Colterenzio wine tasting Vinoteca del Piemontessa keskiviikkona 9.3. keskellä kevättalven myrskyä. Maistelemassa pari tusinaa viiniharrastajaa, ja viinejä esittelemässä Colterenzion edustaj

a. Illan aikana maistettiin 6 eri rypäleestä valmistettuja viinejä, ja ainakin allekirjoittaneen makuaivokuoreen iskostui ajatus siitä, millainen on Alto Adigen alueen tyyli tehdä viiniä.

Tilaisuus alkoi alueen yleisesittelyllä, jollainen on blogiin jo aiemmin kirjoitettu. Colterenzio on toinen alueen laadukkaimpia viinejä tuottavista osuuskunnista, Alois Ladagerin ohella. osuuskunta eli ‘Cantina’ on perustettu 28 viljelijän toimesta 1960, ja nykyään jäseniä on 290. Huomattavaa on, että jäsenten omistamien viinitarhojen kokonaisala on vain 300ha eli noin hehtaari/jäsen. Kuten edustaja kertoi, on Alto Adigessa viljelysmaa kortilla, ja sen vuoksi viljelijät panostavatkin laatuun määrän sijasta.

Maistettavia viinejä oli siis kuusi, kaksi valkoista, 3 kuivaa punaista ja yksi makea punainen jälkiruokaviini.

Ensimmäisenä maistettiin Pinot Bianco Thurner 2009. Viini oli varsin hapokas, sitruunainen, greippinen ja omenainen. Raikkaus oli hallistseva elementti, ja edusta suositteli viiniä joko aperetiiviksi tai kalaruokien seuraan.

Tämä viini oli parasta aivan kylmänä.

Seuraavaksi maistettiin alueen natiivirypäleestä, Moscato Giallosta valmistettu Moscato Giallo Sand 2009. Rypäle kuuluu muskatelliperheeseen, ja tuoksu oli sen mukaan kukkainen, jokseenkin gewürstraminerhenkinen mango-meloni-litsi-osastolla. Maku oli kuitenkin tuoksuun nähden yllätys. Viinissä oli hapokkuutta ja raikkautta, jota tuoksu ei paljastanut. Allekirjoittanut oli otettu, sillä tämäntuoksuiset viinit viinit ovat olleet niitä harvoja, joita on usein jäänyt pulloon varsin reilusti. Viini ei kärsinyt suuresti edes lievästä lämpiämisestä.

Ensimmäisenä punaisena oli Pinot Nero 2009. Tämä rypäle tuntuu viihtyvän alueella varsin hyvin. Tuoksussa oli pinot noirin tyypillinen mansikka-vadelmainen tuoksu, mutta mukana oli rustiikkista maanläheisyyttä jota ei löydä uuden maailman pinot noireista. Maku oli valkoisten linjaa jatkaen raikas ja hyvähappoinen, ja tuoksuaromit toistuivat maussa.

Sitten maistettiin Merlot 2009, joka ei todellakaan ollut fuckin merlot. Tuoksussa oli alussa maanläheinen italialainen kellarintuoksu. Seuraavaksi marjasektio toi puolukkaa ja punaista marjaa. Suutuntuma oli merlotiksi melko hapokas ja hyvärakenteinen, ei todellakaan mikään suussa pyörähtelevä ‘easy quaffer’. Tämä oli selvä ruokaviini kevyemmänmakuiselle lihalle.

Punaisena alkuperäislajikkeena oli Lagrein, joka oli viiniklubilaisille tuttu jo kuukauden takaisesta maistingista. Vuosikerta oli 2007, joka oli cantinan edustajan mukaan paras sitten 2000-luvun alkuvuosien. Viini on kuulemma vielä hieman liian nuori, ja kypsytyspotentiaalia on jäljellä vuosia. Viini oli tuoksultaan yrttinen, tumman marjainen, tamminen. Lakritsaa ja paahteisia aromeja löydettiin myös. Suussa viini tuntui hapokkaalta, maussa toistuivat tuoksun aromit. Tanniinirakenne tuntui voimakkaana, mutta oli silti hieman pyöreämpi kuin kuukausi sitten maistetussa cantina Terlanin lagreinissa. Miellyttävä viini, joka olisi omiaan vaikkapa hirven seurassa.

