Kylmäsavulohi-parsatoast, limecoleslaw ja Vouvray sec

Emme ole juuri lämpimiä leipiä tai toasteja harrastaneet, koska jokaviikkoinen pizza täyttää melko hyvin leipätyyppisen ruuan kiintiön. Nyt kuitenkin innostuimme leipomaan briossihenkisen vuokaleivän, josta syntyi lopulta lauantairuuaksi toasteja. Täytteenä oli kauden mukaan parsaa sekä kylmäsavulohta ja avokadoa. Männävuotinen kaali alkaa olla tässä vaiheessa vuotta melko kuivaa, mutta limetillä hapokkaaksi tuunatussa aasia-henkisessä coleslawssa se meni vielä mukavasti.

Vuokaleipä:
2 dl maitoa
25 g voita
1 muna
1/2 pkt hiivaa
1 tl sokeria
1 tl suolaa
220 g vehnäjauhoa

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi, sekoita siihen hiiva ja sokeri. Laita yleiskoneen kulhoon tai muuhun kulhoon, lisää jauhot ja ala vaivata. 5 minuutin päästä lisää sulatettu jäähtynyt voi ja muna sekä suola. Vaivaa kimmoisaksi, hyvin venyväksi ja kosteaksi taikinaksi. Laita leipävuuan pohjalle leivinpaperi helpottamaan irrotusta, kaada taikina vuokaan ja anna kohota rauhassa tunti. Paista noin 200 asteessa uunin alaosassa kunnes pinta kullanruskea. Jäähdytä ja irrota vuuasta.

Coleslaw:
2 dl turkkilaista jogurttia valutettuna
500 g kaalia
1 iso sipuli
4 valkosipulinkynttä
3 limettiä
nippu tuoretta korianteria silputtuna
silputtua chiliä maun mukaan
1 tl korianterinsiementä morttelissa murskattuna
suolaa

Purista limeteistä mehu ja raasta kuori, sekoita valutettuun jogurttiin isohkon kulhon pohjalle. Lisää seokseen valkosipuli ja korianterinsiemenet sekä chili sekä noin 1 tl suolaa. Siivuta sipuli ja kaali mahdollisimman ohuiksi siivuiksi (mandoliini on hyvä apu). silppua korianteri. Sekoita kaikki aineet ja tarkasta suola&chili. Anna vetäytyä tunti.

Toastin täytteet:
2 siivua kylmäsavulohta/toast
2 keskikokoista parsaa/toast
(vähän sulatettuja ja kuivaksi puristettuja katkarapuja)
marinoitua punasipulia (1 sipuli, 1rkl sokeria, ripaus suolaa, loraus vaaleaa balsamicoa, tilkka oliiviöljyä ja 10 min keskiteholla mikrossa)
kapriksia / oliiveja
raastettua halloumia

Avokadoa, jota EI laiteta uuniin.

Leikkaa vuokaleipä ohuiksi siivuiksi (2 per toast). Levit oliiviöljyä leivinpaperille ja laita toastin alapuolisko öljylle. Lisää täytteet ja päälisiivu. Voitele päällys oliiviöljyllä, voilla tai majoneesilla mielesi mukaan. Laita uuniin mielellään lievinkiven / teräksen päälle uunin yläosaan grillivastuksen alle, paahda reilu 5 min kunnes reunat alkavat ottaa väriä. Lisää avokado joko sivuun tai leivän väliin juuri ennen tarjoilua.

Tämä annos huuhdottiin alas hyvin jäähdytetyllä Vouvraylla. Gilet Les Perruches Sec on lähes kuiva, keskitäyteläinen viini jossa on runsas mutta pyöreä hapokkuus. Aromeiltaan kypsän, jopa hillotun sitruksinen ja kukkainen viini, jonka tuoksuun kompleksisuutta luo aivan aavistuksena tuntuva myskimäinen häivähdys. Viini on ruokapöydässä moniottelija, jonka täyteläisyys riittää runsaammille kalaruuille, vaalealle lihalle tai runsaille kasvisruuille. Happoja löytyy riittävästi, joten täyteläisemmätkin annokset saavat kaipaamaansa raikasta vastaparia.

