Pares Balta, viinimatkojemme loistavin vierailu tähän mennessä

rivien välit kasvavat palkokasvia typen sitomiseksi

Recaredon omistautuneisuus asialleen ja viinifilosofialleen teki meihin valtavan vaikutuksen, joten suunnatessamme kohti Pares Baltaa Vilafrancan liepeillä ajattelimme, että edeltävä visiitti oli päivän ehdoton kohokohta. Olimme kuitenkin väärässä, sillä Pares Balta ylitti odotukset moninkertaisesti.

Vastaanotto oli ystävällinen, henkilökunta puhui loistavaa englantia (ei todellakaan itsestäänselvyys Kataloniassa...).  ParasBalta on suuri, Cusinen perheen omistama viinitalo, jolla on tarhoja Penedesissä, Terra altassa, Prioratissa ja Ribera del Duerossa.  Meitä kierrätti tarhoilla Prioratissa sijaitsevan Gratavinumin enologi, joka oli valtavan innostunut asiastaan.

Pares Baltan viinit ovat jo jonkin aikaa olleet luomusertifioituja, mutta nyt tarhoja on alettu muuttaa biodynaamisen viljelyn periaatteiden mukaisiksi. Tästä muutoksesta ja biodynaamisen viljelyn perusteista isäntämme Jordi Fernandes teki meille 4 tunnin kierroksen aikana melko yksityiskohtaisesti selkoa, ja ainakin minä jouduin muuttamaan käsitystäni biodynaamisen viljelyn järkiperäisyydestä.

Up there we will go!

Sinänsä tuntuu melko järkiköyhältä haudata maahan vuodeksi sarvi täynnä paskaa. Mutta toisaalta: Kun hautaat maahan täydellistä ravintoa maan mikro-organismeille, saat ne lisääntymään tehokkaasti. Kun sitten kaivat tuon mikroskooppisia ökkimönkäisiä kuhisevan sarven keväällä ylös ja sotket sen lietteiseen kompostiin, jota vielä vatkaat edestakaisin, niin kyllä takuulla saat vahvistettua tarhojen mikroskooppista eliömaailmaa ruiskuttamalla tuota liuosta. Vähän niin kuin jogurttia tekisi...

Joka tapauksessa kierros oli hieno: Kiersimme penedesin tarhoja alangolta nousten pikku hiljaa vuorille 850 metrin korkeuteen, jossa sijaitsevat mm rieslingiä, gewurstramineria ja pinot noiria kasvavat tarhat. Osa tarhoista oli raivattu vanhaan mäntymetsään, jossa oli vuosisatoja vanhoja viljelypenkereitä. Muilta osin tila oli suojellut omistamansa metsän, alaltaan useita satoja hehtaareja.

Pares baltan tuoterepertuaari on hieno: Heillä on perussarjan tuotteet, joita tuotetaan valtavia määriä ja joilla tehdään tulos. Tämän lisäksi ovat exclusive-tyyppiset laatutuotteet, joiden lisäksi on vielä microcuvé-sarja. Viimeiseen kuuluu kokeilutyyppisiä tuotteita erikoisemmista rypäleistä tai muuten kummallisia viinejä. Esimerkkinä näistä Syrahista tuotettu rosé Radix. Viini näyttää aivan punaviiniltä, mutta maistuu rosélta. Toinen loistava viini oli Mas Irene, (Cab. Franc-Merlot) jolle kalpenee moni St Emilionin viini.



Kierroksen jälkeen maistelimme vielä läpi suurimman osan Pares Baltan viineistä sekä penedesistä että Prioratista (Gratavinum) ja Duerosta (Dominio Romana). Matkamuistojen ostamisen jälkeen odotimme vielä talon export manageria, joka oli innostunut suomesta ja halusi tavata meidät ennen lähtöämme. Vaihdoimme muutaman sanan, ja saimme muutamia mahtavia

ravintolasuosituksia evääksi.

Loistava visiitti. Suosittelemme kaikille !

Hiljaiselo päättyköön! 3 viikon lomastamme vietimme puolet Suomessa ja puolet Kataloniassa, tuolla cavan, juustojen ja mahtavien meren herkkujen kotimaassa. Lähiaikoina seuraa muutamia juttuja reissusta, tämä olkoon ensimmäinen.

Kataloniassa on, kuten tunnetua melkoinen määrä DO-alueita: Allella, Empordá, conca debarbera, costers del segre, Montsant, Penedes, Pla del Bages, Priorat, Tarragona, Terra Alta ja Cava. Näistä lähinnä pääkaupunki Barcelonaa Bages, Penedes ja Allella.

