Poikkeuksellisen aktiivinen maisteluviikko

Hei!

Tällä viikolla pullon henki aktivoituu maistamisen saralla, koska ohjelmassa on normaalin kesähengailun, työn teon ja treenaamisen lisäksi myös kaksi maistelua. Torstaina me osallistutaan Ravintola Piemontessa Angelo Gajan enologin Guido Rivellan pitämään maisteluun. Perjantaina maistetellaan sitten Tanniinin johdolla viiniklubin kanssa Sauvingnon Blanceja ympäri maailman. Tanniini varmaan myös tekee oman postauksen SB-horisontaalista. Kupla odottaa aikas paljon Gaja-maistelua, koska ainakin edellin kokemus Piemonten järjestämästä maistelusta oli varsin positiivinen http://pullonhenki.blogspot.com/2011_04_01_archive.html kokemus. Gajan maistelusta tulee varmasti myös oma postaus, koska Kuplalle tuotteet ovat uusi tuttavuus, vaikka nimi on tuttu ja viinitilan maine on myös tuttu. Mielenkiinnolla siis odotetellaan mitä huomenna saadaan maistella. Varmasti ainakin punaisia italiasta...

Piemonte on muutenkin yksi pullon hengen jäsenten suosikkiravintoloista Tampereen suunnalla, koska harvoin on täytynyt lähteä kotiin tyytymättömänä. Ruoka on todella hyvää ja henkilökunnan viinituntemus saa myös positiivisen arvion. Lisäksi tunnelma pienessä Piemonten alueen viineihin ja ruokiin keskittyvässä ravintolassa on aina yhtä mukava ja rento. Jos lukijat eksyvät Tampereen suuntaan niin lämpimästi voin suositella Piemontea rentona ruokailupaikkana, jossa hinta-laatusuhde on kohdallaan.

Viiniklubi 1-v!

Viiniklubin 1-vuotisjuhlat olisi oikeastaan pitää jo kevättalvella, sillä ensimmäisen kerran kokoonnuttiin muistamamme mukaan helmikuussa 2010. Jäsenistö kuitenkin lisääntyi kesällä, ja siksi vuosipäivän ajankohdaksi valittiin lähinnä arpomalla kesäkuu. Ei se liene niin tarkkaa milloin juhlii kunhan juhlii kunnolla. Juhlat päätettiin huumorimielessä pitää puolivakavasti puku päällä pönöttäen. Elämässä ei ole koskaan liikaa kohokohtia, jos ei niitä itse järjestä!

Seura saapui pullonhenkelään iltapäivän helteessä. Aamusta saakka jatkunut kokkaaminen ei ollut varsinaisesti viilentänyt etelänpuoleista residenssiämme, vaan lämpötila lienee ollut kolmenkymmenen paremmalla puolen. Onneksi tuosta pukulinjasta oli joustettu varsin vapaasti, muutoin hikeä olisi saanut kuivailla mopilla lattioilta. Alkutunnelmaa viilennettiin David Ermelin Cremant d'Alsacella, joka olikin jääkaappikylmänä varsin raikas alkumalja.

Kun koko seurue lopulta saatiin paikallepäästiin pöydän ääreen. Eikä siitä sitten aivan heti pääs

tykään pois, sillä Kupla ja sen veli olivat laatineet varsin mittavan menun. Amusena tarjottiin savumuikkumoussea saaristolaisleivältä, ja juomana tämän suupalan painikkeeksi perinteinen ruotsalainen Snällerödsin luomusnapsi, joka oli yhtä pahaa kuin snapsi on. Se tasapainotti hyvin onnistunuttaja maistuvaa amusea mainiosti.Sitten seurasi varsinainen kavalkadi ruokia, menu oli seuraavanlainen:

Alkumaljana

David Ermel Millesime Cremant d'Alcase

Amuse bouche

Snapsi

Creme Ninon shamppanjavaahdolla

Maurice Lassalle Champagne Premier Cru Vintage 2002

Kylmäsavulohta, inkiväärimoussea ja rucolaa

Villa Maria Sauvingnon Blanc 2010

Paahdettua nieriää, nokkos-perunapyreetä, ruohosipulihollandaise

Pisoni Pinot Nero 2009

Valikoima juustoja ja raparperihilloketta

Castano Monastrell Dulce 20

06

Mansikka-trilogia

Yalumba Noble Pick Botrytis Viognier 2006

Petit fours

Syöminen venyi tuntikausien mittaiseksi, ja vatsat venyivät mukana. Vaikka tosiasiassa Kupla onnistui mitoittamaan annoskoon varsin sopivaksi, eikä kukaan ollut ähkyinen ruokailun päättyessä, pienessä sievässä sen sijaan lähes kaikki. Syömistahtikin pidettiin tarkoituksellisen hitaana ruokalaji tunnissa, jolloin keskusteluille jäi runsaasti aikaa. Parhaat keskustelut käydään mielestämme ruokapöydässä, jonka ympärillä on eri taustoja omaavia ihmisiä, jotka jakavat jotakin yhteistä. Tässä tapauksessa tuo yhteinen olivat viinit, joita keskustelu ajoin sivusi ja joista se rönsyili laajalti.

Ilta ei pimentynyt, mutta lopulta koitti väsy ja kukin lähti maksamaan syömisen, juomisen ja valvomisen veroa omaan kaupunginosaansa, toivon mukaan tyytyväisenä.

Pullon henki lähtee seikkailemaan Alsacen viinireitille

Pullon hengen jäsenten tarkoitus on tutustua Alsacen viinireitin viinikyliin ja tarhoihin syyskuun puolivälissä.

Reissulla on tarkoitus kulkea lentäen strasbourgiin, josta matka jatkuu bussilla Obernaihin. Obernaista eteenpäin tarkoitus on kulkea reitti kävellen viinitietä ja Gr5-vaellusreittiä pitkin. Pullon hengen pitäjät ovat aikaisemmin kartoittaneet vaelluskokemusta Italian Como-järveltä ja Skotlannin Speysidewaylta, joten uskallamme vihdoin toteuttaa unelmamme ja tutustua viinitiloihin vaeltaen. Tällä tavalla myös ratkaisemme helposti ongelman kuskista, jos jalat ei enää kanna niin aina voi soittaa taksin.

Vaellusreitiksi olemme alustavasti suunnitelleet oheista reittiä. Obernai-Moint Sainte odile-Andlau-Dieffenthal-Ribeauville-Turckheim-Colmar. Kupla kyseleekin nyt vinkkejä lukijoilta Alsacen alueelle. Mitä viinitarhoja- ja tiloja suosittelette, mihin ravintolaan olette ihastuneet, missä kannattaa yöpyä ja mitä muuta Alsacessa kannattaa tehdä kuin juoda viiniä ja rentoutua?

Blogiin on tulossa loppuviikon aikana myös päivitystä viiniklubin 1-vuotisjuhlista, jossa Kupla hikoili keittiössä velipojan kanssa ja Tanniini vastasi hovimestarin roolista.

Juhannus kaupungissa

Tänä vuonna juhannusta vietettiin pitkästä aikaa kaupungissa. Syynä tähän olivat epäsuosiolliset sääennusteet ja sunnuntainen Foo Fighters kalasatamassa. Mutta onnistui se juhannus näinkin: Ystäviä, ruokaa, juomaa ja saunaa. Sadekin pysyi parvekelasien ulkopuolella.

Viimeisimmät viinitilauksetkin toimitettiin juhannusviikolla, ensin Alsacen David Ermelin Rieslingit ja Cremant D'Alsacet

ja sitten vielä Vinexuksen kautta tilatut valkoviinit juhannuksen aatonaattona.

Ruokaa oli taas varattu armeijalle ja juomaa leijonalaumalle, eikä se todella loppunut kesken. Viikko takaperin saatiin Ruokapuoti Lempin kautta Kleemolan tilan karitsaa, ja torstaina paisti päätyi lime-valkosipulimarinadiin. Perjantana laadittiin lisäksi perunasalaatti jogurttikastikkeella, kasvispaistosta tammelantorin antimista ja erilaisia tahnoja karitsan kylkeen ja leivän lisukkeeksi. Saunavihtakin tarttui torilta matkaan (joskin kyllä harkitsin röystöretkeä kaupungin istutuskoivikkoon...). Ystäviltä saatiin vielä jälkiruuaksi mansikkakku, ja toinen ystäväpariskun

ta toi Ranskan tuliaisina sinappeja ja ankanmaksapateeta (joka maistui yllättävän paljon HK:n maksamakkaralle).