Lahnapullia, parsaa ja rakuunamajoneesia

Kevät tulee!

Poikkeusoloissa rutiinit ovat tärkeitä, ja niistä on hyvä pitää kiinni. Kevään varmana merkkinä parsat ovat saapuneet kauppoihin ja siten myös meidän keittöömme. Näin tapahtuu huhtikuun alussa joka vuosi, joten tästä pidetään kiinni. Perjantainen kauppahallivisiitti on toinen, jo puolen vuosikymmenen ikäinen perinne josta olemme toistaiseksi pitäneet kiinni. Iloisena yllätyksenä Nygrenillä oli saatavilla lahnaa (ja myös särkeä), ja näistä lahna lähti kokeiluun. Saimme pyynnöstä lahnamme jauhettuna, sillä suunnitelmana oli tehdä kalapullia. Suhteellisen rasvainen lahna osoittautui erittäin hyväksi kalapullan raaka-aineeksi.

Aromaattiset lahnapullat:

500g lahnaa jauhettuna (tai blenderillä soseutettuna)
1 iso sipuli
150 g fenkolia
20 g voita
50 g vehnäjauhoja
1 dl kauramaitoa/kermaviiliä tms
2 munaa
1 sitruunan kuori raastettuna ja mehu säästettynä
tilliä
valkopippuria
1 - 1,5 tl suolaa

Laita lahnajauheliha kulhoon. Silppua sipuli ja fenkoli pieneksi, kuullota voissa pannulla ja jäähdytä. Lisää lahnan joukkoon kaikki aineet sitruunan mehua lukuun ottamatta.  Paista pieni koepala pannussa (tai kypsennä laiskana mikrossa ja maista suolan ja mausteiden lisätarve). Muotoile pullia ja paista valurautapannussa oliiviöljyssä. Lisää lopussa sitruunan mehu pannun pohjalle ja anna kiehahtaa kuivaksi. Nosta uunipellille, laita lämpimään uuniin jos et tarjoa heti. Pullat voi myös paistaa etukäteen ja lämmittää nopeasti grillivastuksen alla juuri ennen tarjoamista.

Rakuunamajo

3 rkl tuoretta silputtua rakuunaa (tai tilliä jos siitä enemmän pitää)
1 keltuainen
2 tl dijonia
2 rkl sitruunamehua
2 raastettua valkosipulinkynttä
1 rkl sokeria
suolaa
n. 1 dl oliiviöljyä

laita kulhoon dijon, keltuainen, sitruunamehu. Ota blenderi, surruutta kunnolla kaataen samalla oliiviöljyä nauhana kulhoon. Kun paksuus on sopiva, lisää rakuuna ja valkosipuli ja mausta maun mukaan suolalla ja sokerilla.

Parsat:

250 g parsaa per annos
Oliiviöljyä ja suolaa

Leikkaa parsoista kannat pois ja kuori tyvet tarvittaessa. Laita pellille leivinpaperille, lorauta oliiviöljyä päälle ja pyörittele. Ripottele suolaa päälle ja paahda grillivastuksen alla pari minuuttia.

Kokoa annokseen parsat ja lahnapullat sekä majoneesi. Nauti kylmän, mineraalisen valkoviinin kanssa! (vahvasti voisimme suositella Umani Ronchin Pecorinoa, joka oli alle 12 euron hintaansa nähden varsinainen löytö!)


Ja mainostettakoon vielä, että Nygren toimittaa tällä hetkellä tuotteita suoraan kotiovelle Tampereella. Kaloja voi tilata soittamalla tai sähköpostilla, ja ne toimitetaan taksilla suoraan kotiin. Kuljetuskustannus on 10 e, ja tämä summa menee täysin taksiyrittäjälle jotka myös ovat koronan vuoksi tiukoilla. Tue siis kahta tahoa samalla tilauksella!

