Henri Maire Château Chalon

kuva: domaines henri maire

Juran alueen viinit, etenkin valkoiset savagninit, ovat olleet viimeiset viisi vuotta kuumaa hottia, joskin Jura-buumi alkaa olla jo ohittanut huippunsa. Juran alueen erikoisuudet eivät kuitenkaan ainakaan Suomessa koskaan nousseet suurempaan tunnettuuteen, joten nyt on hyvä esitellä yksi näistä.

Vin Jaune on viini, joka valmistetaan hyvin kypsistä, ei kuitenkaan jalohomeisista savagnin-rypäleistä. Viininvalmistusprosessi on pitkä, sillä viiniä kypsytetään vuosia tammitynnyreissä joita ei kypsytyksen aikana täydennetä. Tältä osin valmistusprosessi muistuttaa fino-sherryn valmistusta: Tynnyreihin kehittyy erityisistä hiivakannoista kelmu, joka peittää viinin pinnan ja suojaa sitä hapettumiselta. Vin jaunea valmistetaan muillakin Juran alueilla kuin Château Chalonissa, mutta tämä alue on erikoistunut vain Vin Jaunen tuotantoon ja tuotantoa koskevat säännöt ovat siellä muita alueita tarkemmat. Sherrystä poiketen Vin Jaune kypsyy yhdessä tynnyrissä eikä solera-järjestelmässä, joten siihen merkitään pullotuksen jälkeen vuosikerta. Sherryn tapaan tämä osin oksidoitunut viini kestää pullokypsytystä vuosikymmeniä.

Mairen suvulla on  taustalla satojen vuosien viininviljelyhistoria Juran alueella. Domaine Henri Maire on tuottanut viiniä tällä nimellä 1930-luvulta lähtien ja laajentunut pikku hiljaa yhdeksi alueen suurimmista tuottajista: Henri Maire peri 2,6 hehtaaria viinitarhoja vuonna 1939 ja nyt 80 vuotta myöhemmin talo omistaa yli 300 hehtaaria tarhoja. Tosin koko tuottaja on vaihtanut omistajaa, ja nykyisin Henri Maire on osa Boissetin perheen useamman kymmenen tilan viinikonglomeraattia.

Chateau Chalonin alueella H. Mairen tarhat sijaitsevat 250-400 metrin korkeudessa etelään ja lounaaseen jyrkästi viettävillä tarhoilla. Kalkkikiviset jyrkänteet suojaavat tarhoja pohjoisesta tulevilta ilmavirtauksilta, joten ne ovat alueen muihin tarhoihin nähden lämpimiä.

Sato korjataan lokakuussa, savagnin-rypäleet puristetaan ja mehu käytetään viiniksi. Viini laitetaan 228 litran tammitynnyreihin jotka varastoidaan kellariin kypsymään 6 vuodeksi ja kolmeksi kuukaudeksi alueen sääntöjen mukaan. Kellarin lämpötila vaihtelee vuodenaikojen mukaan, mikä edistää viinin haihtumista tynnyrin lautojen läpi: Viinin pinta laskee ja luo ilmatilan tynnyrin yläosaan. Viinin pintaan muodostuu hiivaketto, joka suojaa hapettumiselta ja tuottaa samalla nesteeseen omat arominsa. Kypsytyksen jälkeen viini pullotetaan 62 senttilitran pulloon: Tämän sanotaan olevan määrä, joka yhdestä litrasta on jäljellä pitkän tynnyrikypsytyksen jälkeen.

Aromeitaan Henri Mairen CC on omenankotainen, pähkinänen ja sienimäinen ja eksoottisen mausteinen. Tuoksussakin on jotakin umamisen täyteläistä, mutta samalla suolaisen merellistä ja selkeästi sherrystä muistuttavaa. Suussa viini on täyteläinen. Hapokkuus on hillittyä. Aromeista umamisuus korostuu suussa, keskipaletilla tuntuu kuivattua omenaa ja omenankotaa ja jälkimaussa esiin nousee pähkinäisyyttä. Maku on pitkä.

Viini oli erinomainen pari juustoille: viinin pähkinäisyys ja ylikypsä omenaisuus pelasivat hyvin yhteen erityisesti kovan vuohenmaitogoudan kanssa. Alkon valikoimasta ei Château Chalonia löydy, mutta saman tyylin viineistä Roletin Vin Jaune löytyy 'nettikaupasta' jos Keltaisiin Viineihin haluaa tutustua!

Stephane Tissot Crémant du Jura Indigene

Olemme hehkuttaneet Juran viinejä aiemminkin, etenkin valkoisia. Alueella tehdään kuitenkin myös aivan loistavia kuohuviinejä, ja tämä maistamamme Tissotin Indigene oli hieno esimerkki. Viinissä on syvyyttä ja rakennetta, joka vetää täysin vertoja samppanjalle.

