Pyöräretki osa 2: Ahvenanmaan upeat maisemat

Lähdimme Turusta kohti Maarianhaminaa Viking linen aamulaivalla. Pyörällä jonottaminen autojen lähtöselvitykseen oli hivenen koomista mutta pääsimme laivaan ongelmitta ja vielä ensimmäisten joukossa. Aikaisen lähdön vuoksi emme ehtineet hotellin aamiaiselle ja olimme varanneet laivalta buffetaamiaisen jo etukäteen. Koska pyöräilijät päästettiin laivan ruumaan autojen edellä, olimme ensimmäisinä myös aamiaisbuffetissa ja pääsimme valitsemaan paikkamme aivan laivan keulasta ikkunoiden vierestä. Aamiainen sinänsä oli keskinkertainen, mutta maisemat korvasivat paljon laivan lipuessa aamuauringossa pitkin Ruissalon etelärantaa ulos saaristoon.

Ikuisuudelta tuntuneen laivamatkan jälkeen saavuimme Maarianhaminaan ja laskettelimme laivan autokannelta teräsramppeja satamaan. Laiva oli perillä alkuiltapäivästä ja olimme tehneet varauksen Smakbyhyn viideksi, joten polkaisimme navakassa myötätuulessa suoraan Maarianhaminan läpi kohti pohjoista. Pääsimme viilettämään 10 m/s puhaltaneessa tuulessa valtavaa vauhtia kohti Godbytä, jonka ohitettuamme pysähdyimme hetkeksi ihailemaan maisemia korkealla rantakalliolla sijaitsevaan Uffe på Berget-kahvilaan. Mäen päälle oli pyöräillen melkoinen nousu, joten tauko teki hyvää. Kahvilan vieressä on myös näköalatorni, josta on upeat maisemat kohti Kastelholman linnaa yli Slottholmenin.

Kastelholms gästhem aamuauringossa

Tästä oli enää lyhyt matka Kastelholmaan. Pyöräilimme linnan ja sen vieressä sijaitsevan Smakbyn majapaikkaamme Kastelholms gästhemiin, joka sijaitseen puoli kilometriä linnalta. Majatalo sijaitsee maalaistalon pihapiirissä, ja huoneet ovat rivitalomaisessa sivurakennuksessa kukin omalla sisäänkäynnillään. Perussiistit huoneet, hinta kuitenkin ilmesesti kilpailun puutteessa melko kova. Tähän lienee tulossa muutos, sillä ilmeisesti Smakbyn yhteyteen ollaan suunnittelemassa hotellia.

Smakby on Ahvenanmaalla syntyneen ja siellä kokiksi opiskelleen Michael Björklundin projekti. Mies ehti kokkikoulun jälkene hankkia kokemusta Ruotsin länsirannikolta useista laaturavintoloista. Perhe palasi lapsen syntymän vuoksi takaisin ahvenanmaalle 2002, ja tämän jälkeen Björklund pyöritti pitkään Paviljongen-ravintolaa Maarianhaminan satamassa.  Myöhemmin ravintolan viereen perustettiin ahvenanmaalaisesta 'pizzastaan' tunnettu Pub Niska, joka on sittemmin levittäytynyt myös mantereelle.

Smakby avattiin Kastelholman linnan kupeeseen vuonna 2012, ja se sai nopeasti Ahvenanmaan parhaan ravintolan maineen. Ravintola oli nordic cuisinen aallonharjalla alusta lähtien, ja valmistaa edelleen ruokaa lähellä tuotetuista raaka-aineista niitä kunnioittaen. Lähellä tuotettu liha ja luonnollisesti kala ovat listalla pääosassa ahvenanmaalaisten kasvisten ohella. Ruokalista elää vuodenaikojen kierrossa niitä kunnioittaen. Ravintola tarjoaa maanantaista lauantaihin illallista ja lisäksi lounasta arkisin.

Ravintolan yhteydessä on myös tislaamo, jossa tuotetaan erilaisia marjaliköörejä ja tisleitä. Kuuluisin näistä tuotteista on Apelbrand, jota saa alkostakin reiluun parinsadan litrahintaan.

Avara ja liputettu ravintolasali

Saavuimme ravintolaan alkuillasta, jolloin salissa oli vain vähän asiakkaita. Meidät otettiin vastaan ystävällisesti, ja ennen pöytään ohjaamista esiteltiin päivän bistrolista, joka oli kirjoittettuna liitutaululle ravintolasalin etuosaan. Tätä listaa ei printata, koska sen annokset vaihtuvat päivittäin raaka-aineiden saatavuuden mukaan. Vierailupäivänämme bistrolistalla oli muun muassa savustettuja lahnoja ja burgeri lähilihasta.

Päädyimme kuitenkin syömään varsinaiselta listalta 3 ruokalajin menun, ja valinta oli onnistunut. Alkujuomaksi nautimme kuohuviinidrinkin, jossa oli kuohuvan lisäksi smakbyn kirsikkalikööriä. Juoma muistutti hieman Kir:a ja oli mukava aloitus. Pian saimme myös keittiön tervehdyksenä parsakeiton, jonka kanssa tarjolla oli smakbyn näkkäriä ja saaristolaisleipää.