Giesen Hawkes Bay Merlot -19

Emme ole viime aikoina juuri Uuden-Seelannin viineistä innostuneet, mutta nyt alkosta tarttui pitkän pitkästä aikaa mukaan kiiviviini. Pullote oli erikoisvalikoiman Giesenin Hawkes Bay Merlot, joka osoittautui melkoisen runsaaksi tapaukseksi.

Hawkes Bayn alueella sijaitsevat Uuden-Seelannin vanhimmat viinitalot, kuten Te Mata ja Church Road, jotka on perustettu jo 1800-luvun loppupuolella. Nykyaikainen viininviljely alkoi 1970-luvulla ja sai edelleen vauhtia 1990-luvulla, jolloin muutama poikkeuksellisen lämmin vuosi osoitti alueen potentiaalin tyylikkäästi ikääntyvien runsaiden viinien tuotantoalueena. Tuohon aikaan alueen päärypäle oli cabernet sauvignon, joka ei kuitenkaan aina päässyt täysin kypsymään alueen viileähkössä ilmastossa. Nykyisin alueella tuotetaankin enemmän merlot'a, joka kypsyy aiemmin. Myös Malbec ja Syrah ovat lisänneet suosiotaan.

Hawkes Bayn maaperä on vaihtelevaa: Runsaan ja hedelmällisen maakerroksen turvin viheriöivän tarhan vieressä köyhällä ja runsaasti vettä läpäisevällä maalla sijaitseva tarha voi kärsiä kuivuudesta. Nämä kuivat tarhat tuottavat kuitenkin tarkoin säädellyn kastelun turvin laadukkaimmat viinit, sillä niillä rypäleet kypsyvät varmimmin.

Hawkes Bay sijaitsee Uuden-Seelannin pohjoissaaren itärannikolla, ja sitä suojaavat vallitsevilta länsituulilta vuorijono, joka myös vähentää sateita samaan tapaaan kuin vogeesit Alsacessa. Se sijaitsee 39. pituuspiirillä, mutta ilmasto on tästä huolimatta viileämpi kuin 45. pituuspiirillä sijaitsevassa mutta Golfvirran lämmittämässä Bordeauxissa. Lajikekirjo on kuitenkin perinteisesti siis ollut Bordeaux-vetoinen.

Giesenin merlot käytetään kohtalaisen korkeassa lämpötilassa, millä tavoitellaan runsasta pigmentin ja aromiaineiden ekstraktiota. Käymisen jälkene viini kypsyy 10 kk ranskalaisessa tammessa, 10 % siitä uusissa tynnyreissä.

Viini on väriltään on keskisyvää hieman tummemman purppurainen . Tuoksussa maanläheisyyttä, hentoa savuisuutta ja tummapaahtoista kahvia, tummaa metsämarjaa. Maku täyteläinen, mehevä, marjainen. Mukaan nousee mausteisuutta ja kahvipavun paahdetta. Loppu mukavan hapokas, tanniinit nuoreksi viiniksi melko pyöreät.

Täyteläinen ja pyöreä merlot, johon korkea käymislämpötila on lyönyt aavistuksen hillomaisen leiman vaikka hapokkuus pitääkin paketin kohtalaisen raikkaana. Viini oli sinänsä mielenkiintoinen mutta melko persoonaton tapaus, joka muistutti miksi uusiseelantilaiset ovat pitkään jääneet maistamatta. Hintaakin pullolla oli 20 e, ja mielestämme summalla löytyy eurooppalaisista viineistä huomattavasti kiinnostavampia pullotteita.