Viimeisenä viininä oli makeahko rosa rosatum, moscato rosasta valmistettu jälkiruokaviini. Jäännössokeria viinissä oli kuitenkin vain noin 80g/l, joten makeus ei ollut siirappimaista kuten joissakin punaisissa jälkiruokaviineissä on. Sen sijaan viini oli -kuten kaikki maistetut- raikas ja hivenen hapokas. Tuoksusta löytyi simaisia rusinan, hiivan, hunajan ja sitruksen aromeja, mutta myös selvä ruusun tuoksu. Tähän viittaa toki jo nimikin. Makua voisi kuvailla puolimakeaksi. Viinistä tuli etäisesti mieleen makea riesling, ainakin allekirjoittaneelle.

Kaiken kaikkiaan ilta oli loistava. Mielenkiintoisia viinejä, joista kävi ilmi Alto Adigelainen viinintekotyyli: hapokkuuden ja raikkauden säilyttäminen ja rypäleiden luonteen kunnioittaminen. Ruokailu maistelun jälkeen pätti illan loistavasti, ja tuulen ja tuiskun läpi päästiin aikanaan kotiinkin.

Maistettu Gérard Bertrand B.Bon Côtes du Rhône

Rhonen viinit ovat ranskalaisista olleet pitkään mieluisia. Jokainen viini on selvästi oma yksilönsä, mutta silti yhdistävänä tekijänä tietty maanläheisyys ja rustiikkisuus. Lisäksi alueen viineistä löytyy hinta-laatusuhteeltaan useita hyviä viinejä arkiseenkin käyttöön.

Rhonelainen luomuviini, jossa rypäleinä grenache ja syrah. Vasta avattuna oli aromi hivenen tunkkainen ja melko alkoholinen. Punaisten marjojen aromeja, multaisuutta ja hentoa pippurisuutta. Myös vaniljaisuutta tuntuu hentona. Hedelmäisyys ja lämmin maanläheisyys tulevat esiin myös maussa, kuten myös pippurinen mausteisuus. Maku on aluksi varsin hapokas ja tanniininen, jälkimaussa kitkeryyttäkin. Avauduttuaan lasissa puolisen tuntia viini kuitenkin pyöristyy selvästi, ja on varsin nautittavaa sellaisenaankin. Luultavasti tämä olisi omiaan täyteläisen lihapadan kumppanina, lammaspadan kanssa vielä ehken parempi.

Ranskalaisen paradoksin selitys

Ammatin puolesta olen pitkään seurannut käytyä alkoholin terveyshyödyistä ja haitoista. Suomessa halutaan vähentää alkoholin kulutusta ja sen vuoksi harkitaan alkoholin mielikuvamainonnan kieltämistä. Esitys tosin kaatui kepun ja kokoomuksen erimielisyyteen keinoista, ehkä onneksi...

Pitkään on ollut näyttöä alkoholin kohtuukäytön suojaavasta vaikutuksesta verisuonisairauksien suhteen. Tämän on arveltu johtuvan alkoholin suotuisasta vaikutuksesta kolesteroliarvoihin ja etenkin viinin sisältämistä flavonoideista.Toisaalta tätä suojavaikutusta on selitetty myös tilastoharhalla, jonka on katsottu johtuvan siitä, että absolutistit ovat usein entisiä alkoholisteja tai muutoin vakavastia sairaita ja sairastuvat siksi helpommin. Viinin terveysväitteitteissä sekoittavana tekijänä on ollut ruokavalio, sillä viinin kuluttajien on myös arveltu syövän terveellisemmin. Ruokavalioharhaa vastaan toki puhuu ns. ranskalainen paradoksi: etenkään pohjosranskalaisessa ruokakulttuurissa ei voita tai kermaa vältellä, mutta silti ranskalaisten sepelvaltimotautikuolleisuus on selvästi brittejä tai amerikkalaisia vähäisempää.

