Alsace 1/?

Lähtö kotoa aamuyöllä kello 2:30, parin kymmenen minuutin kävely linja-autoasemalle ja kohti Helsinki-Vantaata. Matka meni umpiunessa, heräsin kelloon kehä III:lle käännyttäessä. Lähtöselvittelyt sujuivat aamukoomassa, ja kentällä odotteluaikaa oli juuri kahvin verran.

Lento Frankfurtin kentälle kesti parisen tuntia. Lufthansa tarjoili herkkuaamiaisen, säpylä 'juustolla' ja sentin kinkunsiivulla. Syömättä jäi vegetaristilta. Kyselin kyllä kinkutonta vaihtoehtoa, mutta eipä löytynyt.

Frankfurtissa oli onneksi hyvin odotteluaikaa ennen bussin lähtöä kohti Strasbourgia, ja kentän kahvilavalikoima oli laadukas (joskin kaikkien kenttien tapaan törkyhintainen). Muutoin kenttä oli saksalaisen tehokas: ei penkkejä, vaan parin sadan metrin mittainen käytävä kentän etuosassa ja bussi- ja taksipysäkit ulkopuolella.

Näkymä hotellin ikkunasta 

Löysin Lufthansan 'jatkolentobussin' Strassbourgiin. Systeemi oli kätevä, 2,5 h puolitorkkeessa ja pääsin suoraan Strassbourgin rautatieasemalle. Sää oli tuolloin lauantaina loistava, aurinko paistoi ja lämmintä oli liki hellelukemiin saakka.

Bussin tullessa perille kello oli kaksi. Hyppäsin suoraan etelään menevään junaan, sillä olin varannut itselleni hotellin Belfortista, Alsacen alueen eteläpuolelta. Junalla matka-aika oli kolmisen tuntia, mutta se sisälsi usean tunnin vaihto-odottelun Mulhousessa. Odotusaikana ehdin hankkia sandaalit, joita en ollut mukaan pakannut ajatellessani että keli on viileämpi. Ja niinhän se sitten olikin, tuo lauantai oli ainoa päivä jolloin noita sandaaleja käytin. Sainpahan uusista kengistä hiertymät varpaiden päälle, pieni lisämauste ensimmäisille vaelluspäiville.

Belfortin keskustaa

Lopulta pääsin ensimmäiseen etappiini, Belfortiin ja hotelliin. Ihme kyllä hotellin henkilökunta puhui auttavaa englantia. Pääsin huoneeseen, siistiydyin ja laittauduin illalliselle kaupungille. Aurinko paistoi vielä lähtiessäni, mutta pilviä kertyi jo hieman uhkaavasti. Kiipesin ennen ruokailua vielä kaupungin yläpuolella olevalle linnoitukselle, josta näki hienosti etäiset Vogeesien vuoret kaupungin takana. Ja välissä valtavaa teollisuusaluetta, jolla sijaitsivat esimerkiksi Peugeotin tehtaat. Onneksi lähtisin huomenna eri suuntaan enkä siis joutuisi tuon tehdashelvetin läpi kulkemaan.

Näkymä Belfortin linnoitukselta kaupungin yli

Ravintolaan kävellessäni satoi jo tihuttamalla. Nälkä oli kova, koska en ollut mitään syönyt Frankfurtin lentokentän jälkeen. 3 Ruokalajia upposi helposti. Maalaissalaatti, lohifile upposivat helposti. Juustolautasen jouduin jakamaan naapuripöydässä istuneen juttukumppanin kanssa. Kaveri oli meribiologi, joka työskenteli pääasiassa Kielin kanavalla tutkimuslaitoksessa, mutta oli ollut työmatkalla Nizzassa ja nyt paluumatkalla. Tämä olikin ainoa kerta kun törmäsin keskustelun mahdollistavaa englantia osaavaan raskalaiseen, jos ei lasketa viinitilojen esittelijöitä.



Ruokailun aikana oli puhjennut kunnon myrsky, ja kun tuuli alkoi puhaltaa vettä terassin katoksen allekin niin tunsin että on aika lähteä nukkumaan. Juoksin sateessa hotellille. Unta ei juuri tarvinnut odotella pitkän reissupäivän jälkeen

Alsacen jälkipyykki osa 1/?