Taimikuun taikaa

Paprikaa

Maalis-huhtikuu on se aika vuodesta, kun saa aloittaa kesän puutarhasuunnitelmien toteuttamisen: Juuri nyt alkaa olla sopiva hetki kylvää esikasvamaan tomaatit, kesäkurpitsat, paprikat ynnä muut esikasvatettavat kasvit.

Salviat alullaan

Ensi kesänä oli tarkoitus kokeilla joitakin uusia tuttavuuksia sekä lasiparvekkeen kasvihuonemaisessa lämmössä että siirtolapuutarhalla avomaalla. Osa taimista on jo hyvässä vaiheessa, osa odottaa vielä kylvämistään.

Joidenkin yrttien kasvatuksen aloitimme kasvilampun turvin jo helmikuun alussa, joten basilikan, persiljan, salvian ja rosmariinin taimet ovat jo varsin hyvässä vaiheessa. Näistä basilikat päätyvät kylmänarkoina parvekkeelle, muista osa menee avomaalle ja osa parvekkeelle kodin keittiöpuutarhaan.

basilika

Myös paprikan taimet ovat hyvässä vaiheessa, koska heittelimme ex tempore salaattia tehdessä suippopaprikan siemeniä purkkeihin itämään. Saapa nähdä tuleeko näistä mitään, mutta aiempina  vuosina kaupan kasvisten siemenestä kasvatetut paprikat ja chilit ovat onnistuneet yllättävänkin hyvin.

Tomaatit 

Parvekkeen tomaattilajikkeina tänä vuonna tiny tim, joka kasvaa vain noin 30 cm korkuiseksi. Lajikkeen pitäisi tuottaa kasvin kokoon nähden runsas sato. Toinen tomaattilajike on pieneksi niin ikään jäävä Golden Currant, joka tuottaa runsaan sadon makeita ja aromaattisia keltaisia hedelmiä. Viime vuoden kokemuksen perusteella tomaatinkasvatus mökillä saa jäädä odottamaan sitä joskus tulevaa kasvihuonetta.

Rosmariini

Mökille on suunnitteilla etupihalle osin näkösuojaksikin sekalaatikot, joihin tulee pohjalle toiseen muutama kesäkurpitsa ja toiseen valkosipuleita. Näiden seasta kasvaa maisseja, jotka nousevat korkeiksi eivätkä häiritse aluskasvien valonsaantia. Maissin vartta pitkin olisi tarkoitus vielä kasvattaa salkopapua, joka sitoo maahan typpeä. Maissi-papu-kurpitsa-kolminaisuus on lainattu muinaisilta Väli-Amerikan asukkailta, jotka käyttivät tätä komboa menestyksekkäästi. Saa nähdä toimiiko pohjoisissa oloissa.

Maissit ja persiljat

Yrttejä on tarkoitus kasvattaa aiempaan tapaan, ainakin persiljaa, tilliä, salviaa ja rosmariinia. Lipstikkapuska kasvanee vääjäämättä vanhalle paikalleen. Salaattina kasvattanemme lähinnä pystyyn kasvavia kuten sidesalaattia, sillä Litukan etanapopulaatio on vahva ja pystykasvuisten suojaaminen on helpompaa. Rucola on kitkeränä näiltä kokemuksemme mukaan suojassa, joten sitä kylvämme varmasti. Rucola myös itää nopeasti ja tuottaa satoa jo varhain.

Alkukesän herkuksi laitamme myös retiisejä, joiden sato tulee varhain. Viime vuonna koitimme kylvää toisen sadon, mutta keskikesän retiiseistä tuli syystä tai toisesta kitkeriä ja tänä vuonna korvannemme ne basilikalla, joka keskikesällä kestää jo avomallakin.

juuriselleriä tulollaan

Perunoita aiomme jälleen esikasvattaa sisällä pari viikkoa, jolloin ensimmäiset ehtivät juhannukseksi. Lajikkeena jälleen hyväksi havaittu Anna Belle, joka on terve ja hyvärakenteinen kesäpottu. Myös kesäporkkanaa täytyy laittaa pieni satsi.  Näiden perusjuuresten lisäksi aiomme kokeilla myös juuriselleriä, koska se on yksinkertaisesti loistava juures. Lehtikaalin sijaan tänä vuonna palmukaali, koska se kestää hyvin säilytystä ja viileää syksyllä.