Nyt British Medical Journalissa julkaistiin 38 eri tutkimuksen tuloksia summaava artikkeli alkoholin verisuonisairauksilta suojaavasta vaikutuksesta. Yhteensä tutkimuksissa oli ollut mukana yli miljoona henkilöä, joita oli seurattu keskimäärin 11v. Ilahduttavaa on, että mukana oli 6 suomalaista tutkimusta. Tulokset puhuivat varsin selvää kieltä kohtuukulutuksen terveyshyötyjen puolesta.

Kuolleisuus sydänsairauteen yleensä ja sepelvaltimotautiin erikseen oli alkoholia käyttävillä noin 0,75 absolutisteihin verrattuna, kuten myös sepelvaltimotautitapahtumien ilmaantuvuus. Tutkimuksista eroteltiin ne, joissa oli käyttetty verrokkeina koko elämänsä absolutisteina olleita. Näissä tutkimuksissa havaittiin aivan samanlainen tulos kuin niissä, joissa juomattomia ei eroteltu entisiin alkoholinkulutajiin ja ikänsä absolutisteina olleisiin. Tämä todistaa vahvasti sen puolesta, että alkoholin sydänsairaudelta suojaava vaikutus on todellinen eikä johdu tilastoharhasta. Myöskään muiden sekoittavien tekijöiden eliminoiminen ei vaikuttanut tulokseen. Sepelvaltimotaudissa ei nähty suojavaikutuksen pienenemistä annosmäärien kasvaessa.

Sen sijaan aivohalvausriskiä alkoholinkäyttö ei pienentänyt, jos verrattiin kaikkia alkoholia käyttäviä absolutisteihin. Vähäisiä määriä eli noin 1 annoksen kuluttavilla halvausriski ja -kuolleisuus olivat kuitenkin absolutisteja pienempia. Kuitenkin suuremmilla kulutusmäärillä riski kuolla aivohalvaukseen näytti hieman kasvavan, ja yli 5 annosta päivässä kuluttavilla aivohalvausriski oli noin 1,6-kertainen absolutisteihin nähden.

Tutkimuksessa oli verrattu myös kokonaiskuolleisuutta. Sen suhteen nähtiin selvä suojavaikutus pienillä kulutustasoilla (1 annos/pv). Sen sijaan yli 5 annosta päivässä käyttävillä kuolleisuus oli selvästi koholla. Siispä pullo viintä viikossa pitää terveenä ja elättää pitkään, mutta pullo päivässä ei.

Suomalaisena olisi tietysti mielenkiintoista tietää, eroavatko terveyshyödyt sen mukaan, miten kulutuksen jakaa käyttökerroille. Mutu-tuntumalla voisi sanoa että kännit kerran viikossa-tyyppisellä käytöllä on enemmän haittavaikutuksia, ja krapula lisää riskiä sydämen rytmihäiriöihin. Toisaalta myös suomalaisissa tutkimuksissa oli saatu positiivista näyttöä alkoholin hyödyistä.

Eli hyviä uutisia kaikille meille viinin ystäville. Otetaan sille. Kohtuudella. Salud!

Alkon ostosuunnitelma 2011

Törmäsin winesensen viinisuomi-blogissa mielenkiintoiseen analyysiin alkon ensivuoden ostosuunnitelmasta. Yksityiskohtaisen tekstin silmäily jäi pintapuoliseksi, mutta mielenkiintoisia viinejä näytti olevan tulossa.

Selvästi valikoima laajenee Italiassa, josta saadaan Valtellinan alueen viini, Fiano-rypäleestä tehty valkoviini ja rosso Conero Marchesta.

Espanjasta saadaan uusi Rias Baixas - valkoviini, jolle on annettu aiempaa korkeampi kynnyshinta. Myös uusi Ribera del Dueron tempranillo on tulossa, mutta ei näemmä edelleenkään punaviiniä nousussa olevasta Terra altasta.

Argentiinasta on haussa korkeiden alueiden tarhoilta mendozasta punaviini.

Uudesta Seelannista näytti olevan tulossa myös useita mielenkiintoisia uutuuksia, mm kuohuva SB ja useita Pinot noireja.

Euroopasta vielä unkarilainen Grüner veltliner saattaisi olla mielenkiintoine, mutta alko on painanut tavoitehinnan melko alas ja laatu jäänee kyseenalaiseksi.