Reissun aikana vierailimme kolmella viinitilalla, jotka kaikki sattuivat olemaan Penedesin alueella. Recaredon Cava-talo sijaitsee Sant Sadurni di Anoian kaupungissa kuten myös Augusti Torello Matan nuori cava-talo. Sen sijaan Pares Baltan suuri viinitalo sijaitsee Vilafranca del Penedesin kaupungissa, lähellä Torresin viinitilaa. Kaikkia näitä tiloja voimme suositella vierailukohteiksi kataloniaan suuntaaville viinituristeille. Etenkin Pares Balta oli erittäin positiivinen yllätys, aiemmin pidin lafkaa suurena pääosin bulkkiviinejä tuottavana suuryrityksenä. Alkon valikoima harhauttaa...

Aloitimme reissun Barcelonan eteläpuolella Calafellissa, joka oli näin ennen turistikauden alkua melko rauhallinen paikka. Kaupungissa sinänsä ei ollut mitään erityistä. Hotelli meillä oli varsinaisen turistirannan ulkopuolella, vanhan kaupungin huipulla noin 2 km rannalta. Tämä tiesi jokailtaista kävelyä, sillä vanhassa kaupungissa ei juuri ravintoloita ollut. Muuten kuitenkin suosittelemme hotellia ylempänä kaupungissa, näköalat ovat hienot ja saatat nähdä jopa paikallista elämää...

Rannalta löysimme kuitenkin muutaman melko mielenkiintoisen raflan, josta etenkin Massia del Platja-niminen tarjosi varsin loistavia meren herkkuja kohtalaiseen hintaan. Täällä tutustuin myös miellyttävään uuteen viinituttavuuteen. Kala- ja äyriäsruuille suositeltiin Enaten (Somontano) gewurstramineria. Suhtauduin suositukseen hieman skeptisesti, mutta kannatti kuunnella; Kuiva viini oli loistavan hapokas ja mineraalinen, kaukana odottamastani litsihillokkeesta. Jos ikinä mistään saatte tätä käsiinne, niin suosittelen lämpimästi maistamaan.

Toisena kokonaisena päivänämme suuntasimme kohti penedesin sydäntä, vilafranca del penedesiä ja sen vieressä sijaitsevaa Cava-pääkaupunkia Sant Sadurni di Anoiaa. Ensimmäinen tilavierailu oli varattu Recaredon cavatalolle. Ajelimme pitkin mutkaista pikkutietä ja saavuimme Sant Sadurniin hyvissä ajoin. Ehdimme hieman kierrellä paikallisilla markkinoilla ja juoda jälleen kupit loistavaa paikallista cafe cortadoa, johon molemmat rakastuimme jo vuosia sitten.

Recaredolla jouduimme hetken odottelemaan, ennenkö meitä kierrättänyt export manager saapui paikalle. Tämän jälkeen saimme perinpohjaisen perehdytyksen talon varsin omaperäiseen filosofiaan. Talon on perustanut  Josep Mata vuonna 1924, ja se on edelleen Matan perheen omistuksessa. Erityistä talon cavoissa on se, että kaikissa toinen käyminen tapahtuu oikealla korkilla suljetussa pullossa, ei kruunukorkilla suljetussa kuten muilla cava- ja shampanjataloilla. Tämä kuulemma on eduksi, kun viinejä kypsytetään pitkään pullokäymisen jälkeen hiivasakkojen päällä. Ja pitkään Recaredolla niitä kypsytetään, kaikkia reilusti yli gran reservan vaatimusten ja pisimmillään lähes 10 vuotta.

Meitä kierrätettiin noin tunnin ajan alkuperäisissä, perustajan käsin kaivamissa kellareissa. Kierroksen jälkeen maistoimme muutamaa talon Cavaa, Brut nature 2007 (Xarel-lo, macabeu ja parellada) ja Brut de Brut 2004 (Macabeu 2/3 ja Xarel-lo 1/3). Ensimmäinen oli kevyen paahteinen ja raikas, hyvin aperetiiviksi sopiva. Jälkimmäinen sen sijaan selkeä ruokacava, täyteläinen, mineraalinen ja paahteinen.

Maistelun jälkeen teimme vielä matkamuisto-ostoksia, ja sitten suuntaisimme eteenpäin kohti Vilafrancaa ja Pares Baltaa. Tästä loistavasta visiitistä lisää myöhemmin.