Jura: omintakeisia viinejä Ranskan idästä

Jura on ollut viime vuosina viinipiireissä kuumaa hottia. Alue sijoittuu Ranskan itäosaan Burgundin ja Sveitsin väliin, Alsacen eteläpuolelle. Jura-vuoret ovat samaa ketjua kuin Alsacen Vogeesit. Toisin kuin Alsacessa, tarhat ovat pääosin länteen ja etelään suuntautuvilla karuilla rinteillä.

Alueella viljellään yleisesti kolmea lajiketta, jotka eivät ole juuri levinneet Juran ulkopuolelle: Punaisia poulsardia, ja trousseauta ja valkoista savagninia. Näiden lisäksi viljellään yleisiä chardonnayta ja pinot noiria. Savagninsta mainittakoon, että siitä tehdään viiniä myös Australiassa, jossa tuottajat luulivat vuosia viljelevänsä tuolloin nosteessa ollutta albarinoa saadakseen myöhemmin selville että olivat saaneet paikalliselta kasvitarhalta savagnin-taimia.

Savagnin on hyvin aromaattinen valkoinen lajike, joka on ilmeisesti gewurztraminerin kantalaji. Poulsard tuottaa keveitä marjaisia punaviinejä, trousseau voimakkaampirakenteisia ja mausteisia.

AC-alueista Cotes du Jura kattaa koko alueen, ja maantieteellisiä ala-alueita ovat Arbois, L`Étoile ja Château-Chalon. Lisäksi Cremantille ja väkevöidylle Macvinille on omat AC-luokkansa.

Erikoisuuksina alueella on ensinnäkin Vin du Paille, Ranskan vastinen Italian Vin Santolle. Kuivatuista rypäleistä valmistetussa viinissä on runsaasti makeutta ja hillottujen hedelmien aromimaailma. Toinen erikoisuus on sukua Espanjan Sherrylle. Vin jaune on rutikuiva savagnin-viini, joka saa kypsyä hiivakaton alla sherryn tapaan. Tämä aikana se oksidoituu ja saa kiinnostavia aromikomponentteja suojaavasta sakasta. Tämän viinin sanotaan olevan oivallinen yhdistelmä alueen ruokien kanssa: Vin Jaunessa kypsytetty Bressen kana on klassinen yhdistelmä, ja myös Comte-juusto yhdessä keltaisen viinin kanssa on oivaa.

Itse olen tykästynyt erityisesti savagniniin ja sen hieman oksadiitiiviseen tyyliin valmistetuista verioista. Aromimaailma on viineissä mielestäni erittäin omintakeinen ja moniulotteinen. Olen löytänyt maistamistanin viineistä yhteisanä tekijänä omenankotaa, pähkinäisyyttä, vahamaista öljyisyyttä, samppanjamaista hiivaisuutta. Viimeisin maistamani viini oli Domaine Badozin Côtes du Jura Savagnin 2008. Se oli keskisyvän kullankeltainen, tuoksultaan omenankotainen, yrttinen, pähkinäinen ja vahamainen. Suussa glykolisen täyteläinen, kohtalaisen korkea-alkoholinen mutta silti raikkaan hapokas. Jälkimaku viinissä oli pitkä ja kehittyvä, ja siinä korostui myös vihreä yrttisyys joka ei niin selkeänä tuoksussa tuntunut. Kiinnostava viini, jota suosittelen maistamaan juustojen rinnalla.

Juran viineihin kannataa siis ehdottomasti tutustua, jos niitä vain saa jostakin käsiinsä!

Jean Rijckaert Savagnin Les Sarres

Kuten voitte lukea mm. viinihullun päiväkirjasta, ovat Juran viinit nyt selvässä nosteessa. Alue on pitkään ollut unohduksissa. Suomessa tuon voi ymmärtää, alueella harva tuottaja pystyisi tarjoamaan riittäävää volyymia alkon massaostoihin. Alueen viinit ovat kuitenkin äärimmäisen mielenkiintoisia ja omaleimaisia. Jura sijaitsee aivan Ranskan itäosassa, Burgundin ja Sveitsin välissä. Ilmasto muistuttaakin kohtalaisesti Burgundia. Maaperä on kalkkikivinen ja peräisin jurakaudelta (joka on saanut nimensä Juran mukaan). Viljeltyjä rypäleitä ovat punaisista Poulsard ja Pinot Noir, valkoisista Savagnin ja Chardonnay. Savagnin etenkin on varsin omaleimainen, gewurzille sukua oleva lajike.

Alueen perinteiset klassikot ovat vin jaune ja vin de paille. Vin Jaune eli keltainen viini valmistetaan samantyyppisesti kuin sherry: Poimitaan hyvin kypsät savagnin-rypäleet, viiniytetään ja jätetään suuriin tynnyreihin kuudeksi vuodeksi kypsymään. Osa viinistä haihtuu ja loppu oksidoituu lievästi. Viiniä kuitenkin peittää hiivakatto, joka estää liiallisen hapettumisen ja tuo viiniin oman jännittävän arominsa. Viinistä tulee voimakkaan pähkinäistä. Chateau-Chalonin AC on tunnetuin Vin Jaunea tuottavista AC-alueista.

Vin de paille on makea viini, jonka valmistus vastaa jokseenkin italialaisten tapaa tehdä makeita viinejä kuivatuista rypäleistä.

Nyt maistettu viini ei kuitenkaan edusta kumpaankaan alueen perinteisistä tyyleistä, sillä se on tuotettu savagnin-rypäleistä ilman oksidaatiota. Jean Rijckaert ei olekaan paikallinne tuottaja, vaan belgialainen viinitekijä jolla on tarhoja sekä Burgundissa että Jurassa. Hänen viinintekofilosofiansa on naturalistinen ja mahdollisimman vähän puuttuva. Kyseessä on siis luomuviini ilman sertifikaattia. Viini tulee cotes du juran apellaatiosta.

Lasissa Les Sarres on syvän kullankeltainen ja suhteellisen raskasliikkeinen. Viinissä tuoksuu hyvin kypsä siiderimäinen omena ja aromaattinen kukkaisuus. Lisäksi selkeä pähkinäisyys, joka tuo jollakin  tavalla mieleen shamppanjan paahteisuuden. Suussa viini on melkoisen täyteläinen, omenasiiderinen. Maussa on pähkinäistä ja voista täyteläisyyttä, mutta toisaalta viinin voimakkaat hapot pitävät kokonaisuuden raikkaana. Jälkimaku on pitkä ja aromaattinen.

Tämä oli takuulla yksi kiinnostavimpia ja miellyttävimpiä maistamiani valkoviinejä. Harmittaa vain, että avasin pullon aivan hieman liian aikaisin: Kanttarelliaika ei ole aivan vielä alkanut, ja tämä pähkinäinen herkku olisi ollut niin pomminvarma kyytipoika kermaiselle kanttiskastikkeelle ettei hyvä tosikaan.