Carmeneret maistettu

Eilen maistettiin siis 3 viiniä: Yali reserva national Carmenere, Arboleda Carmenere ja Mayu carmenere. Kaksi ensimmäistä tulevat Rapelin alueen eteläisemmästä laaksosta, Colhaguasta. Mayu sen sijaan on peräisin pohjoiselta Elguin laakson alueelta.

Yali maistettiin ensimmäisenä. Väri oli hyvin syvä purppura, kuten kaikissa muissakin maistetuissa viineissä. Tuoksussa oli mausteisuutta, mutta selkeimpänä nenään tunki voimakas vaniljan aromi. Viinissä oli kohtalainen tanniinirakenne, ilmeisimmin tammesta peräisi. Hapokkuus oli melko matala. Suussa maistuivat mausteet ja melko taka-alalle jäävänä tummat marjat. Lievää paprika-aromiakin oli aistittavissa, mutta häiritseväksi asti se ei yltänyt. Kokonaisuutena viini oli aivan passeli, etenkin hintaansa nähden.

Seuraava maistettu oli Mayu, jonka tuoksu oli selvästi edellistä lihaisampi. Aromi oli hivenen marjaisampi ja mausteisempi, eikä tammi ollut etualalla. Jo tuoksu oli hyvin lämmin, ja maussa 15% alkoholi toi rakenteeseen täyteläisyyttä. Viini oli kuitenkin aluksi varsin hapottoman tuntuinen, ja soljui suussa liiankin helposti. Suutuntuma oli aluksi mitäänsanomaton, ja ehdimme jo pettyä viiniin. Kuitenkin auettuaan tämä näytti kyntensä ja muuttuui ruuan aikana varsin mukavaksi siemailtavaksi: Mausteisuus pääsi oikeuksiinsa, ja lämmittävä alkoholi toimi pieniä siemauksia ottaessa suuntäyttäjänä. Ei välttämättä paras ruokaviini, sillä korkea alkoholipitoisuus rajoittaa käytettävyyttä mausteisten ruokien kanssa, ja toisaalta pihvi peittäisi koko viinin.

Viimeisenä maistettu Arboleda oli kaikkien suosikki. Tuoksussa oli selvää herukkaa, maustetta, hentoa tammea. Tässä oli selvästi paras happorakenne, ja tanniinit olivat tasapainoiset. Tämä viini sopi hyvin illan ruuan, mausteisten tortillojen, seuraan. Tätä voin suositella ruokaviiniksi, vaikkakin hinta-laatusuhde menee tällä yli 16 euron viinillä jokseenkin tasoihin Yalin kanssa.

Kaiken kaikkiaan Carmenere toi mukavaa vaihtelua viiniklubin maisteluihin, jotka ovat tähän saakka kiertäneet pääosin vanhan maailman rypäleitä ja alueita.

Chile ja Carmenere

Tänään Kalevan Viiniklubin tarkoituksena on maistaa pitkästä aikaa Uuden maailman viinejä. Kohteena on suomalaisten ylivoimainen suosikkimaa Chile, ja ennen kaikkea chileläisten kansallisrypäleekseen omima Carmenere.

Carmenere on yksi Bordeaux:n perinteisistä rypäleistä, jota viljeltiin ennen Phylloxera-katastrofia erityisesti Médocissa. Se on tiettävästi Cabernet Francin ja (jo kadonneen) Cabernet Grosin risteymä. Sitä kutsuttiin aikanaan myös nimellä Grand Vidure (kun taas CS on pelkkä "Vidure"). Parhaina vuosina se monipuolisti viinien aromimaailmaa mausteisuudellaan ja yrttisyydellään.

Jo ennen viinikirvan saapumista lajike oli kuitenkin hankala viljeltävä Bordeaux:n viileähkössä ja merellisen kosteassa ilmastossa. Rypäle kukkii aikaisin ja kypsyy myöhään, ja se on varsin herkkä kylmälle, ja viileinä vuosina viiniin jää raakoja metoksipyratsiinin tuottamia paprika-aromeja.

Kun Phylloxera sitten tuli ja köynnökset menivät (Carmenere oli erityisen herkkä kirvalle), niin Bordeaux:n viljelijät eivät vaivautuneet varttamaan tätä lajiketta uuden maailman juuriin. Koko lajikkeen ajateltiin kadonneen, kunnes käsitys osoittautui vääräksi 1990-luvulla.

Chileen muuttaneet siirtolaiset olivat kuljettaneet mukanaan Bordeaux:n köynnösten taimia, mielestään Merlot:a ja CS:a. Näitä he istuttivat Santiagon eteläpuoliseen Maipon laaksoon, jossa molemmat lajikkeet ovatkin menestyneet varsin mainiosti. Joukossa oli kuitenkin kummallisia punertavalehtisiä, myöhään marjansa kypsyttäviä merlot-köynnöksiä. Tai sitten ei, kuten DNA-testi osoitti viime vuosituhannen lopulla. Carmenere 'The Lost Grape of Bordeaux' oli palannut.