Varsinaisena alkuruokana oli osiin purettu toast skagen: smetanakastike, siianmäti, katkaravut ja pikkelöidyt kasvikset toimivat hienosti yhteen. Annosta ei oltu tavalliseen tapaan koottu leivälle, vaan annoksen päälle oli ripoteltu saaristolaisleiväste tehtyjä krutonkeja. Hyvä valinta alkuruokaan, sillä smetanalla kuorrutettu leipä olisi luultavasti ollut alkuruuaksi turhan raskas.

Alkuruuan kanssa tarjottiin Smakbyn omaa omenaviiniä, joka oli yllättävän hyvä. Viini oli väriltään kullankeltainen ja melko syvä, sen tuoksu jossakin siiderin ja aavsituksen tammea nähneen chardonnayn välimaastossa. Olisimme ostaneet viiniä mukaan, mutta pyörälaukkujen rajallinen tila tuli vastaan.

Ahvenia!

Pääruuaksi lihavaihtoehtona oli nautaa kahdella tapaa: Filettä ja ylikypsää lapaa. Kalavaihtoehto oli herkullinen: Suuria mehukkaita, ruisjauhoissa leivitettyjä ja voissa paistettuja ahvenfileitä naapurin perunoiden kanssa. Simppeli mutta mahtavan makuinen annos, joka mielestämme ilmensi Smakbyn filosofiaa oivallisesti.

Pääruuan jälkeen söimme juustot, joita seurasi vielä jälkiruoka: Vaniljajäätelö ja tuoreet mansikat toimivat aina, etenkin jos niiden kanssa tarjotaan Calvados-henkistä Apelbrandia.

Kokonaisuudessaan Smakby toimi hyvin ruuan, atmosfäärin ja palvelun kokonaisuutena: Tunnelma oli rento ja ruoka hyvää. Mielestämme ravintola on ehdoton kohde Ahvenanmaalla vieraileville ruuan ystäville.

Aterian jälkeen oli mukava kävellä lyhyt matka majataloon, jossa uni saapui varsin nopeasti.

Aamulla heräsimme, pakkasimme tavarat ja menimme majatalon päärakennukseen katetulle aamiaiselle. Söimme, kiitimme ja lähdimme polkemaan kohti Pomarsundin rauniolinnaa, Vårdötä ja lopulta Brändön lautalle. Näistä ja paluumatkasta Mannersuomessa kuitenkin lisää vielä myöhemmin.

Pyöräretki Turun ja Ahvenanmaan keitaille läpi gastronomisen autiomaan

Toteutimme lomamme aluksi jo pidempään suunnitellun pyöräretken Turun kautta Ahvenanmaalle. Kuten otsikko antaa ymmärtää, söimme reissulla sekä erittäin hyvin että erittäin huonosti: 600 kilometrin pyörämatkan varrelle osuivat sekä Turun ravintolataivas että Kastelmholman Smakby, mutta toisaalta myös parisataa kilometriä nakit ja valmismuusi-suomea molempiin suuntiin mennessä.

Heikki aloitti matkan Tampereelta kohti Turkua yhdessä 4-vuotiaan Sofian kanssa kahdestaan Katrin ollessa vielä töissä. Teimme matkaa laatikkopyörällä, jonka kuljettaminen missään Suomen julkisista liikennevälineistä oli osoittautunut mahdottoman hankalaksi ellei mahdottomaksi. Onneksi reidet palvelivat paremmin kuin VR tai matkahuolto.

Tervaniemen kauniit maisemat Sastamalassa

Ensimmäisen päivän päätteeksi yövyimme Sastamalassa leirintäalueella ja luotimme omiin kokkailuihin. Lounaan olimme syöneet ravintolassa, joka vahvisti päätöksen valmistaa omat makaronimössöt illaksi. Sama toistui seuraavana päivänä Yläneellä Kallionnokan leirintäalueella. Toisen päivän lounas Tupalan Hovissa Säkylässä oli kuitenkin ollut reilua kotiruokaa, jota voi hyvin suositella ohi lounasaikaan matkustaville.

Camping is Big fun

Leirintäalueista sanottakoon, että nämä kaksi joilla yövyimme olivat jääneet palvelutasoltaan ja yleiseltä ilmeeltään jonnekin edellisen vuosituhannen puolelle. Sekä Kivennokka että Sastamalan Tervaniemi olivat erittäin kauniilla paikoilla ja jos varustelutaso olisi kunnossa, nämä voisivat hyvin houkutella enemmänkin telttailijoita ja ohikulkevia matkailijoita pidemmiksikin pätkiksi. Itse ainakin kaipaisin leirintäalueelle kunnollisia kahvila/ravintolapalveluita, joilla esimerkiksi Sastamalassa aivan keskustan kupeessa kauniilla ranta-alueella sijaitsevalle leirintäalueelle voisi kenties houkutella muitakin asiakkaita kuin leiriytyjiä. Molemmista alueista tuli tunne, että niiden kehittäminen ja modernisoiminen on unohdettu ja alueet elävät elämänsä ehtoopuolta. Hieman valitettavaa, näissä olisi kuitenkin potentiaalia.