Juomapolitiittiset neuvottelut aloitettiin David Ermelin Cremantilla, joka oli 10 euron

hintaansa nähden varsin loistava tuote. Siitä siirryttiin länsisuuntaan, Pommeryn varsin paahtoleipiintyneen shampanjan kautta Monistrolin Cavaan. Uusi tutta

vuus oli myös Fazi Battaglian Verdiccio di Castelli di Jesi Marchesta Italiasta. Kyseisestä rypäleestä valmisetettuja tuotteita olimme aiemmin maistaneet Vinoteca del Piemontessa ja niihin tykästyneet. Battaglian tuote oli varsin voimakkaan makuinen eikä yksin nautittuna mielestämme kovin kaksinen. Pulloja jäi vielä muutama kaappiin, ja viinille täytynee antaa mahdollisuus ruuan kanssa my

öhemmin.

Ruualle oli dekantoitu Roodebergin punainen Etelä-afrikasta, ja se toimi maalleen ominaisen paahteisena valkosipulisen karitsanpaistin kanssa loistavasti.

Ilta hämärtyi, sade kävi rankemmaksi. Sisältä sitä oli mukava katsella. Jälkiruualle avattiin Pisonin (Alto Adige, italia) Nosiola-rypäleestä valmistettu Vin santo vuodelta 1998. Viini oli yllättävän raikas hyvin jäähdytetynä, ja sopikin mansikkakakun kaveriksi hyvin.

Ilta venyi, kaikki viihtyivät ja lopulta väsyn tullen kotiutuivat onnellisesti.

Aamu valkeni, päässä oli pienoinen jomotus joka korjaantui kaffella nopeasti. Myöhemmin päivällä kohdattiin aito cityjäniksenpoikanen, joka ei ymmärtänyt ihmistä pelätä. Niinpä. Maalla kaupungissa, mikäs siinä.

Tour de riesling

Eilen viiniklubi aktivoitui pitkästä aikaa, syynä taukoon ovat olleet ihmisten työkiireet ja allekirjoittaneiden 2 kuukauden evakkoretki anoppilaan (BTW, en todellakaan suosittele/toivo moista kenellekään). Nyt siis kuitenkin kokoonnuttiin jälleen lasien taa haistelemaan ja maistelemaan.

Aiemmilla kerroilla klubi on maistellut viinejä useimmiten niin, että maistettavat ovat olleet eri rypäleistä valmistettuja. Tavoitteena on ollut tutustua eri rypälelajikkeisiin ja niiden tyyppiesimerkkeihin. Ajoittain tämä on tuottanut lähinnä valtavan makujen sekamelskan, eikä selkeää mielikuvaa eri rypäleistä ole syntynyt.

Nyt päätettiin valita 4 riesling-rypäleestä valmistettua viiniä eri puolilta viinimaailmaa. Tavoitteena oli löytää rypäleen tyyppipiirteen, jotka toistuvat riippumatta viinin valmistuspaikasta. Samalla pyryttiin ymmärtämään erilaisen ilmaston vaikutusta viiniin syntyviin aromeihin.

Valittuina olivat seuraavat:

1. Cono Sur Riesling 2010 Chilestä, Central valleysta
2. Yalumba ’the Y Series’ Riesling 2010 South Australista
3. Columbia Winery Small lot series Riesling 2007 Yakima valleysta yhdysvalloista
4. Blitz Riesling 2010 Moselista Saksasta

Selkeimmin tastingissa nousi esiin valtava ero viileillä ja lämpimillä alueilla tuotettujen viinien aromeissa. Lämpimän alueen (Australia ja Chile) viinissä tuoksu oli selvästi kukkaisempi, hunajaisempi ja eksoottisen hedelmäinen verratuna viileiden alueiden mineraaliseen ja sitruunaiseen tuoksuun. Lämpimien alueiden nuorissa rieslingeissä tuoksu toi mieleen eisweinin hunajaisuuden. Tämä tuottikin sitten mielestämme pienen pettymyksen maussa: suutuntuma näissä uuden maailman viineissä oli vetinen ja mitäänsanomaton, maku lyhyt ja yksitoikkoinen. Selvässä ristiriidassa tuoksun kanssa, siis.