Alsacen loma on ohitse ja aurinkoisesta Ranskasta on palattu sateiseen Suomeen. Tanniini vietti reissussa 2 viikkoa, vaeltaen Belfortista-Molsheimin kautta Colmariin. Kupla liittyi seuraan Molsheimin kohdalla. Yhteissaldo vaelluskilometrejä oli Tanniinille n.300 kilsaa ja Kuplalle n.120 kilsaa. Päällimäinen fiilis matkasta on erittäin positiivinen ja kävely viinitarhoilla opetti arvostomaan viinintekoa entistä enemmän. Vaellusreitit olivat myös todella upeita ja hyvin merkittyjä. Maisemat ja kylät sanoinkuvaamattoman kauniita ja lomalta palasi taatusti kaksi rentoutunutta viini-intoilijaa.

Matkan aikana vierailimme yhteensä n.20 tilalla maistelemassa viinejä ja löysimme Alsacen alueilta uusiksi suosikeiksi Rieslingin jälkeen myös Pinot Grisin ja hieman makeahkon Gewurztraminerin. Maisteluiden suurinta antia oli myös uusiin viinitiloihin tutustuminen ja useiden vuosikertojen maistaminen samasta rypäleestä. Tulemme kertomaan reissusta tarkemmin seuraavissa postauksissa, joissa avaamme reissua tarkemmin ja kerromme tarkemmin viinitiloista, ravintoloista ja kylistä, joissa ehdimme reissun aikana vierailla. Jos, joku kaipaa majoitusvinkkejä Alsaceen niin meillä on kokemusta yhteensä 13 eri hotellista/hostellista:)

-Kupla-

Alsacen reissu lähenee!

Moi taas!

Työelämä on tehokkaasti vienyt mukanaan viime viikkojen aikana ja blogi on jäänyt taustalle. Taatusti enemmän päivityksiä on tulossa syyskuun puolen välin jälkeen, kun aloitamme raportoinnin Tanniinin kahden viikon ja Kuplan yhden viikon pituisesta Alsace-vaelluksesta.

Tanniini on tälläkin hetkellä Alsacessa ja parin ensimmäisen päivän kommentit ovat olleet erittäin positiivisia. Ruoka on halvempaa ja parempaa kuin kotipuolessa. Viinit loistavia ja kelikin on vaihtelevasti suosinut.Kupla liittyy seuraan onneksi jo perjantaina, jolloin loma aloitetaan maistelulla Molsheimissa Gerard Neumeierin tilalla. Matkan suunnitelusta kertoo paljon se, että viikkoa ennen Tanniinin lähtöä varattu oli kyllä 4 viinitilavierailua, mutta majapaikka puuttui vielä 3:lta yöltä:) Tällä hetkellä viinitilavierailujen lisäksi on varattu ravintola Colmarista Winstub Brenneristä, joka on saanut suosituksia niin Michelin-oppaassa kuin muissakin ravintola-oppaissa. Jos lukijoilla on vinkkejä, missä kannattaa syödä niin laittakaa niitä tulemaan.

Vaikka töissä on mennyt pitkälti koko elokuu on onneksi muutama viini ehditty maistelemaan. Kuplan veljen maailmanympärimatkan kunniaksi avattiin David Ermelin Cremant d'alsace Millesime, joka ei tälläkään kertaa pettänyt. Tuoksussa oli miellyttävästi omenaa, sitrusta ja paahteisuutta. Maku oli miellyttävän omenainen ja kuiva , jota paahteisuus täydensi mahtavasti. Kuplarakenne oli hyvä ja kuohuva kesti hyvin myös hieman lämpiämistä ilman, että makunautinto olisi kärsinyt. Tämä viini oli mielestäni taas oikein hyvä osoitus, siitä kuinka alsacen cremantit ovat hinta-laatusuhteeltaan hyvää luokkaa. Viini oli hyvin tehty ja voisin hyvinkin kuvitella tilaavani toiset kuusi pulloa kyseistä tuotetta.