Sama matala tavoitehinta tuntuu koskevan luomuviinejä kautta linjan. Niitä haetaan etenkin italiasta, portugalista ja argentiinasta. Luomuviineissä pätenee kuitenkin sama kuin sääntö kuin muissakin viineissä: pienempi sato tarkoittaa parempaa laatua mutta myös korkeampaa hintaa.

Mutta ken haluaa tutustua tarkemmin ensi vuoden uutuuksiin voi perehtyä asiaan tarkemmin http://www.winesense.fi/viinisuomi/ - osoitteessa.

Ruokaa viinille helmikuun pakkasissa

Viikonloppuna oli tanniinin tarkoitus mennä lankomiähen kanssa pilkille. Pakkasta oli kuitenkin niin että kossupullo olisi kylässä aitassa jäätynyt, ja kuten sananalaskussa sanotaan niin silloin on helevetti lähellä. Eli ei menty pilkille, vaan pysyttiin visusti kaupungissa. Samalla päätettiin tehdä helmikuun ruokaa viinille-menu.

Viineiksi Tanniini valitsi tällä kertaa yhden vanhan tutun valkoisen , viime vuoden punaviinin ja yllätyksenä kuivan madeiran. Madeiravalinta johtui lähinnä mielenkiinnosta, sillä moista juomaa ei ollut aiemmin vielä maistettu. Viinit olivat Bellinghamin the whole bunch grenache blanc viognier 2009, Leyda las Brisas pinot noir 2009 ja Cossart Cordon 5 years old madeira. Näille sai Kupla suunnitella menun, joka yhteistuumin toteutettiin.

Alkuruokana valkoviinin kanssa söimme itämaishenkistä salaattia, joka sai makunsa etikka-limemarinadista ja chilistä. Kruununa tässä oli paistettuja jättikatkarapuja ja kuhacheviceä.

Salaatti sopi viinille mainiosti, siinä oli juuri sopivaa makeutta mangosta ja sweet chilli saucesta. Grenache blanc - viognier oli tuoksultaan hyvin aromaattinen, appelsiininkukkainen ja melko mineraalinen. Suutuntuma oli hyvin täyteläinen ja jopa öljyinenkin. Happoja viinissä oli melko vähän. Tämä muodostikin pienen ongelman etenkin jättikatkarapujen kanssa, sillä niiden seuraan raikastavaa hapokkuutta olisi kaivannut enemmänkin.

Kuhachevicen suolaisuus taittui viinillä melko mukavasti. Viini oli alkuun hieman turhan kylmää, mutta lämmettyään se alkoi riittää myös ravunpyrstöille.

Kokonaisuutena alkuruoka ja viini täydensivät hyvinkin toisiaan ja tällä kertaa päädyttiin onnistumisen puolelle viinin ja ruuan yhdistämisessä. Itämäishenkisestä salaatista tuli ainakin Kuplan suosikki kesäisiin illanistujaisiin ja myös erilaisten salaattien pohjaksi.

Pääruokana oli Karamellisoitua sorsan rintafilettä lakritsikastikkeen kera, lisäkkeenään spagettikasviksia. Alkuun ilmassa leijui pelko Pinot noirin ja lakritsikastikkeen yhdistelmästä, viinin pelättiin olevan liian kevyt voimakasmakuiselle sorsalle ja kastikkeelle. Pelko osoittautui kuitenkin turhaksi.

Las Brisas oli Pinot Noiriksi voimakas viini, ilmeisesti pitkähkön tynnyröinnin vaikutuksesta. Aromeissa oli puolukkaa, vadelmaa mutta myös paahteisuutta ja savuisuutta, joka loppujen lopuksi oli täydessä sopusoinnussa villin makuisen sorsanrinnan ja etenkin lakritsisen kastikkeen kanssa.

Viini oli melko tanniininen ja sopivan hapokas, eikä voimakasmakuinen ruoka jyrännyt viiniä lainkaan alleen. Marjaisuus maussa toi toisaalta melko raskaaseen annokseen kaivattua keveyttä. Yhdistelmä kaiken kaikkiaan oli mielestämme varsin onnistunut.