Kolmannen päivän loppupuolella ruokamaisema alkoi muuttua. Turkua Paattisten kautta lähestyttäessä kauppapuutarhat yleistyivät ja kaupoissa alkoi näkyä lähituottajien tomaatteja, kurkkuja ja perunoita, mikä on pienemmissä kaupoissa Tampereen seudulla erittäin harvinaista. Viimeistään Turun tori vakuutti alueen sisämaata rikkaammasta puutarhatuotannosta: Torilla oli tarjontaa huomattavasti Tampereen Tammelantoria laajemmin. Ja mikä huomattaavaa, Turun tori oli auki alkuiltaan saakka. Olemme jo vuosia ihmetelleet, miksi Tampereen Tammelantorin kauppiaista kukaan ei ole siirtänyt myyntiaikojaan palvelemaan tavallista työssäkäyvää kuluttajaa, joilla kuitenkin saattaisi olla halua ja ostovoimaa tehdä ruokahankintojaan torilta: Itse ainakin kävisimme torilla arkisinkin, jos se vain olisi mahdollista. Tällä hetkellä ei ole, ja jos kauppa ei Tammelassa arkisin käy niin siitä saavat kauppiaat osin syyttää itseään.

Torin lisäksi Turun ravintolakenttä on hyvin vakuuttava, söimme nimittäin parin päivän aikana kaupungissa erittäin hyvin monessa eri tyylisä.

Ensimmäisenä iltana hienoon Kakolan vankilamiljööseen sijoittuva Kakolanruusu: Heikki kävi aikaisella illallisella kahdestaan nelivuotiaan kanssa, mikä onnistui yllättävän hyvin. Ravintola suhtautui lapseen hyvin asiakkaana ja Sofia sai isänsä kanssa saman maistelumenun puolikkaina annoksina. Ruoka oli sesonginmukaista, raikasta ja kauniisti esille laitettua: Alkuruokina kirjolohitartar ja pikkelikasvikset sekä herukoita, kasvisannoksena retiisi-mozzarellasalaatti ja lihana härkätartar, joka oli ilmeisen hyvää koska katosi Sofian suuhun muutamassa hetkessä. Pääruokana vakiomenussa oli Viskilän kanankoipi, jonka vaihto kala-annokseen onnistui lihaa syömättömälle. Kanankoipi oli kuulemma mureaa ja maukasta, ahvenvartaiden kala tuoretta ja hyvin grillattua. Lisäkkeenä oli niin tuoreita leikkopapuja, että niitä olisi voinut syödä sellaisenaan ämpärillisen. Jälkiruuaksi vielä itse tehtyä mustikkajäätelöä ja kaardemummapannukakkua, ja ateria oli valmis. Ruokakokonaisuus oli erittäin hyvä, viinit olivat hivenen mielenkiinnottomia mutta kaikkea ei voi aina saada.

Ahvenvartaat ja leikkopavut Kakolanruusussa

Toinen loistava ruokapaikka löytyi pienen vinkin avulla seuraavaksi päiväksi Ruissalon telakalta: Sergio's al Mare-kesäravintola paistaa autenttista pizzaa laiturinnokassa telakkamiljöössä. Eipä tästä paljon paikka parane, ja kun pizzatkin olivat priimaa niin voimme suositella! Ruissalon piste on auki vain kesän, mutta mikäli taso on varsinaisessa Sergio'sissa yhtä kova, voisimme hyvin poiketa!

Sergios al Mare ja Margarita

Koska olimme pyöräilleet aamupäivällä ennen pizzalounasta Turusta edestakaisin Naantaliin ja iltapäivällä käyneet vielä Ruissalon kärjessä Saaron uimarannalla, täytyi tätä 50 kilometriä paikkailla illalla Ravintola Gustavossa. Välimerellisellä, lähinnä espanjalaishenkisellä ruokalistalla oli hyvä lajitelma alkuruokia, joita tilasimme niin sanotusti pöydän täyteen. Jaettaviksi hyvin soveltuvat alkuruuat oli tehty hyvistä raaka-aineista niitä kunnioittaen. Pimentos de padron ja pulpo gallego sekä friteeratut minimustekalat maistuivat siltä miltä niiden pitääkin maistua, eikä hyvä jamon vaadi kikkailua. Viinisuositukset istuivat ruuille hyvin, eikä aterian hinta muodostunut älyttömäksi. Vahva suositus etenkin isommalla porukalla, kannattaa tilata kaikki listan alkuruuat ja jakaa, niin saa maistella laajasti hyvin valmistettuja välimerellisiä annoksia.

Gustavon tapaksia

Seuraavana aamuna matka jatkui Maarianhaminaan, mutta koska juttu tuntuu venyvän niin jaamme tämän kahteen osaan: Ahvenanmaan Smakbystä, maisemista ja mökkikylistä lisää seuraavassa osassa.

Jonossa laivalle, Ahvenanmaa odottaa