Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


Näytetään tekstit, joissa on tunniste viinisuositus sienille. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste viinisuositus sienille. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Sienistä ja viineistä, osa 2: Kanttarelli, kesän keltainen herkku!



Kanttarelli aloittaa sienikauden usein jo heinäkuussa, jos kelit ovat suotuisat. Tänä vuonna kanttarellisaaliit jäivät melko niukoiksi kuivan alkukesän vuoksi, mutta useamman kerran saatiin kerättyä kasaan yhteen ateriaan siittävä satsi. Kanttarellin kausi jatkuu kuitenkin pitkälle syksyyn, ja usein on vielä lokakuun lopussakin suppilovahveropaikoilta löytynyt kelvollisia kanttarelleja.

Kanttarelli on siitä mukava sieni, että se on varsin paikkauskollinen ja nostaa itiöemiään vuodesta toiseen samaan paikkaan. Se on siten otollinen kohde ajallisesti tehokkaalle täsmäsienestykselle ts. ajetaan pyörällä paikalle, noukitaan vartissa ateria-ainekset ja ajetaan kotiin. Kanttarellien löytöpaikat kannattaa siis painaa mieleen tai tallentaa linkkeinä esim googlen karttaan.

Kanttarelli on maultaan tunnistettavan aromaattinen, tavallaan hedelmäinen ja yrttinen. Kanttarellissa ei ole kitkeryyttä, joten se on helppokäyttöinen. Kanttarellin rakenne on säikeinen, eikä se murennu haperoiden tapana, mutta se pehmenee kypsennettäessä suutuntumaltaan mukavaksi.

Kanttarelli rakastaa jostakin syystä maitotuotteiden tuomaa pehmeyttä, ja siksi kermainen kattarellikastike onkin takuuvarma klassikko. Tänä kesänä teimme useamman kerran kanttarellikastiketta kahviin tarkoittuun kauramaitoon, ja tämä toimi varsin hyvin. Muskottipähkinä voimistaa kanttarellin makua, ja yrteistä kanttarellille sopii erityisen hyvin rakuuna, mutta myös basilika tai tuore timjami toimivat. Valkopippuriripaus tuo pikantin säväyksen kastikkeeseen, mutta sen kanssa pitää olla varovainen. Ensimmäiset kattarellit parhaaseen siiklisesonkiin, ja kanttarellikastike sopii hyvin ihan vain uusien perunoiden ja vaikkapa silvottujen palkoherneiden kanssa nautittavaksi.

Viinivalinnat kanttarelliruokien pariksi ovat vaaleita. Jos kanttarellikastike menee ihan perunoiden ja herneiden kanssa, niin valitsisimme viiniksi hedelmäisen ja hapokkaan mineraalisen rieslingin. Alkuperän suhteen suosisimme Saksaa, kunhan viini on kuiva; Alsacelaisissa rieslingeissä on tähän pariin jopa hieman liikaa runkoa ja konsistenssia. Tilausvalikoimasta löytyvä Winter on oivallinen, mutta vakiovalikoimasta löytyvä Kendemannin Vom Kalkstein on myös varsin mukava ja mineraalinen viini.

Jos kastikkeen ja perunoiden kanssa on tarjolla kalaa, riippuu viinivalinta hieman kalan laadusta: Lohikaloille runsaampaa kuten alsacelaista Pinot Gris'ta tai saksalaisia burgundereja. Näistä tilausvalikoimasta löytyvä Dautelin Weissburgunder on hieno, mutta vakiovalikoimasta löytyy Trimbachin PG Reserve joka on myös tyylikäs ja monista muista alsacelaisista pinot griseista poiketen täysin kuiva. Vaaleille kaloille kepeämpää kuten edellä mainittua saksalaista rieslingiä, mutta myös Loiren muscadet  toiminee hyvin. Vakiovalikoimassa alkolla on yksi tuote, tilausvalikoimasta sen sijaan löytyy ikääntynyt ja mukavasti kehittynyt Chateau Thébaud 2012, joka on maistamisen arvoinen.

Kastikkeen lisäksi kanttarelli taipuu myös piirakkaan, Klassinen paté brise toimii aina, ja ohjeenkin  olemme näköjään aikanaan kirjoittaneet. Jos haluaa juurevamman pohjan, voi osan vehnäjauhoista korvata ruis- tai ohrajauholla. Pohja kaulitaan, nostetaan vuokaan ja esipaistetaan 225 asteessa kymmenisen minuuttia. Kanttarellitäyte syntyy sipulista, valkosipulista, kanttarelleista jotka kuullotetaan öljyssä pehmeiksi. 5 min kuullottelun jälkeen kaadetaan pannuun desi valkoviiniä (tai vielä parempi jos löytyy fino-sherryä), jonka annetaan haihtua. Lopussa lisätään haluttuja yrttejä, muskottia ja valkopippuria. Seos pois lämmöltä, ja lopussa sekaan sotketaan purkki creme fraichea ja pari munaa. Täyte esipaistettuun pohjaan, päälle juustoa kuten gruyereä ja uuniin 200 asteeseen kunnes pinta saa väriä ja täyte kiinteytyy.

