioratin karuilla kivikkorinteillä. Suussa maku on melko vähähappoinen. Tanniinit ovat jo varsin hienosti pehmenneet. Maussa yrttisyys ja mineraalit korostuvat. Maussa on pureksittavaa lihaisuutta, ja tämä sopisikin mielestäni hienosti ruokaviiniksi esimerkiksi lihapadalle. Jälkimaussa hedelmäaromit tuntuvat suussa pitkään.

Pääsiäinen välimeren ympärillä

Taas on aika suositella teille uskollisille ja uskottomille lukijoille menukokonaisuutta kevään ja tulevan pääsiäisen kunniaksi. Menua ja sen viinejä kokeiltiin etukäteen, koska tulemme viettämään pääsiäisen New Yorkissa. Ja siellä ei todellakaan kokkailla itse.

Pääsiäisruokamme olivat varsin epäortodoksisia, ja siten näitä voi hyvin hyödyntää ihan tavallisenakin viikonloppuna. Menu oli tasapainoinen kokonaisuus, kevyestä alkuruuasta tuhdimman pääruuan kautta raikkaaseen jälkiruokaan.

Punajuuri-vuohenjuustosalaatti
Lammastagine

Lemon Posset

Alkuun tarjolle valmistettiin punajuuri-vuohenjuustosalaattia. Resepti löytyi Passione-nimisestä, italialaisia reseptejä sisältävästä kirjasta.

Tarvitset:

Punajuuria (1 keskikokoinen per ruokailija)

Punaista balsamicoa

Oliiviöljyä

Suolaa

Pippuria

Sokeria

Pehmeää vuohenjuustoa

Pinjansiemeniä

Rucolaa

Ensin peitetään uunipellin pohja karkealla merisuolalla, ja asetetaan pestyt punajuuret kuorineen suolapedille. Laitetaan uuniin ja paahdetaan 200 asteessa noin tunti, kunnes juuret ovat kypsiä. (Meillä sattui olemaan vain isoja punajuuria, joten ne halottiin neljään osaan ja laitettiin paahtumaan kuori suolaa kohti.) Kun punajuuret ovat kypsiä, otetaan ne laudalle, leikataan lohkoiksi ja lohkoista kuori pois. Onnistuu parhaiten siten, että lohkon kuori on vasten lautaa, aloitetaan terävällä veitsellä lohkon kärjestä ja ikään kuin "fileerataan"  kuori pois. Tämän jälkeen tehdään marinadi-salaatinkastike 2:1 balsamicoa ja öljyä, maustetaan se suolalla ja sokerilla. Kuoritut punajuuret kiehautetaan marinadissa nopeasti, annetaan sitten koko hela hoidon jäähtyä. Salaatti kootaan punajuurten jäähdyttyä: Pohjalle rucolaa, päälle punajuuria, revittyä vuohenjuustoa ja pinjansiemeniä. Asettelu vapaa, käytä mielikuvitusta tai älä. Viimeistele juuri jauhetulla mustalla pippurilla. (Älä käytä koskaan valmista rouhetta tai jauhetta, sillä pippurin kuori pitää aromaattiset aineet marjassa. Ne haihtuvat jauhamisen jälkeen nopeasti, eikä jäljelle jää kuin polttava terävyys.)

Salaatin kanssa punaviini ei sovi, eikä vielä ole aika roseelle. Tyydytään siis valkoiseen. Suositus suuntaa tällä kerralla hieman yllättävästi Saksaan, ja vielä yllättävämmin rypäleenä on maalle epätyypillinen SB. Viini tulee Saksan lämpimimmältä viinialueelta Pfalzista, Ranskan Alsacen pohjoiselta jatkeelta. Tuottaja on Dr von Basserman-Jordan, vuosikerta 2011. SB on perinteinen kaveri vuohenjuustolle, ja tämäkin toimi hienosti. Viini on väriltään sitruunainen. Tuoksussa Sauvignonin tyypillinen kesän lupaus, ruohoisine ja herukkaisine aromeineen. Hedelmäisyys on vähäinen, paino on selvästi mineraalisella puolella. Hapot varsin napakat, runko hyvä. Pehmeän ja kermaisen vuohenjuuston jättämä täyteläinen tunne suussa haihtuu raikastavien happojen ansiosta, rucolan mineraalinen maku korostuu. Punajuuren makeus tuo oman säväyksensä komboon, joka todella toimii. Viini eroaa aiemmin maistamistamme Sauvignon Blanceista, eikä ainakaan minusta negatiivisesti. Tätä kokeilkoon kansakunnan virallinen anti-SB piruuttaan…

Pääruoka olikin sitten hivenen eksoottisempi. Pääsiäisen perinteinen lammas pääsi kyllä mukaan, mutta tällä kertaa marokkolaisittain taginessa. Taginehan valmistetaan perinteisesti taginessa eli hassunmuotoisessa keraamisessa astiassa. Olemme kuitenkin tehneet varsin onnistuneita versioita toistuvasti myös valurautapadassa, joten se kelpasi nytkin. Resepti nyysittiin BBC foodin nettisivuilta. Ohessa oli paahdetuista kesäkurpitsoista, romaine-salaatista ja paprikasta koostettu salaatti, tsatsikia sekä pitaleipää.