Ystäväpariskunnan kanssa maistettiin syksyn tattisadon kanssa Tenuta Roveglian Lugana Limne 2010. Viini tulee Garda-järven eteläpuolelta Italiasta ja on tehty italialaisten omasta Lugana-rypäleestä. Rypäleeseen Pullon hengen väki ihastui ensimmäisen kerran vajaa puolitoista vuotta sitten, kun Italian viinit veivät ensimmäisen kerran sydämen. Viinissä oli miellytävä vahvan omenainen ja sitruunainen tuoksu. Maku oli kuiva, omenan ja sitruunan lisäksi mausta löytyi aavistus mausteisuutta, joka sopi hyvin yhteen tomaattisen tattipiirakan kanssa. Viinin maku täytti mukavasti suun ja kesti suhteellisen pitkään. Viinin paremmuudesta kertoi ystävämme mielipide tätähän voit kaataa mulle lisää, tämähän oli yllättävän hyvää. Italialaiset eivät jälleen kerran pettäneet 10 euron hintaluokassa vaan jälleen voisin tilata tätä lisää, jos viinikaappiin vielä jotain mahtuisi.

Pullon henki hiljenee varmaan reiluksi viikoksi tämän jälkeen, mutta palaa asiaan taas kuin hurmaavasta Alsacen viinireitistä on selvitty hengissä.

-Kupla-

Shampanjaa ja baroloa

Viime viikko oli taasen mielenkiintoinen joskin melko raskas maisteluviikko. Keskiviikkona oli Tampereen viiniklubin Riesling-tasting teemalla Alsace vs. muu maailma. Rieslingit ovat sekä kuplan että meikäläisen suosikkiviinejä, joten teema oli meille mieluinen. Ajankohtakin oli kuukautta ennen Alsacen matkaa varsin passeli.

Maistettavina viineinä oli kaksi alsacelaista rieslingiä (Le kottabe 2008, Muenschberg Cran cru riesling 2008), yksi saksalainen laaturiesling (Hochheim Domdechaney Riesling Erstes Gewächs
Cabinetkeller 2009), itävaltalainen (chloss Gobelsburg Riesling Heiligenstein 2008 Kamptal) ja yllätyksenäaustralialainen Eden valleyn Gun metal riesling. Näistä yllätyksen tuottivat lähinnä Le kottabe, joka oli tuoksultaan lähes rusinainen ja toi mieleen italialaisen recieton. Maku oli kuitenkin mineraalinen ja 'rieslinginen'. Toinen yllätys oli gun metal. Viinissä eli korostettu rieslingin petroliaromi niin yliampuvaksi, että viini oli hyvin epämiellyttävä. Jäi juomatta, ja se kertoo jotain se.

Perjantaina tuli kuluneeksi 10 vuotta Kuplan ja Tanniinin yhteistä taivalta, ja sen kunniaksi maistettiin Jacquartin rutikuivaa Rose-shampanjaa. Molemmilla on varautunut suhde kaikenlaisiin rosé-viineihin, mutta tämä oli varsin mukava tuttavuus. Viinissä oli hyvässä tasapainossa pinot noirin kuorikontaktista saatua marjaisaa aromia, paahtoleipäisyyttä ja mineraalisuutta. Kuplat tosin olivat shampanjaksi suurehkot. Maku oli kuitenkin raikas ja tasapainoinen, ja puolikas pullo

sopi kahden hengen juhlaan!

Shampanjan maistelun jälkeen lähdettiin syömään Ravinteli Berthaan, mutta koska pöytävaraukseen oli aikaa käytiin matkalla toisessa tamperelaisessa suosikkiravintolassa -Vinoteca del Piemontessa- lasillisella. Lasiin eksyi hiljan markkinoille saatu Jyrki ja Riikka Sukulan Barolo Meriame 2007. Nuoresta barolosta odotin lähinnä takaraivolle asti ulottuvaa tanniinihyökkäystä, mitä ei kuitenkaan koskaan tullut. Tuoksu viinissä oli hennon marjaisa, toi mieleeni vanhan kunnon kettukarkin. Maku oli näin nuoreksi baroloksi varsin pehmeä, tanniinia toki oli mutta jollakin taikakonstilla enologi on saanut tanniinit pehmenemään uskomattoman nopeasti. Sopivan ruuan kanssa tämä viini olisi täysin valmista nautittavaksi.

Samaa ei voi sanoa saman ikäluokan nebbioloista, joita maistettiin pari viikkoa takaperin Gajan tastingissa samaisessa ravintolassa. Mutta Meriame oli todellinen ylläys, ilmeisesti tilan ensimmäinen barolo on haluttu juomakuntoon nopeasti ja valmistusmenetelmät valittu sitä silmälläpitäen. Piemonten henkilökunnan mukaan Sukulan enologeilla oli apunaan Spinettan ammattilaisia, jotka takuulla tietävät kaikki niksit.