Raskaahkon pääruuan jälkeen nautittiin keventäjänä raikas mandariinisorbetti. Tämän kanssa maisteltiin vielä viimeiset tipat Bellinghamin valkoviinistä, ja tämä yhdistelmä toimi myös varsin mukavasti.

Illan päätteeksi maisteltiin vielä madeiraa juustotarjottimen ohella. Tarjottimella oli Italialaista kypsytettyä goudaa, provolone piquant-juustoa samasta maasta, Itävaltalaista guyerere-tyyppistä juustoa ja suomalaista punahomejuustoa. Kuiva madeira toimi hyvin suolaisten kovien juustojen kanssa, mutta ei niinkään punahomejuuston tai hyvin kermaisen provolonen kanssa.

Tilastojen antia

Tämän aamun hesarissa oli uutinen alkoholinkulutuksen laskusta. Uutinen perustui tilastokeskuksen ennakkotietoihin vuoden 2010 alkoholinkulutuksesta, joka oli absoluuttiseksi alkoholiksi muutettuna laskenut 10,0 litraan edellisvuoden 10,2 litrasta. Vähenemä tapahtui tilastoidussa kulutuksessa, ulkomailta tuodun ja kotona keitellyn alkoholin kulutus säilyi aiemmassa 1,9 litrassa.

Kulutuksen rakenne eri alkoholiryhmien välillä näyttää kehittyvän viinillisempään suuntaan ennen kaikkea väkevien viinojen kustannuksella. Oluen, siiderin ja long drinkien osuus kulutuksesta on jokseenkin ennallaan, mutta viinin osuus on noussut vuoden 2005 15%:sta viimevuoden 17%:iin. Viiniä juotiin Suomessa viime vuonna 61 miljoonaa litraa.

Alkon viinimyynti painottuu, kuten tunnettua, edullisempiin tuotteisin: myydyistä punaviinipulloista 8,1% oli yli 10e hintaisia, ja valkoviineistä vastaava osuus oli 4,8%. Kalliimpien pullojen osuus oli nousussa valkoviineissä ja laskussa punaviineissä. Kertooko tämä valkoviinien arvostuksen noususta vai liekö kyse sattumasta? Punaviiniä myytiin noin 27 miljoonaa litraa ja valkoista noin 20 milj. litraa

Sen sijaan hyvä ei ole anniskelumyynnin osuuden lasku. Ravintolamyynnin osuus tilastoidusta alkoholin kulutuksesta on alle 14 prosenttia. Osuus väheni viime vuodesta 4%, ja se on vähentynyt vuoden 1995 lukuihin nähden kolmanneksella. Tämä kuvastanee suomalaisen alkoholikulttuurin suurinta ongelmaa eli perseet (yksin) kotona - tyyppistä alkoholinkulutusta. Viininystävä yllättyi yhdistellessään tilastoja tullen siihen tulokseen, että tilastoidusta viinimyynnistä monopolin osuus on niinkin alhainen kuin 78%. Eli viinistä myytäisiin tämän mukaan anniskelumyyntinä suurempi osuus kuin muista alkoholituotteista keskimäärin. Tämä vaikuttaa mielestäni yllättävän korkealta osuudelta, ja on ilahduttavaa.

Mihin suuntaan Tannini sitten haluaisi nähdä suomalaisen alkoholinkulutuksen liikkuvan? Kohti pienempiä kerta-annoksia. Viiniin viinan sijaan. Ravintoloihin, ei kotien pimeisiin nurkkiin. Yhdessä, ei yksin. Iloon, ei suruun. Ruualle. Juomavalinnan soisi ohjautuvan entistä enemmän maun kuin pelkän hinnan perusteella. Fyysisen terveyden kannalta runsas alkoholinkulutus tietysti on aina ongelma. Alkoholin yhteiskunnalliset ongelmat ovat kuitenkin seurausta (näin puhtaan mutun perusteella) siitä yksin suruun tai vitutukseen nopsaan tahtiin nautitusta viinapullosta, ei yli kympin viinipullosta.