Bénédicte ja Stéphane Tissotin tila omistaa 35 hehtaaria biodynaamisesti viljeltyjä tarhoja Juran eri alueilla. Indigenessä on eniten alueella yleisesti viljeltyä chardonnayta (55 %), lisäksi pinot noiria (35 % ) ja loppu trousseauta ja poulsardia. Rypäleet on luonnollisesti kerätty käsin, puristettu ja käytetty terästankeissa. Perusviini on saanut levätä sakoillaan 3 kuukautta, ja tänä aikana on  läpikäynyt malolaktisen fermentaation. Tämän jälkeen viini pullotetaan, siihen lisätään makeaa vin du paille-viiniä ja perusviinin hiivasakkaa toisen käymisen aikaansaamiseksi. Tämä tapahtuu 9 kuukauden aikana. Viini lepää vielä 13 kuukautta sakkoineen pullossa ennen lopullista sakanpoistoa. Viiniä ei makeuteta loppuvaiheessa, mutta toisen käymisen jäljiltä siihen jää 4 g/l jäännössokeria.

Viini on lasissa aavistuksen punertava, syvähkön värinen. Tuoksu tuntuu aluksi hieman erikoiselta, sillä siinä on viljaisaa paahteisuutta, siiderimäistä omenaisuutta, aromaattista kukkeutta ja punaista marjaisuuttakin. Suussa viini tuntuu hapokkuutensa ansiosta varsin kuivalta, vaikka siinä aavistus sokeria onkin. Malolaktinen fermentaatio tuo rakenteeseen täyteläisyyttä. Makuaromit ovat mahtavan moniulotteiset, paletilla nousee esiin voissa paahdetun vehnän aromimaailma sekä mahtava mineraalisuus. Lisäksi kukkaisuus kehittyy appelsiinilehtoa muistuttavaksi, makeammaksi. Tätä seuraa jälkimaussa tuntuva pähkinäisyys yhdessä edellämainitun paahteisuuden kanssa. Viini on hapokas ja lopussa aavistuksen katkerakin. Tämä ei kuitenkaan ole häiritsevä piirre, vaan etenkin ruuan kanssa jopa positiivinen elementti.

Viini ei ole parhaimmillaan sellaisenaan nautittuna, sillä se on varsin runsasrakenteinen. Me kulauttelimme tätä perinteiseen tapaan viinissä keitettyjen sinisimpukoiden kanssa, ja tässä viini pääsi todella oikeuksiinsa! Mineraalisuus komppaa hyvin simpukoita. Viinin hapokkuus riittää pitämään kokonaisuuden raikkaana, mutta toisaalta viini on siinä määrin täyteläinen että happo ei täysin räjäytä simpukan makua pois suusta, vaan yhdistelmä jää maistumaan upeana kokonaisuutena!

Jura: omintakeisia viinejä Ranskan idästä

Jura on ollut viime vuosina viinipiireissä kuumaa hottia. Alue sijoittuu Ranskan itäosaan Burgundin ja Sveitsin väliin, Alsacen eteläpuolelle. Jura-vuoret ovat samaa ketjua kuin Alsacen Vogeesit. Toisin kuin Alsacessa, tarhat ovat pääosin länteen ja etelään suuntautuvilla karuilla rinteillä.

Alueella viljellään yleisesti kolmea lajiketta, jotka eivät ole juuri levinneet Juran ulkopuolelle: Punaisia poulsardia, ja trousseauta ja valkoista savagninia. Näiden lisäksi viljellään yleisiä chardonnayta ja pinot noiria. Savagninsta mainittakoon, että siitä tehdään viiniä myös Australiassa, jossa tuottajat luulivat vuosia viljelevänsä tuolloin nosteessa ollutta albarinoa saadakseen myöhemmin selville että olivat saaneet paikalliselta kasvitarhalta savagnin-taimia.

Savagnin on hyvin aromaattinen valkoinen lajike, joka on ilmeisesti gewurztraminerin kantalaji. Poulsard tuottaa keveitä marjaisia punaviinejä, trousseau voimakkaampirakenteisia ja mausteisia.

AC-alueista Cotes du Jura kattaa koko alueen, ja maantieteellisiä ala-alueita ovat Arbois, L`Étoile ja Château-Chalon. Lisäksi Cremantille ja väkevöidylle Macvinille on omat AC-luokkansa.

Erikoisuuksina alueella on ensinnäkin Vin du Paille, Ranskan vastinen Italian Vin Santolle. Kuivatuista rypäleistä valmistetussa viinissä on runsaasti makeutta ja hillottujen hedelmien aromimaailma. Toinen erikoisuus on sukua Espanjan Sherrylle. Vin jaune on rutikuiva savagnin-viini, joka saa kypsyä hiivakaton alla sherryn tapaan. Tämä aikana se oksidoituu ja saa kiinnostavia aromikomponentteja suojaavasta sakasta. Tämän viinin sanotaan olevan oivallinen yhdistelmä alueen ruokien kanssa: Vin Jaunessa kypsytetty Bressen kana on klassinen yhdistelmä, ja myös Comte-juusto yhdessä keltaisen viinin kanssa on oivaa.