Ilta jatkui Ravinteli Berhassa, ja kokemus oli mahtava. Ruoka oli hyvää, mutta ennen kaikkea tarjoilun ammattimaisuus ja luonnollisuus tekivät illasta miellyttävän. Kiitokset vielä Berhan pojille, jos tänne sattuvat! Suosittelen kaikille, sijainti on Tampereella helppo, rautatieaseman ovelta oikealle etuviistoon. Vanhan Suleima kebabin naapurissa, jos tuo paljasjalkaisia helpottaa...

Suunnitelmia kuukautta ennen reissua

cdcd

Eli kuukausi aikaa tehdä suunnitelmia, sitten koittaa odotettu reissu. Alsacen vaelluksen alkupään reitti alkaa olla suunniteltu. Kävely alkaa Molsheimista Alsacen alueen pohjoisosassa. Siellä on sovittu tilavierailu

Gerard Neumeierin tilalle. Mielenkiinnolla odotetaan. Seuraavana päivänä olisi tarkoitus kävellä monte st. Odilelle pitkin GR 53-vaellusreittiä, joka on olkuosa Santiago De Compostelan tiestä. Tätä reittiä seurailemme suunnitelman mukaan kolme ensimmäistä päivää.

St. Odilelta on varattu huone luostarin hotellista. Erinäisten blogien ja kuvine perusteella paikka on varsin upea, joskaan viinitarhoja ei aivan niin korkealta löydykään. Hotellin ravintolan pitäisi kuitenkin olla varsin kohtalainen.

Seuraavana päivänä on edessä lyhyehkö 15 km kävely Andlauhun. Andlaussa sijaitsevat Kastelbergin ja Wiebelsbergin Cra Cru-tarhat. Molemmilla tarhoilla kasvatetaan Rieslingiä, jonka sanotaan olevan erityisen hyvin ikääntyvää. Näitä viinejä siis täytynee hankkia viinikaapin pohjalle jemmaan vuosien päästä löydettäväksi.

Andlausta matka jatkuu todennäköisesti Chatenois:n, sieltä Ribéauvilleen. Ribeauvillestä olemme varanneet yöpaikan Jean Sippin viinitilalta, jossa on myös mahdollisuus maistaa tilan tuotteita.

Tästä eteenpäin reitti on vielä tässä vaiheessa hieman avoin. Colmariin on kuitenkin tarkoitus edetä Ribéauvillestä muutamassa päivässä tiloja kierrellen. Ainakin Hunawihrissä sijaitseva Ermelin tila olisi tavoitteena käydä katsastamassa, koska kyseisen tilan viinejä on maistettu ja niistä pidetty.

Muutamia pulmia liittyy vaelluksen ja kulinarismin yhdistämiseen. Yksi näistä on vaatetus: Alsacessa olisi runsaasti loistavia ravintoloita, mutta ainakin osa vaatii asiallista pukeutumista. Ei siis vaelluskenkiä... Ongelmaan olisi tietysti ratkaisuna suorien housujen ja kakkoskenkien raahaaminen mukana, mutta se ei oikein innosta. Sikälikin ylimääräinen tavara on haitta, että tarkoituksena on lähteä mahdollisimman tyhjällä rinkalla ja palata rinkka mahdollisimman täynnä kiliseviä tuliaisia. Tähän mennessä kaikista reissuista on saatu pullot ehjänä kotiin, toivon mukaan nytkin.

Lisää suunnitelmia seuraa. Vielä kuva Monte st. Odilelta

Viinimarjat ovat kypsiä - Sauvignon Blac- horisontaalitasting

Perjantaina jatkettiin Kalevan viiniklubin horisontaalitastingien sarjaa hyvän Riesling-kokemuksen jälkeen. Tänään vuorossa oli kesäisesti Sauvignon Blanc, tuo maailman vallannut villi valkoinen ranskalainen.

Sauvignon blanc lienee kotoisin Bordeaux:sta, jossa rypälettä edelleen viljelään sekoitettavaksi Semillonin kanssa Bordeaux Blanciksi. Kuuluisimpia raskalaisia lajikeviinejä Sauvignon Blancista tuotetaan kuitenkin Loiren yläjuoksun Sancerressä ja Pouillyssä, jossa kalkkikivinen maaperä yhdessä Kimmelridge-kalkin ja sopivan ilmaston kanssa tuottavat varsin mineraalisia ja hapokkaita Sauvignoneja.