Kanttarellipiirakan voinen pohja kaipaa hyvää hapokkuutta, jota löytyy chablista. Vakiovalikoimasta löytyy Larochen perus-chablis, joka on linjakas valinta kanttarellipiirakan kaveriksi. Toinen vaihtoehto runsaammaksi mutta silti lineaarisen mineraaliseksi viiniksi on itävaltalainen Grüner. Domäne Wachau on luotettava ja tasaisen hyvä valinta. Toimii etenkin, jos piirakkaan on piilotettu hiukan kinkkua tai päälle ripoteltu paahdettua pekonia.

Piirakan erilainen versio on lähempänä pizzaa, nimittäin kanttarelleilla höystetty tarte flambé. Tutustuimme tähän ohutpohjaiseen herkkuun Alsacen reissulla kymmenisen vuotta sitten, ja sen jälkeen olemme tasaisin välein korvanneet sillä sunnuntaipizzaa. Tarte flambén teemme ihan tavallisesta hapanjuurupizzataikinasta, joka kaulitaan vain vielä normipizzaa ohuemmaksi. Pohjalle levitetään tomaattikastikkeen sijaan creme fraichea (jonka voi maustaa dijon-sinapilla, antaa mukavan säväyksen). Perinteiset päällysteet ovat sipuli ja pekoni, mutta  todella maistuvan vegeversion saa siis korvaamalla pekonin pilkotulla tai revityllä kanttarellilla. Eikä mikään estä käyttämästä molempia.

Tarte flamben kanssa viiniksi voi valita aivan mainiosti edellä mainitun alsacelaisen pinot gris'n. Jos kuitenkin sattuu kuplatuulelle, niin tälle sopii mainiosti jokin perinteisellä menetelmällä valmistettu crémant. Alkosta löytyy esimerkiksi Wolfbergerin pinot blanc-pohjainen, kuiva Crémant joka huuhtelee kanttarelliflambén alas varsin mukavasti.
Eilen löytyi syyssienten ohella puoli
korillista kanttarelleja, vaikka YLE:n
mukaan metsissä ei ole sienen sientä.

Jos kanttarelleja tulee paljon, on niiden säilöminen haastavaa: Pakastaessa kanttikset tuppaavat muuttumaan kitkeriksi, eikä kuivaaminenkaan tuota sen parempaa tulosta. Me olemme tavanneet tehdä pikkelöytyjä kanttarelleja, sillä näin sienet säilyvät parhaiten ja ovat niin hyviä etteivät jää lojuman  jääkaapin perälle. Pikkelöimme kanttarellit noin 2 % suolattuun 1:1:3 (etikka-sokeri-vesi) liemeen, jonka maustamme laakerinlehdellä, maustepippurilla ja tähtianiksella. Tulos on hieman jouluinen, ja usein nämä pikkelikanttarellit ovatkin päässeet tarjolle joulun kalapöytään. Nämä toimivat muuten erittäin hyvin myös blinien täytteenä, sillä smetana ja pikkelöity kanttarelli toimivat yhdessä kerrassaan upeasti.

Viiniä tuskin kukaan valitsee yksin pikkelöidyille kanttarelleille, joten blineille suosittelemme luonnollisesti kuohuvaa. Vaihtoehtona toki jokin aavistuksen makea riesling, joka toimii suolakalojen, mädin ja suolakurkkujenkin kanssa. Esimerkkinä vaikkapa aina luotettava Barthin Fructus Riesling, joka ei ole lainkaan tyypillinen Rheingaun viini mutta mitäs siitä kun kerran on maistuva!

Kuten alussa totesimme, on kanttarellin satokausi pitkä: Juuri eilen metsästä löytyi kolmisen litraa hyviä, suuria kanttarelleja jotka ovat ilmeisesti ryöpsähtäneet esiin nyt hieman myöhässä kuivan kesän jälkeen. Eli kuten aiemminkin todettu: Metsään mars!

perjantai 5. elokuuta 2016

Elokuun Kausimenu: Alkuruuaksi kanttarellivehnättöä

Nyt on sienikausi parhaillaan, ja tänä vuonna tuntuu etenkin kanttarelleja kasvavan Tampereen seudulla vaikka hevosille syöttää. Nämä syödään kuitenkin itse, tällä kertaa herkullisessa emmervehnästä ja kanttarelleista askarrellussa 'vehnätöstä'

Kanttarellivehnättöä


2 dl emmervehnää (esim Malmgård)
puoli litraa kasvislientä

2 sipulia
litra kanttarelleja
1 valkosipulin kynsi
voita tai öljyä paistamiseen
vaaleaa balsamicoa (tai 2 dl valkoviiniä)
Suolaa, hunajaa, valkopippuria, anista

Parmesania 1 dl raasteena

Laita liemi ja emmerivehnät kattilaan. Keitä miltei kypsäksi. Tee samalla kanttarellipaistos: Silppua sienet ja sipulit hienoksi. Laita voihin tai öljyyn paistumaan. Mausta suolalla, hunajalla, pippurilla ja aniksella. Sekoita vehnättöön. Anna hautua hiljalleen kypsäksi. Lisää parmesan juuri ennen tarjoamista.