Carmenere sopii Chilen ilmastoon kuin nenu päähän. Keskuslaaksossa on varsin kuivaa, kasvukausi on pitkä ja aurinkoinen. Maaperä on pääosin köyhää, ja tästä Carmenere tykkää. Täällä marjat kypsyvät luotettavasti vuodesta toiseen, eikä viineihin pääosin jää paprika-ongelmaa kuten viileämmässä ilmastossa.

Chilen viininviljely keskittyy alueelle, joka sijaitsee pääkaupungin ympärillä. Pääkaupungista luoteeseen rypäleitä kasvatetaan matalahkoilla rannikkovuorilla, jossa meren viilentävä vaikutus on lähellä. Chilen rannikolla kulkee viileä Humboldtin virta, jonka ansiosta ilma meren läheisyydessä on huomattavasti viileämpää kuin leveysasteet antaisivat olettaa. Tämän vuoksi jopa Sauvignon Blanc tuottaa aivan laadukkaita viinejä Coastal Rangen korkeammilla rinteillä. Chile sijaitsee päivätasaajan eteläpuolella, joten kuumimmat (ja kuivimmat) alueet sijaitsevat aivan Atacaman autiomaan eteläpuolella maan pohjoisemmassa osassa. Täällä ovat rannikon läheisyydessä Elguin ja Límarin laaksot. Límarista tulee yksi tänään maistettavista viineistä, Mayu Carmenere.

Etelämpänä rannikkovyöhykkeellä on Aconcaguan laakso Santiagon pohjoispuolella, San Antonio ja Leyda pääkaupungista luoteeseen ja Casablanca näiden välissä.

Keskuslaaksossa Santiagosta etelään, rannikkovuorten ja Andien välissä sijaitsevat 4 laaksoa, pohjoisesta alkaen Maipo, Rapel (cachapoal ja colchagua), Curico ja Maule. Tästä etelämpänä ovat vilä Itatan ja Bio Bion laaksot, joissa ilmasto on jo varsin viileä ja sopii pinot noirille, SB:lle ja jopa Rieslingille. Yrityksiä levittää viininviljelyä tästäkin etelään on ilmeisesti vireillä.


Chile on pitkä maa, joten mahdollisuuksia eri rypäleille on. Tämä on etu Chilen voimakkaasti vientiin suuntautuneelle (60%) viiniteollisuudelle, joka voi tarjota markkinoille kaikkea laidasta laitaan. Viljelykustannukset ovat keskulaaksossa kohtalaiset, andien sulamisvedet tarjoavat varsin varman kastelujärjestelmän ja aurinkoisiin päiviin voi luottaa.

Mielenkiinnolla siis odottelemme, mitä tällä Merlot:n mausteisemmalla ja edes hivenen terhakammalla pikkuveljellä on tarjota.

Spotify ja viinisuositus

Pinot Noir Alsacen reissulla kuvattuna

Allekirjoittanut ei voi elää ilman musiikkia ja musiikkia kuunnellaan meillä kotona rasittavuuteen asti. Tanniini väittää kovasti, että on tottunut kymmenen vuoden aikana Kuplan pakonomaiseen tarpeeseen kuunnella musiikkia...Kai se on pakko, kun ei ole vaihtoehtoja. Allekirjoittaneella musiikki on keino nauttia elämästä, ja niin kuin hyvä ruoka ja viini niin myös musiikki kuuluu mukavaan illanviettoon. Tällä hetkellä Pullon henkelässä eletään punaviinien aikaa ja musiikki on samalla vaihtunut mollivoittoisemmaksi. Suuressa kuuntelussa tällä hetkellä on Spotify-lista nimeltä Dark days,darker nights. Spotify-lista löytyi http://rosvot.fi/-palvelusta, joka kartoittaa kätevästi mitä musablogeissa puhutaan.

Mun mielestäni musiikkinautintoa on kiva täydentää hyvällä juomalla. Näin syksyn pimetessä olen löytänyt punaviinit taas uudestaan, kun valkoviinit alkavat pikku hiljaa pursuilla korvista. Mollivoittoisen musiikin kanssa suosittelen lämpimästi edellisessä postauksessa testattuja Iberian serkuksia ja lisäksi toimivan yhdistelmän olen löytänyt myös Uuden-Seelannin Pinot Noireista, joista yksi suurimmista suosikeistani on   Vicarage Lanen Pinot Noir 2010, joka tulee Canterbyryn viinialueelta. Viinissä tuoksuu mukavasti nuoren Pinot Noirin tuoksu: punaisia marjoja, kuten karhunvatukkaa, mustikkaa ja mansikkaa. Maku jatkaa tuoksun maailmaa, samoja punaisia marjoja, hieman tanniinia ja keskitäyteläinen ja mausteinen pitkä maku, joka täyttää mukavasti suun. Tästä punaviinistä on mielestäni mukava aloittaa talven punaviinien tutustuminen, kohtuullisen kevyestä viinistä voidaan siirtyä sitten aste asteelta tummempaan makumaailmaan. Vielä, kun hyvän musiikkiin ja viiniin yhdistää hyvän seuran tai hyvän kirjan, voidaan puhua lähes täydellisestä illasta.

-Enjoy the dark

-kupla & tanniini-