Rypäle on kuitenkin levinnyt ympäri maailman. Ranskassa rypäleitä ei etiketissä mainita, joten rypäleen nimi tuli suuren yleisän tietoisuuteen vasta Uuden-Seelannin kulttituotteen, Marlboroughn alueella eteläsaarella tuotetun Cloudy Bayn myötä. Kyseinen viini esitteli ensimmäisenä aivan uudentyylisen Sauvignon Blancin, joka saavutti välittömän menestyksen. Tähän kuului matalammassa käymislämpötilassa puhtaan reduktiivisen käymisen avulla tuotettu viini, jossa hedelmäiset aromit korostuavat huippuunsa hapokkuuden kärsimättä. Lopputuloksena saadaan intensiivisen hedelmäinen mutta raikkaan hapokas viini, joka sopii laajalle kattaukselle erilaisia ruokia. Nykyisin tämä tyyli on vallitseva lähes kautta maailman lukuunottamatta klassisia raskalaisia Pouilly-Fumea ja Sancerreä. Uudesta seelannista rypäle on kaupallisen menestyksen myötä levinnyt laajalti, ja hyviä Sauvignoneja tulee nykyyän etenkin Kaliforniasta, Chilen viileämmiltä alueilta, Etelä-Australiasta ja Italian Alto Adigesta ja Friulista.

Perjantaina maistettiin 5 viiniä:

Kalifornialainen Concannon (9,99e, tottakai!), espanjalainen Mocén (11,58e), Uuden-seelannin Mud House (13,04e), Nepenthe (13,98e) Australiasta ja Sancerre La Chatellenie (17,44e) Ranskan Loiresta.

Aromimaailmasta löydettiin mustaherukkaa, mineraalisuutta, hikeä, treenikassia, kissanpissaa, ruohoa, nokkosta, limettimansikkamehua, passionhedelmää, nokkosta ja tomaattia. Tässä joitakin kuvauksia. Ranskalaisessa kivinen mineraalisuus oli selkein. Kaikki muut viinit paitsi espanjalainen Mocén olivat hyvähappoisen pirteitä, tuosta mainitusta happoa puuttui ja se olikin kaikkien mielestä tympeähkön makuinen. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun lähes koko pullo oli vielä illan jälkeen juomatta, vain maistiaiset kaadettiin. Hedelmäisin oli Mud house, mutta siinä hedelmäisyyden tasapainona oli hyvä hapokkuus. Positiivisin yllätys oli Concannon, jossa oli selkeä hedelmäisyys ja hapokkuus, mutta myös tuntuvaa mineraalisuutta. Tämä tuomittiin hinta-laatusuhteeltaan ehdottomaksi voittajaksi.

Ilta opetti ainakin sen, että SB viihtyy viileässä, eikä Espanjassa ilmeisesti tällaista ole. Kaikissa viineissä toistuivat samat perusaromit, mutta eri suhteissa. Tämän jälkeen eri alueiden Saukkareiden yhdistäminen ruualle tarkentunee ainakin allekirjoittaneella. Ja mainittakoon vielä, että lähes pullolisen Sauvignonia juotuani tunsin tuoksuvani tuolle iki-ihanalle metoksipyratsiinille koko seuraavan päivän 50km hikisen pyörälenkin. Aromi todella puskee kehosta ulos varsin voimakkaana. Kokeilkaa jos ette usko.

Gaja Piemontesta Piemontessa

Toissapäivänä päästiin Tampereella maistamaan harvinaista herkkua, kun Piemonten kenties kuuluisimman viinitalon -Gajan- pääenologi Guido Rivella jalkautui kaupunkiin esittelemään ja maistattamaan talon viinejä.

Gajan viinitalo on kotoisin Piemonten Barbarescon kylästä, tuon Barolon 'pikkusiskon' kotipaikasta. Giovanni Gaja pullotti ensimmäiset viininsä omalla nimellään 1839, joten talo viettää vielä tällä vuosikymmenellä 150-vuotisjuhliaan. Nykyinen omistaja on Angelo Gaja, viininviljelijä neljännessä sukupolvessa. Angelolla ei ole poikaa, joten tilanne vaikutti nimen säilymisen kannalta uhkaavalta. Siksi herra Angelo onkin nimennyt toisen tyttärensä Gajaksi. Nimen säilyminen on siis turvattu. (Gaja Gaja on muuten huhujen mukaan sinkku, eli ei muuta kuin viininviljelijöiksi mielivät miehet yritystä kehiin!)