Tagine:

kuva: Alko

Lampaan lapaa ~ kilo (luineen)

2 sipulia

Valkosipulia (3-) 5 kynttä

2 tölkkiä kuorittuja tomaatteja

100 g kuivattuja aprikooseja

50 g rusinoita

50 g taateleita

80 g manteleita lastuna

1tl cayannea

2tl mustapippuria

1½ rkl paprikaa

1 rkl kurkumaa

2 tl tai pari pötkylää kanelia

Sahramia

Suolaa maun mukaan

500 ml lihalientä (lammas, jos löytyy)

500 ml tomaattimehua

hunajaa

3 rkl oliiviöljyä

Tarjoiluun tuoretta korianteria ja/tai persiljaa

Ensin teimme lihaliemestä ja tomaattimehusta sekä kaikista mausteista liemen, jossa lihaa kypsyteltiin noin tunti. Kun liha oli kypsää, otettiin se padasta ja putsattiin helposti kalvoista ja luista sekä leikeltiin isohkoiksi suupaloiksi. Nämä sitten takaisin liemeen, johon myös kuivat hedelmät. Koko hoito uuniin 150 asteeseen pariksi tunniksi muhimaan. Lopuksi suurustetaan kastike, autenttisuutta korostaen gram-jauhoilla. Ehkä vehnäjauhotkin käyvät…

Salaatti

2 kesäkurpitsaa leikattuna pitkittäin siivuiksi ja paahdettuna uunissa

Romainea

Sitruunaa

2 kynttä valkosipulia hienonnettuna

Punainen chili ilman siemeniä pieneksi pilkottuna

Suolaa

Oliiviöljyä

(haluttaessa pinjansiemeniä tai manteleita paahdettuna)

Kaikki aineet astiaan, puristetaan sitruunasta mehu, lisätään öljyä ja suolaa ja laitetaan tarjolle.

Lisäksi pääruualla tarjottiin pitaleipää ja tsatsikia:
Pita: 

vehnäjauhoja
vettä, hiivaa
suolaa 

Taikina vaivataan, annetaan nousta tunti, leivotaan pellille isoksi litteäksi leiväksi tai moneksi pieneksi, annetaan nousta ja pastetaan kuumassa uunissa nopeasti. 

Tsatsiki:

Kurkkua

Turkkilaista jogurttia

Suolaa

Valkosipulia

Kurkku raastetaan ja valkosipuli pilkotaan, tämän välkeen kaikki sekaisin ja hyvä tuli.

Pääruualle viiniksi valittiin aiemminkin täällä esitelty Petalos Espanjan Bierzosta. Viini on täyteläisen hedelmäinen, melko vähätanniininen pehmeä juoma, joka toimi melko hyvin meidän mausteisen taginemme kanssa. Viinin maustehilloinen kokonaisvaikutelma toimi hyvin taginen aprikoosien ja mausteisten makujen seurassa. 

Toisena vaihtoehtona tarjoiasimme varsin täyteläiselle viinille raikkaampaa vaihtoehtoa, kuten esimerkiksi Valdifalco Morellino di Scansanoa Toscanasta varsinaisen Chiantin ulkopuolelta. Viini on hyvä valinta, jos säästelette chilin kanssa.

Jälkiruuaksi tehtiin järkyttävän helppoja lemon posseteja kera appelsiinisalaatin:
4 dl kermaa
1,5 dl sokeria
1 dl sitruunan mehua

Kerma ja sokeri kattilaan, keitä 3 minuuttia sekoitellen. Lisää sitruunamehu. Kaada posset tarjoilua varten näyttäviin laseihin, esim grogilasit tai konjakkilasit pelaavat hienosti. Laita viileään ja anna hyytyä 3 tuntia. Piece on posset ! Tähän päälle tehtiin vielä kuorituista ja sokeriliemessä nopeasti marinoiduista appelsiineista salaatti, joka toi annokseen näyttävyyttä.

Jälkiruualle suosittelisimme kahta eri viinivaihtoehtoa. Toinen on Hoffman-Simonin makeaa auslesea Piersportista Mittelmoselin alueelta. Viinissä on raikkautta, sitruunan ja ananaksen aromeja sekä makeutta sopivasti tasapainottamaan täyteläistä mutta raikasta possetia.

