savunauriit ja burrata: match made in heaven

 Nauris oli pitkään juures, jota kokeiltiin aina pari kertaa vuodessa ja aina todettiin sen olevan hieman kitkerää. Tämän vuoksi se ei koskaan oikein juurtunut vakikäyttöön kuten niin monille muille kasviksille on nopeasti käynyt. Vuosi sitten juhannuksena keksimme savustaa tuoreita kesänauriita, ja tämä osoittautui toimivaksi valmistusmenetelmäksi: hidas savustus matalassa lämmössä vei suurimman osan kitkeryyttä, ja savuisuus toimi nauriissa hyvin. Tuolloin savunauriit olivat lisäkkeenä grillatulle lihalle, missä roolissa ne toimivatkin ihan ok kaiken muun ohessa.

Nyt kuukauden jatkuneiden helteiden aikana emme ole juuri sisällä uunia tai hellaa lämmitelleet, vaan ruuat ovat olleet joko kylmiä salaatteja tai vaihtoehtoisesti ulkona grillattuja. Kamadossa on palanut parissa kuukaudessa kohta 50 kiloa hiiliä, kun kasviksia, kalaa ja silloin tällöin lihaakin on savustettu, grillattu ja hiillostettu melkein joka toinen päivä. 

Viime viikolla keksimme vahingossa loistavan yhdistelmän, kun päätimme päästä ruuan suhteen helpolla ja ostimme kauppahallin Juustosopista burratan, johon oli ajatus dippailla erilaisia kasviksia ja grillattua leipää. Edellisenä päivänä oli kuitenkin kalan kanssa savustettu myös nauriita (kuorineen alle sata-asteiseen savuun 1,5 tunniksi), joita oli vielä jäljellä. Näitä heitetteiin hetken mielijohteesta kuorittuna ja öljyllä ja suolalla silattuna hetkeksi grilliin saamaan hieman pintaa. Ne osoittautuivat sattumalta täsmäpariksi burratalle, jonka pehmeä kermaisuus sopi savun maun ja aavistuksenomaisen kitkeryyden kanssa lähes täydellisesti. Tähän vielä lisäksi vähän salaattia ja sitä grillissä paistettua leipää, niin helppo kesäinen ateria on valmis!

Paras palsternakka ikinä.

Jokaperjantaisella kauppahallikierroksella bongasimme Valliuksen vihanneskaupasta giganttisia, lähes kilon painoisia palsternakkoja. Näistä juureksista usein sanotaan että pienet ovat parhaita, mutta pakko sanoa että pesäpallomailan kokoisessa palsterissa on tiettyä tyyliä.

Tällainen palsternakki tarttui mukaan, ja päätimme testata vanhaa kunnon hidasta kypsennystä uunissa kuorineen. Tekniikkaa olemme käyttäneet menestyksellisesti juurisellerille jo useamman vuoden, joten luotto palsternakankin kohdalla oli kova.

Valmistus on simppeli: Laitettaan uuni lämpiämään 200 asteeseen. Rapsutellaan palsternakka puhtaaksi, kuoria sitä ei pidä. (Me käytämme juuresten puhdistamiseen tätä nykyä kattilatiskiin tarkoitettua karhunkieltä, jota ei voita mikään.) Juureksen pintaan vedetään pitkittäiset, noin 5 mm syvät viillot neljälle sivulle. Palsternakka öljytään oliiviöljyllä, sen pintaan ripotellaan suolaa ja lopuksi kääritään folioon. Paketti laitetaan uuniin pariksi tunniksi.

Lopputulos on huikea. Palsternakka makeutuu lähes karamellimaiseksi, kuori pehmenee niin että se on täysin syötävää (kenties jopa juureksen maukkain osa). Söimme tätä herkua paistettujen muikkujen lisäkkeenä perunoiden ohella, ja oli vähän siinä ja siinä olivatko annoksen pääasia muikut vai tämä upea, makea palsternakka.

Voisin hyvin kuvitella tällaisen myös hienona visuaalisena elementtinä tarjoilussa: Jos valmistat esimerkiksi riistaa tai muuta lihaa, täydentää jättiläismäinen höyryävä palsternakka tarjoiluvatia hienosti! Suosittelemme vahvasti kokeilemaan.

Japanilainen munakas eli Okonomiyaki vie kielen mennessään.

Mitä tänään syötäisiin, onko ideoita? Arkiruoka on meillä usein keskustelua herättävä aihe, koska syömme kotona yleensä joka ilta lämpimän aterian. Jokaiselle viikolle pitäisi keksiä ainakin kolme ruokaa, joiden ympärille saamme viikon ruokalistapaletin rakennettua. Aika usein ruuat keksitään kaupassa sen mukaan mitä raaka-aineita on tarjouksessa ja sesongissa. Varhaiskaali on ollut sesongissa jo hetken ja nyt olemme löytäneet helpon ja täyttävän arkiruuan, joka maistuu kaikille. Kyseessä on siis japanilainen munakas, joka on alkujaan kunnon katuruokaa. Mikä mainio ruoka, joka on nopea tehdä ja johon voi käyttää käytännössä koko jääkaapin sisällön. Me yhdistelimme oman reseptimme monesta lähteestä ja usein varioimme ruokaa vielä tarpeen mukaan. Mainion suomenkielisen reseptin löydät Sivumaulta.


Periaatteessa okonomiyakiin tulee siis munakastaikina, joka pyöritellään kaalinsuikaleiden päälle ja paistetaan munakas pannulla molemmilta puolilta. Päälle lisätään sitten kastiketta ja lisäksi rapuja/paahdettua pekonia/paahdettua tofua ja hieman hakattuja aasialaisia yrttejä. Maukasta ja superhelppoa. Kaveriksi kylmä lasillinen hyvää IPA-olutta ja arki-ilta on pelastettu.

PS: Toimii myös mainiosti seuraavana päivänä työpaikalla lounaalla ja kärsii yllättävän vähän mikrossa lämmityksestä.