Ja sitten me kielletään alkoholin mielikuvamarkkinonti. Totta kyllä, se saattaa lisätä alkoholinkulutusta. Mutta tulisi kai pitää mielessä että kaikki alkoholin kulutus ei ole ongelmakulutusta. Ei-toivottua käytöstä ei tunnetusti koskaan ole onnistuttu vähäntämään tekemällä siitä vähän kiellettyä ja jännää. Mutta viisaammat päättäkööt, ja jos ovat sitä mieltä että kuvat iloisista ihmisistä viinipiknikillä lisäävät alkoholin ongelmakäyttöä niin sitten kielto kehiin vain.

Tammikuun 2011 uutisia

Kai se on sitten aika Kuplan ensimmäisen merkinnän. Tanniini on vastannut tähän asti kaikista merkinnöistä, koska viiniklubin Italian alppiviinit oli Tanniinin vastuulla ja Kupla vietti viime viikkoina enemmän aikaa työmaalla kuin kotona. Kupla aloitti loman lukien rästiin jääneen uusimman Viinilehden ja sieltä silmään osui muutama mielenkiintoinen uutinen ja kolumni.

Helsingissä tapahtuu 5-8.5. 2011, kun Viinilehti yhteistyössä Helsingin yliopiston ja Eurooppalaisen Suomen kanssa järjestävät tapahtuman Let’s talk about Wine. Tapahtumassa järjestetään seminaareja Helsingin yliopistolla ja tapahtuma huipentuu kansanjuhlaan 7.5 Narikkatorilla, jolloin tarjolla on viinitelttoja ja ruokatarjoilua populaarimusiikin siivittämänä.

Sekä Stuart Pigot että Juha Berglund kirjoittavat uusimman viinilehden kolumneissaan viinin arvioinnista maun vai statuksen perusteella. Pigot ottaa esimerkiksi Kiinan myydyimmän viinin 1 er Grand Cru Classe Chateau Lafite-Rothschild, jonka hinnat liikkuvat halvimmillaan 690 euron tietämillä. Pigot oli saanut maistaa sekä Lafite-Rothscildiä että edellä mainitun usein sokkotestissä päihittänyttä Chateau Sociando Mallet:ia ja kertoo, että Sociando Mallet maksaa 35 euroa halvimmillaan ja huippuvuosikerrat liikkuvat 100 euron tietämillä. Pigotin peräänkuuluttaa mihin jäi terroi ja viinin maku, kun ostetaan viiniä pelkän statuksen takia?

Samaa kysyy Berglund omassa kolumnissaan, jossa hän avaa omaa arviointimenetelmäänsä kolumnissa Avoimuutta arviointiin(Viinilehti 1/2011). Mielestäni Berglund on oikeassa kertoessaan, että suurin osa viinin nauttijoista ei osaa erottaa mitä eroa on 84 tai 83 pisteen viinillä 100 pisteen Parkerin listalla. Samoin Kupla allekirjoittaa todella rajallisellaan viinin maistelu kokemuksella, että arviot vaihtuvat sen mukaan maistetaanko sokkona vai tiedetäänkö mitä maistetaan. Kupla ainakin tiedostaa, että etiketti ja sen tiedot luovat odotuksen viinille halusinpa tai en.

Ahvenanmaan hylyn samppanjalöydökset jatkuvat ja tällä hetkellä hylystä on tunnistettu 145 pulloa, joista suurin osa on Juglarin valmistamia ja osa Veuve Clicquotin ja muutama Heidsieckin. Uusimmassa Viinilehdessä on mielenkiintoinen artikkeli aiheeseen liittyen Antti Rinta-Huumon kirjoittamana. Pullon henki jää mielenkiinnolla seuraamaan miten tarina jatkuu.

Kupla kehittelee blogiin yhdistelmää kahdesta rakkaasta harrastuksesta viinistä ja musiikista. Tiedossa varmaan jossain vaiheessa Kuplan yhdistelmiä viinin ja musiikin välillä. Yksi hyvä esimerkki on Adelen Rolling in the Deep, jonka kanssa Kupla haluaisi parantaa maailmaa hyvän ystävän ja tumman ja tanniinisen Syrahin kanssa.