Toisena vaihtoehtona aina varma itävaltalainen, huomattavasti edellistä makeampi Lenz Moserin Trockenbeerenauslese. Tämä on siis todella makeaa, silti kuitenkin raikasta. Tätä emme kokeilleet, ja kovasti makea viini saattaa ehkä jyrätä possetin. Jos joku kuitenkin tekee jälkiruuasta hieman makeammaan ja kokeilee, niin pyydämme laittamaan kommenttia sopiko!

 Tällainen menu siis teille, tarjotkaa pääsiäiskokonaisuutena tai osia soveltaen. Take care, drink responsibly. Absolutismi on alkoholiongelma, kuten kaikki -ismit ongelmia ovat.

Viikon pullo: Hager Matthias riesling

Kuva:Alko.fi

Toissa viikolla maistettiin jälleen loistava viini alkon luomuviinit-erästä, joka tuli myyntiin helmikuun alussa. Tällä kertaa vuorossa valkoinen aina luotettavasta Itävallasta, tarkemmin Kamptalin alueelta. Kyseessä siis Hager Matthias Riesling Kamptal Terrassen 2011.

Viini biodynaamisesti tuotettu, ja sitä on kypsytetty sakkojen kanssa terästankissa 8 kuukautta. Viiniä ei ole käytetty aivan täysin kuivaksi, 8 g sokeria litrassa tuo pientä täyteläisyyttä. Muutenkin itävaltalaiset rielingit tapaavat olla saksalaisia kollegojaan täyteläisempiä, mahdollisesti eteläisemmän sijaintinsa ansiosta. 

Tuoksu on omenan, päärynän ja mineraalisuuden liitto. Suussa hyvähappoinen, makeus ei tunnu lainkaan mutta tuo täyteläisyyttä. Makuaromeissa korostuvat mineraaliset nuotit, ja myös persikankiven aromeja olen aistivinani, ehkä? Kokonaisuutena raikas paketti. Maku on pitkä valkoviiniksi, ja jälkimaku jättää hieman yrttisenkin vaikutelman. Allekirjoittanut peukuttaa tätä!

Viinin seurana oli sesonkiruokaa, kirkasliemistä madekeittoa. Viini toimi melko hyvin, sillä keitossa oli varsin intensiivinen kalaliemi, jota oli buustattu pakkasesta löytyneistä kuhanperkeistä keitetyllä uutoksella. Viini oli siis tälle hyvä, mutta hennompi keitto olisi kyllä saattanut jäädä jopa viinin jyräämäksi. 

Eli jos jostain vielä löydätte, niin testatkaahan puteli. Ja matikkaakin saa, varma kevättalven merkki!

Kohti valoa ja valkoisia, tänään paistoi aurinko!

-katri-

Viikon valinta: Mimolette

Kuva:wikipedia.org

Viikon valinta on tällä kertaa juusto, tumman oranssi Lillen kaupungista tuleva Mimolette. Juusto on ranskalaisten versio hollantilaisten ylpeydelle, edam-juustolle. Juuston kerrotaan syntyneen, kun kuningas Ludwig XIV halusi edamille vastineen. Mimolette on tehty lehmänmaidosta, ja nimi tulee ranskankielisestä sanasta molle, joka tarkoittaa pehmeätä. Mimolette- juusto saa kauniin värinsä kasviperäisestä annatosta, jolla värjätään myös cheddarit. Mimolettea saa sekä nuorena että vanhana versiona, jota kypsytetään jopa 26 kuukautta. 

Olemme syöneet mimoletista sekä nuorta että vanhaa versiota, ja meidän molempien suosikki on vanha mimolette, joka on jo niin kovaa, että sitä on paikoitellen vaikea pureskella. Vanhan juuston tuoksu on huumaava ja maku vielä parempi, siinä voi aistia ainakin hasselpähkinää, toffeeta ja karamellia. Täydellistä vanhaa mimolettea ostamme aina varastoon Tampereella keväisin ja syksyisin pidettäviltä eurooppalaisen herkkutorin juustotiskiltä ja täydenämme varastoja tarvittaessa Juustosopista. Marketeissa on myytävissä myös President merkistä demi-vielleä mimolettea, jota on kypsytetty 6 kuukautta. 

Juusto kaipaa ehdottomasti seurakseen juomaa ja ehdotuksemme juomaksi on blogissa jo esitelty Jaakko Peräsen Ciclope Rosso Toscano 2007. Toinen juomaehdotuksemme on Alkon käsityöläisoluista löytyvä Norrebro-panimon King Country Brown Ale. Taidankin laittaa pojat testaamaan yhdistelmää viinin maistelun jälkeen. ...

-katri-