Tarjoa paistetun kampasimpukan tai vaalean kalan kera. Toimii primi piattina myös sellaisenaan.

Juomasuositus

Kantterellien, vehnän ja juuston kaveriksi sopii mainiosti Moulin-a-Ventistä tuleva alkon valikoimasta löytyvä varsin mukava Gamay-rypäleestä tehty punaviini Joseph Drouhin Moulin-à-Vent 2014. Syksyä kohti, kun ollaan menossa niin punaviinit tuntuvat jälleen ajankohtaisilta. 

perjantai 19. syyskuuta 2014

Syksyn satoa

Syksy on ongelmallista aikaa viinin ja ruuan ystävälle. Ja etenkin harrastelijapuutarhuriviiniharrastajalle. Iltojen pimetessä ja päivien viilentyessä alkaa tehdä mieli punaisempia viinejä. Toisaalta kuitenkin kasvimaan sato huutaa seurakseen herkullisia Ylä-Loiren sauvignoneja, Burgundin valkoisia, Alsacen rieslingejä ynnä muita huikeita valkoisia viinejä. Omenien kypsyessä trockenbeerenauslese alkaa tuntua helpolta sanalta. Onneksi on sentään tomaatit ja chilit parvekkeella.

Tänä vuonna kasvimaan sato jäi mökillä valitettavan pieneksi. Syynä tähän oli puutarhurin laiskuus ja joulua kylmempi juhannus, joka olisi vaatinut taimien peittelyä räntäkuuroilta piiloon. Osan kasvimaasta jouduin uudelleenkylvämään heinäkuun alussa, ja siten saimmekin nyt loistavia sormen kokoisia kesäporkkania syyskuussa. Pieni koko, huikea maku. Palsternakka oli uusi kokeilu, ja onnistui yli odotusten. Laatu korvaa määrän, maistuivat mahtavalle. Papuja saatiin taas kilokaupalla, vaikka pensaat jäivät pieniksi. Perunat jäivät pieniksi, mutta ei tuollaisissa isovarpaan kokoisissa siikleissä noin maullisesti ole mitään valittamista. Lavassa kasvaneet yrtit menestyivät, ja anopin yksipuolisen kylvön ansiosta meillä on sileälehtistä persiljaa noin kymmenen vuoden tarpeiksi. Kerrostaloasunnon lasiparvekkeelta saatiin sitten vähän muitakin yrttejä. Tuolla kyseisellä eteläparvekkeella kypsyvät paraikaa herkulliset roma-tomaatit ja punaiset espelet-chilit.

Sitten niihin viineihin. Joitakin yleissuosituksia voisin heitellä ilmaan syksyn sadolle.
Palsternakka on hyvin aromaattinen ja kypsennettynä makeahko. Sille sopisi mielestäni mineraalinen SB, joko Pouilly-Fume tai Sancerre. Uutta maailmaa kannattaa tässä välttää, överiherukka peittää palsterin herkullisen maun.
Pavut ovat hieman hankala kapiitteli. Niissä on hieman makeutta, mutta toisaalta reippaasti mineraalisuutta. Tähän voisi lähteä hakemaan jotakin samankaltaisilla attribuuteilla varustettua viiniä, kuten vaikka Moselin Rieslingiä. Toisaalta mineraalinen ja paahteinen samppanjakaan ei ole paha, etenkin jos dippailee papunsa ruskistettuun voihin.
Porkkana on hankala, en tiedä miksi. Voisin kuvitella ehkäpä jotakin hieman täyteläisempää ja hieman pähkinäistä... Juran Savagnin olisi varmasti oiva, jos sitä saisi käsiinsä. Myös kevyesti tammitettu chardonnay voisi toimia, esimerkiksi hiljattain maistamamme Arbois Harmonie joka on myös juralainen.
Perunan kaveri on mielestäni riesling: paistettua kalaa, uusia pottuja ja rieslingiä. Piste.
Parvekkeelta tulee onneksi jotakin punaisellekin. Tomaatteja ja chiliä voi mukavasti yhdistää pastakastikkeeksi tai pizzaksi, ja näillehän käy sitten mikä vain kevyempi italialainen. Barbera voisi toimia hyvin, ja Toscanan Chianti toki toimii tomaatille aina.
Ja kun ne omenat jalostuvat piirakoiksi ynnä muiksi herkuiksi, niin kannattaa kaivaa käsiinsä niitä makeampia rieslingejä. Tai jos ryydität makeat omppuherkkusi pähkinöillä, niin kokeile jalohomeisia kuten Sauternesia.

p.s.
Sienet eivät tule kasvimaalta, mutta suosittelen kokeilemaan yhdistelmää pikkelöidyt sienet (kanttarellit, suppilovahverot, lampaankääpä, karvarousku...) ja fino-sherry. Toimii.