Chiantia ja kesäkurpitsalasagnea

Mökillä pari kesäkurpitsaa pääsi hieman paisumaan kun sateisten ilmojen takia tuli hieman taukoa 'maalla' vierailussa. Mökille viimein mennessämme löysimme nuo pienen pesäpallomailan kokoiset kurmitsat ja kuskasimme kaupunkiin. (Mahtuivat juuri ja juuri jääkaappiin kokonaisena.) Koska tämä valtaisa määrä kesäkurpitsaa piti saada johonkin hukattua, päädyimme vanhaan kunnon syysklassikkoon, kesäkurppalasseen:

1 iso vuoka:

Lasagnelevyjä (tai jauhoja, munia ja pastakone).

1 giganttinen kesäkurpitsa

Siivuta pitkittäin noin sentin paksuisiksi siivuiksi, ja laita nämä uuniin 200 asteeseen reiluksi puoleksi tunniksi.

Tomaattisoosi
400 g suikalepaistia
tölkki (Mutti) tomaattimurskaa
köntti parmesania
pari kynttä valkosipulia
1 sipuli
oreganoa, basilikaa ja rosmariinia

Paista sipulia ja valkosipulia hetki oliiviöljyssä. Lisää liha. Ruskista. Lisää tomaatti. Hauduta tunti pari pienellä lämmöllä kannen alla. Lisää yrtit ja viimeisenä parmesan, joka estää kastiketta valumasta kokoamisvaiheessa.

valkokastike
maitoa vajaa litra
5 rkl jauhoa
100 g voita
muskottipähkinää, valkopippuria, suolaa

Paista jauhoa voissa. Lisää maitoa vähitellen vatkaten vispilällä paakkuuntumisen estämiseksi. Keitä kastiketta 5-10 min, mausta.

Kokoa: Pohjalle tomaattisoosi, seuraavaksi kerros kesäkurpitsaa, sitten lasselevyt, valkokastike. Toista niin kauan kuin ainetta tai vuuan kapasiteettia riittää. Pinnalle tulee kuitenkin aina valkokastikekerros, muista se. Tämän jälkeen vielä raastetaan parmesania reippaasti pintaan ja laitetaan uuniin 175 asteeseen tunniksi.

Viiniksi avasimme Vinatiksen tuoman Malenchinin Chiantin vuodelta 2011. Malenchinin tila sijaitsee aivan Firenzen tuntumassa, ja tällä sadan vuoden historian omaavalla lafkalla on 70 hehtaaria tarhoja pitkin poikin Toscanaa.

Viini on lasissa syvän rubiininpunainen. Tuoksussa tuntuu selkeä hapankirsikka, mutta myös puolukkaa ja mansikka. Aavistus pikistä paahteisuutta tuoksussa on häiritsemässä. Suussa viini on todella hapokas, jopa hieman liian hapokas heti avaamisen jälkeen. Suutuntuma on raikas, ja tuo tuoksun paahteisuus ei makukokemuksessa juuri tunnu. Tanniinia on varsin reippaasti, ja ilman ruokaa tämä takertui kyllä ikeniin. Lasagnen kanssa viini oli omiaan: Vahva hapokkuus pelasi hienosti tuhdin lasagenen kanssa. Marjaisuus nousi esiin mukavasti. Viini parani selkeästi päivän auki oltuaan, hapokkuus ja kovahkot tanniinit pehmenivät kivasti. Jos siis joku tämän tulee vinatiksen huokeaan hintaan tilanneeksi, niin suosittelemme parin tunnin dekantointia! Joka tapauksessa tämä oli Chianti Non-Classicoksi oikein hyvä viini!