Itse olen tykästynyt erityisesti savagniniin ja sen hieman oksadiitiiviseen tyyliin valmistetuista verioista. Aromimaailma on viineissä mielestäni erittäin omintakeinen ja moniulotteinen. Olen löytänyt maistamistanin viineistä yhteisanä tekijänä omenankotaa, pähkinäisyyttä, vahamaista öljyisyyttä, samppanjamaista hiivaisuutta. Viimeisin maistamani viini oli Domaine Badozin Côtes du Jura Savagnin 2008. Se oli keskisyvän kullankeltainen, tuoksultaan omenankotainen, yrttinen, pähkinäinen ja vahamainen. Suussa glykolisen täyteläinen, kohtalaisen korkea-alkoholinen mutta silti raikkaan hapokas. Jälkimaku viinissä oli pitkä ja kehittyvä, ja siinä korostui myös vihreä yrttisyys joka ei niin selkeänä tuoksussa tuntunut. Kiinnostava viini, jota suosittelen maistamaan juustojen rinnalla.

Juran viineihin kannataa siis ehdottomasti tutustua, jos niitä vain saa jostakin käsiinsä!

Jean Rijckaert Savagnin Les Sarres

Kuten voitte lukea mm. viinihullun päiväkirjasta, ovat Juran viinit nyt selvässä nosteessa. Alue on pitkään ollut unohduksissa. Suomessa tuon voi ymmärtää, alueella harva tuottaja pystyisi tarjoamaan riittäävää volyymia alkon massaostoihin. Alueen viinit ovat kuitenkin äärimmäisen mielenkiintoisia ja omaleimaisia. Jura sijaitsee aivan Ranskan itäosassa, Burgundin ja Sveitsin välissä. Ilmasto muistuttaakin kohtalaisesti Burgundia. Maaperä on kalkkikivinen ja peräisin jurakaudelta (joka on saanut nimensä Juran mukaan). Viljeltyjä rypäleitä ovat punaisista Poulsard ja Pinot Noir, valkoisista Savagnin ja Chardonnay. Savagnin etenkin on varsin omaleimainen, gewurzille sukua oleva lajike.

Alueen perinteiset klassikot ovat vin jaune ja vin de paille. Vin Jaune eli keltainen viini valmistetaan samantyyppisesti kuin sherry: Poimitaan hyvin kypsät savagnin-rypäleet, viiniytetään ja jätetään suuriin tynnyreihin kuudeksi vuodeksi kypsymään. Osa viinistä haihtuu ja loppu oksidoituu lievästi. Viiniä kuitenkin peittää hiivakatto, joka estää liiallisen hapettumisen ja tuo viiniin oman jännittävän arominsa. Viinistä tulee voimakkaan pähkinäistä. Chateau-Chalonin AC on tunnetuin Vin Jaunea tuottavista AC-alueista.

Vin de paille on makea viini, jonka valmistus vastaa jokseenkin italialaisten tapaa tehdä makeita viinejä kuivatuista rypäleistä.

Nyt maistettu viini ei kuitenkaan edusta kumpaankaan alueen perinteisistä tyyleistä, sillä se on tuotettu savagnin-rypäleistä ilman oksidaatiota. Jean Rijckaert ei olekaan paikallinne tuottaja, vaan belgialainen viinitekijä jolla on tarhoja sekä Burgundissa että Jurassa. Hänen viinintekofilosofiansa on naturalistinen ja mahdollisimman vähän puuttuva. Kyseessä on siis luomuviini ilman sertifikaattia. Viini tulee cotes du juran apellaatiosta.

Lasissa Les Sarres on syvän kullankeltainen ja suhteellisen raskasliikkeinen. Viinissä tuoksuu hyvin kypsä siiderimäinen omena ja aromaattinen kukkaisuus. Lisäksi selkeä pähkinäisyys, joka tuo jollakin  tavalla mieleen shamppanjan paahteisuuden. Suussa viini on melkoisen täyteläinen, omenasiiderinen. Maussa on pähkinäistä ja voista täyteläisyyttä, mutta toisaalta viinin voimakkaat hapot pitävät kokonaisuuden raikkaana. Jälkimaku on pitkä ja aromaattinen.

Tämä oli takuulla yksi kiinnostavimpia ja miellyttävimpiä maistamiani valkoviinejä. Harmittaa vain, että avasin pullon aivan hieman liian aikaisin: Kanttarelliaika ei ole aivan vielä alkanut, ja tämä pähkinäinen herkku olisi ollut niin pomminvarma kyytipoika kermaiselle kanttiskastikkeelle ettei hyvä tosikaan.