Itsekseen tulevat tietysti maa-artisokat, joita levitettiin viime syksynä laajemmalle. Ja omenoita, luumuja ja kirsikoita tulee myös itsekseen, samoin herukoita, rypäleitä ja karviaisia. Taimikuu on vielä odotusta, mutta pian päästään itse asiaan !

Ja kai tässä pitää hankkia lehmä ja kanoja varautuen omavaraistalouteen, koska maailma näemmä menee kiinni.

Juusto-viiniparina Brebirousse ja Cal Pla blanc 2014

Viikko sitten päätimme syödä tapaksia, kun jääkaappiin oli kertynyt pieniä määriä kaikenmoista. Näistä syntyi pieniä annoksia: Papu-fenkolisalaatti, sumakilla maustettu sitrussalaatti labnehilla, juustoja, uskomattoman aikaisia espanjalaisia parsoja (!!!), pakkasesta löytyneestä massasta paistettuja munakoisopyöryköitä sekä hapanjuureen paistettua oliivileipää.

Viiniksi valikoitui Cal Plan valkoinen blendi Porrerasta Prioratista. Viini on sekoite macabeo-garnacha-moscatel (40:30:30). Viini maseroituu ennen käymistä hetken kuorineen, se käytetään lämpökontrolloidusta ja kypsyy vielä 8 kk pääosin amerikkalaisessa tammessa. Runsautta on siis luvassa!

Viini on väri kullankeltainen ja keskisyvä. Tuoksussa on ruusuista kukkaisuutta, hentoa kypsää persikkaa, aavistus briossisuutta ja runsaasti tammen tuomaa mausteisuutta. Suussa täyteläinen ja rungokas, alkoholi tarjoaa reippaasti bodya jota tasapainottaa yllättävän hyvä hapokkuus. Aromimaailma on mausteinen, jälkimaku mineraalinen ja hieman bitterinen. Pitkä, veden kielelle nostattava ja mielestämme tasapainoinen viini joka on ehdottomasti tarkoitettu nautittavaksi ruuan kanssa.

Brebirousse d'Argental on pehmeä, hieman briemäinen homejuusto Lyonin alueelta. Se saa pintaansa punertavan sävyn annatton siemenistä (pippurinen, mausteinen pieni hedelmä Karibialta). Juusto on tuoksultaan miedohko, ainostaan aavistuksen tallintakuinen. Suussasulavan kermainen koostumus, sopiva suolaisuus. Sopi erittäin hyvin bitterisen veriappelsiinimarmeladin kaveriksi.

Kermainen ja pehmeä juusto muodosti viinin kanssa upean parin: Kermaisuus keventää viiniä ja leikkaa sen jälkimausta bitterisyyttä. Samalla aromeista kukkaisuus ja hedelmäisyys pääsevät paremmin etualalle.

Bernabeleva Carril del Rey

kuva bernabeleva.com

Bodegas Bernabeleva on kenties D.O. Madridin tunnetuin tuottaja, jonka viineistä olemme päässeet maistamaan joitakin vuosien varrella. Nyt kaapista löytyi taannoin tilattu Carril del Rey vuodelta 2017, ja päätimme avata pullon testiin.

Bernabelevan tarina alkaa vuonna 1923, jolloin madridilainen lääkäri Álvares-Villamil osti Sierra de Gredoksen vuoristosta tilan, jonka arveli soveltuvan täydellisesti garnacha-rypäleiden kasvupaikaksi. Pian Espanjassa syttyi kuitenkin sisällissota, joka hautasi suunnitelmat. Viinitila sai uuden alun 2000-luvulla, kun tilan alkuperäisen omistan lapsenlapsenlapset herättivät sen henkiin.