Gajan kuuluisimmat viinit ovat Nebbiolo-rypäleestä valmistettuja barbarescoja ja baroloita, mutta talo on hankkinut maita myös Toscanasta Maremman alueelta. Siellä viljellään, -Sassicaian ja Ornellaian naapurissa- Sangioveseä ja kansainvälisiä rypäleitä Cabernet sauvignonia, Merlota ja Cabernet Francia. Talon linja on, että se käyttää viineihinsä vain itse kasvattamiaan rypäleitä, joten kun Angelo Gaja päätti aikanaan monipuolistaa ja "pehmentää" talon viinivalikoimaa paremmin kansainvälistä kysyntää vastaavaksi, tarvittiin maita joilla viljellä kansainvälisiä rypäleitä sekoitettavaksi kuningas Nebbiolon kanssa.

Maistetut viinit olivat mielenkiintoisia. Piemontesta oli maistettavana 4 viiniä, Toscanasta kaksi.

Ensimmäinen maistettu viini oli Sito Moresco 2005, jossa oli sekoitettuna Nebbioloa, Merlot:a ja CS:a. Viini on tehty nuorehkona nautittavaksi, mutta se oli kuitenkin edelleen hieman raaka. Sinänsä aromeissa sekottuivat hienosti Nebbiolon eteerinen orvokkisuus ja CS:n herukkaisuus. Mielestämme viini olisi hyötynyt parista lisävuodesta kellarissa.

Seuraavana maistettiin vuoden 2000 Barbaresco, puhdas Nebbiolo-viini siis. Viinissä oli melko vieno tuoksu, jossa oli tunnettavissa nahkaa ja kukkaisuutta. Rakenne oli hyvä, hapokkus riitti. Tanniinit olivat varsin vahvat mutta eivät kuitenkaan enää hyökänneet korviin saakka. Vuosi 2000 oli piemontessa ennätyslämmin, ja enologi Rivellan mukaan kyseisen vuoden viinit kehittyvät siksi nopeammin kuin viileämpien vuosien tuotteet.

Kolmas piemontelainen oli Dagromis Barolola Morra, joka on myös puhdas nebbiolo mutta tällä kertaa naapurikylästä. Vuosikerta oli 2005, ja viini oli vielä selvästi raaka. Tanniinisuus peitti kaiken alleen, pöytäseuran kommentti oli, että kuin nahkasaapasta pureskelisi. Varsin osuva kuvaus...

Viimeisenä Nebbiolona oli Conteisa 2000. Viini on perinteisen tyylin Barolo, jossa on barbera-rypälettä 5% eikä sitä saa sen vuoksi DOCG-säädösten mukaan kutsua Baroloksi. Enologin mukaan tämä on kuitenkin vuosisatainen Barolo-resepti, jolla viiniä on saatu hieman pehmitettyä. Kyseessä oli taas tuon kuuman kesän tuote, ja edellisen tanniinipommin jälkeen se maistuikin varsin miellytävältä. Tuoksu oli maan, nahan, hennon marjaisuuden ja kukkaisuuden yhdistelmä, ja suutuntuma miellyttävä. Tätä kissa ostaisi, jos sillä olisi lottovoitto takataskussa...

Toscanalaiset Promis- ja Magari- viinit olivat Nebbiolojen jälkeen kuin silkkiä kitalaelle. Magarissa on Sangioveseä, cabernet Francia ja Merlot:a, ja jäölimmäinen on puhdas bordeaux-sekoitus. Magari vei aromimaailman suoraan Toscanalaisen tallin taa, ja jälkimmäinen oli miellyttävästi ikääntynyt bordeaux-tyyppinen viini. Näiden hintakin taitaa olla jossakin meikäläisen kipukynnyksen ylärajan tuntumassa, joten tällaisia saattaa joskus tilaisuuden tullen eksyä esimerkiksi reissulta kaappiin.

Maistelu oli hieno kokemus, joka avarsi näkökulmaa etenkin piemonten viineihin. Näitä viinejä ei tiettävästi suomessa ole juuri tarjolla, joten tilaisuus oli sikälikin ainutlaatuinen. Tosin Rivella lupaili, että talon viinejä pyritään jatkossa tuomaan paremmin tarjolle myös täällä. Toivotaan sitä ja lottovoittoa. Tai ainakin palkankorotusta.