Sen sijaan Columbia wineryn hieman ikääntyneempi Riesling-esimerkki oli erittäin positiivinen yllätys. Tuoksu oli voimakkaan petrolinen ja mineraalinen, osa klubilaisista piti tuoksua jopa liian petrolisena. Tämän viinin maku jatkoi hyvin tuoksua, ja rakenne oli kohdallaan. Aromit riittävät tässä viinissä maustetummallekin ruualle.

Moselin puolikuivasta perusrieslingistä ei tarvitse sanoa muuta, kuin että se oli saksalainen puolikuiva perusriesling. Ihan jees, ei ihmeellinen.

Tastingin jälkeen syötiin vielä iltapalaa, mm. polkupyöräkyydin jäljiltä ulkonäöllisesti epäpätevää porkkanakakkua, karjalanpiirakkaa ja tamperelaisen Ahlmanin tilan sinihomejuustoa. Ilta oli onnistunut ja keskiviikkohiprakka sopiva.

Työmaakaappi!

Tuo virolaisen kodinkonefirman kautta hankittu kaappi on siis 170 bordeaux-pullon kaappi yhdellä lämpötilalla. Merkiltään kaappi on lähinnä rakennustyömailta tuttu Liebherr. Lafka kuitenkin valmistaa ilmeisesti myös varsin laadukkaita kodinkoneita etenkin suurtalous- ja ammattikäyttöön. Siispä kaapin pinta ei ole kovin koristeellinen vaan lähinnä saksalaisen kylmän teräksinen. Ja sitä paitsi kaapissahan on lasiovi, ja ne pullot ne on mitä ihaillaan!

Aluksi Tanniini oli ihmeissään, kun reilun 100 pullon kokoelma ei ollut mahdua kaappiin millään. Sitten vasta älli tuli päähän ja tajusimme, että pullot tulee asetella etupeppu-takapeppu-strategialla (AVAVAV...), jolloin kapasiteettia löytyi kummasti lisää.

Pulloja kertyi yllättävän paljon, kun viime syksystä lahtien tehtyjä kimppatilauksia alkoi realisoitua. Lisäksi kaappiin siirtyivät edellisen asunnon kellarin aarteet, joita on hankittu sekä monopolista että monilta reissuilta tuliaisiksi. Muutama arvokkaampi lahjapullokin löytyy. Kokoelma painottuu syystä tai toisesta kovasti Eurooppaan ja etenkin Ranskaan ja Italiaan. Viimeisimpänä saapuneista mainittakoon Alto Adigelaisen Pisonin Pinot nero ja Vin Santo. Piemontesta tuli Barricin rosso di montepulciano 2009 pari laatikkoa ja laatikko Brunelloa vuodelta 2006. 2009-pullot on haudattu hyllylle alimmaiseksi kypsymään... Näin toimittiin myös saman vuoden Haut-Medocin Moulin de Blanchonin kanssa jota tuli työtapaturman vuoksi tuplamäärä tarkoitettuun nähden. Hups. Mutta siellähän kypsyilee...

Lisää kaapin sisällöstä ehken myöhemmin. Huomenna maistellaan rieslingiä horisontaalisesti maapallon ympäri. Siitä lisää

Blogi palaa henkiin ja pullon henkeä etsitään taas aktiivisemmin

Hei!

Hetki on jo vierähtänyt edellisestä postauksesta ja suurin syy hiljaisuuteen on ollut muutto uuteen kotiin. Pullon henki palasi kotiin ja vaikuttaa tällä hetkellä taas Tampereen suunnalta.

Muutosta ja muutamasta ulkomaanmatkasta huolimatta viinin juontia on ei ole unohdettu vaan pikemminkin aktivoiduttu entistä enemmän. Suurin syy on ollut upouusi viinikaappi, joka on tuonut viinit olohuoneeseen paremmin saataville. Niin kuin Kuplan äiti sanoi, muut katselevat tv:tä olohuoneessa ja me ihaillaan viinikaappia. Luulen, että Tanniini on parempi kertomaan teknikniset tiedot viinikaapista, mutta Kupla voi sanoa, että hankita ehdottomasti kannatti.

Tulevia postauksia blogiin on tulossa ainakin uudesta viinikaapista ja sen sisällöstä, viiniklubin Riesling-horisontaalimaistelusta ja muutamasta jo kokatusta menusta, joissa viinikaapin sisältö on näytellyt pääosaa. Tälläistä tällä kertaa, nyt blogi taas aktivoituu.

-Kupla-