Bernabeleva viljelee 35 hehtaaria tarhoja, joilla kasvaa pääasiassa vanhoja yli 80-vuotiaita garnacha-köynnöksiä sekä hieman albilloa ja muscat a petit grain'a sekä Terra Altasta tuttua punaista morenilloa. Tarhat ovat pääasiassa graniittiperäistä hiekkaa ja erityisesti korkeimmilla, yli 800 metriin yltävillä tarhoilla pintamaata on ohuelti.

Tarhoja viljellään luomu- ja biodynaamisin menetelmin, joskaan virallisia sertifikaatteja tilalla ei ilmeisesti ole. Sato kerätään käsin ja eri tarhojen rypäleet viiniytetään erikseen. Punaviinit maseroituvat yli kuukauden ja jälkikypsytys tapahtuu eri kokoisissa tammisammioissa. Uutta tammea ei juuri käytetä.

Carril del Rey valmistetaan vanhojen 75- vuotiaiden köynnösten rypäleistä. Köynnökset kasvavat etelään viettävällä 2,5 ha graniittiperäisellä tarhalla, joka on tilan viileimpiä ja viimeisenä kypsyvä tarha.

Viinissä on rosémaisen ohut tiilenpunainen väri. Tuoksussa on väriin nähden yllättävän voimakas punainen marja (mansikka ja ennen kaikkea vadelma) ja orvokkinen kukkaisuus. Hentona makeaa leivontamausteisuutta, mineraalisuutta. Viinin aromit muistuttavat hieman jopa semikarbonisesta maseraatiosta, josta ei kuitenkaan ole kyse. Hyvin nuorekkaan oloinen tuoksu kaiken kaikkiaan. Suussa rapsakan hapokas, hailakkaan väriin nähden intensiivinen marjainen maku. Kepeät tanniinit, jälkimakuakin määrittää ensisijaisesti hapokkuus. Suussa soljuva kokonaisuus, joka ei jätä aukkoja.

Viini on hyvä kokonaisuus, ja sitä voi kuvata hiipivän hienovaraisella tavalla intensiiviseksi: Ei kumauta kalloon, vaan kietoo ympärilleen hienovaraisesti mutta väkevästi. Upea, hellä viini jonka jälkeen ymmärtää paremmin miksi garnachaa kutsutaan joskus "etelän pinotiksi".  Hyötyi päivän aukiolosta huomattavasti.

Loistavia ruokia ja onnella valittuja viinejä

Blogi on kulkenut viime aikoina ykkösvaihteella madellen, koska Heikin aika on kulunut suurelta osin väitöskirjan viimeistelyyn. Nyt tuo työ kuitenkin sai päätöksensä perjantain väitöstilaisuudessa, jonka jälkeen vietettiin perinteistä karonkkaa. Koska sukulaisia pitää suosia ja toisaalta tutun keittiömestarin kanssa oli helppo suunnitella menua, vietettiin näitä juhlia Ravintola Henriksissä. Kaiken muun hyvän lisäksi sain luvan valita viinit ruuille vapaasti Tampereen viinitukun valikoimasta, ja ravintola ystävällisesti tilasi karonkkaa varten erikoiserän. Seuraavassa lyhyesti menusta ja etenkin fiilispohjalta varsin hyvin onnistuneista viinipareista.

Alkumaljaksi ja samalla alkuruuan viiniksi olin valinnut Trentinon tyylikkään kuohuviinin: Alueen perinteisellä menetelmällä usein chardonnaysta valmistetut kuohuvat eivät paahteisuudessaan ja runsaudessaan jää jälkeen samppanjasta, ja hinta-laatusuhde on erittäin hyvin kohdallan. Ferrari Brut on alueen perinteikkään tuottajan varmakätinen taidonnäyte, jonka kukkainen toisaalta pähkinäisen paahteinen tuoksu oli aistittavissa huoneen toiseen päähän saakka pullojen avaamisen jälkeen. Viinin toimi hienosti parina alkuruuaksi tarjoillun paahdetusta selleristä valmistetun ja paahdetuilla pähkinöillä koristellun salaatin parina. Kuten viinin kuvailusta saattaa arvata, makupari oli onnistunut.

Paras viini-ruokapari oli sekä allekirjoittaneen että juhlavieraiden mielestä väliruuaksi tarjoillun veriappelsiinirisoton ja Montsantin valkoviinin liitto. Vierailimme La Universalin viinitilalla viime lokakuussa, ja ihastuimme tilan semisti funkkiin tyyliin. Kun tiesin menun ja selailin viinitukun valikoimaa, tiesin Dido Blanciin törmätessäni että tässä on pari risotolle, ja niinhän se oli: Dido on aavistuksen tammea nähnyt garnacha blanca, jonka tuoksussa on appelsiininkukkaa, aprikoosista hedelmää yhdistettynä aavistuksen funkkiin, belgihiivaa muistuttavaan jännyyteen. Suussa viinin jälkimakuun kuuluu pieni bitterinen mineraalisuus, joka teki tästä täsmäparin veriappelsiinirisotolle. Viinin aromaailma komppasi ruokaa ja sen runko runsaahko runko toimi hyvin täyteläisen (ja täydelliseen kypsyyteen jääneen) risoton kaverina. Jos siis joskus haet hittiruoka veriappelsiinirisotelle viiniparia ja Dido on saatavilla, kannattaa tarttua vinkkiin!

Pääruuaksi saimme silakkaa Provence-twistillä: Hiillostetun silakan kanssa oli tarjolla perunarösti, jonka massaan oli tuotu täyteläisyyttä kuivatulla silakkamurulla. Lisäksi fenkolia ja rouillea, jotka veivät ajatus- ja makumaailmaa kivasti kohti Etelä-Ranskaa. Viiniksi olin valinnut Aix Rosén, ensisijaisesti siksi että se oli saatavissa sopivan kokoisessa jeroboamissa. Suuri on kaunista! Sellainen moka minulle kuitenkin kävi etten huomannut viinin olevan vanhaa vuosikertaa 2016. Näin vuosikerran vasta kun pullo tuotiin tarjolle ja jännitys viinin kunnosta nousi. Pelko oli kuitenkin turha ja vanha vuosikerta saattoi olla jopa onni, sillä silakan voimakas kalaisuus olisi voinut törmäillä huomattavan hedelmäiseen viiniin kivuliaasti. Nyt ikä oli kuitenkin vienyt viinistä terävimmän persikkaisuuden, ja jäljellä oleva viini oli ennen kaikkea tekstuurillisesti hyvä pari annokselle: Viinissä oli jäljellä provencen roseelle ominainen mineraalinen katkeruus ja ikään nähden hyvä hapokkuus, jotka komppasivat ruokaa mukavasti. Annos myös osoitti, että silakka taipuu moneen!

Välijuuston jälkeen saimme jälkiruuaksi punajuurta useammalla tavalla, ja tälle olin valinnut Celler Piñolin punaisen Mistelan, Josefina Pinolin. Makean mausteinen, hieman jopa lakritsainen mutta silti tietyllä tapaa tiiviin mehumaisen marjainen viini toimi punajuurijälkiruuan kanssa oivasti, ja kaiken lisäksi viini on pakattu varsin kauniiseen pulloon!

Juhlat olivat kaikin puolin onnistuneet, kiitos Herra Hakkaraisen ja koko ravintolan henkilökunnan sekä ennen kaikkea loistavien karonkkavieraiden! Kuten on ennenkin tullut sanottua, vieraat tekevät juhlan!

*Disclaimer: Arvio ei todennäköisesti ole objektiivinen, koska keittiömestari Hakkarainen on kirjoittajan lankomiäs.