Juhannuksen ruokasatoa

Viime viikolla juhannussuunnitelmiin kuului grillausta, mikä sitten toteutuikin aurinkoisten kelien suosiollisella avustuksella. Kuten tapana on, grillattavat tuotteet kuitenkin "hieman" elivät, kun torilla ja hallissa tuli vastaan erinäisiä kiinnostavia raaka-aineita.

Juhannusaaton ehdottomaksi tähdeksi muodostui hapanruiskuoressa kypsennetty siika, joka oli yksi mehukkaimmista ja herkullisimmista kalaruuista mitä olemme onnistuneet ehkä ikinä valmistamaan. Resepti sinänsä on yksinkertainen, sillä se sisältää vain 5 raaka-ainetta

1 kiloinen siika leikattuna avatuksi perhoseksi (ts. ehjästä kalasta poistetaan ruodot sisältä)
sitruunaa
tilliä
suolaa
ruisjauhoa

Toki ruisjauhoista täytyy tehdä taikinajuuri ja se käyttää taikinaksi, mutta tässä tietty helpottaa huomattavasti jos omistaa valmiin ruisjuuren. Tämä kalaresepti syntyi ikään kuin vahingossa ruisleivän leivonnan sivutuotteena, kun juuritaikina oli starttailtu maanantaina ja se oli leivontavalmiina torstaina juhannuksen aaton aattona. Pellillinen ruispaloja oli valmiina mutta taikinaa vielä jäljellä, joten päädyimme kaulimaan tästä puolen sentin paksuisen levyn jonka päälle läntättiin avattu siika, sisään sullottiin sopivasti suolaa, sitruunanviipaleita ja tilliä. Kala käärittiin taikinalevyyn ja paketti nipisteltiin kiinni ja laitettiin kelmun alle jääkaappiin lepäämään seuraavaa päivää varten. Vuorokauden aikana kala ehtii ottaa pintaansa rukiin makua, joten lepo on suositeltava.

Juhannusaattona tuo kalapaketti grillattiin 150 asteen lempeässä lämmössä ja kevyessä mustaherukan lehdillä aikaansaadussa savussa, jossa se vietti tunnin tai  puolitoista. Arvelimme tuon olevan valmis kun ruiskuoren pinta alkoi olla aavistuksen tummunut.


Kalan kaveriksi keitettiin (torikauppiaan vakuuttelujen mukaan) edellisenä iltana nostettua siikliä (esikasvatuksesta huolimatta oman maan perunat olivat vasta peukalonpään kokoisia eikä niitä aivan vielä raaskinut kaivaa), kuumassa grillissä nopeasti pintapoltettuja naattiporkkanoita, oman maan retiiseistä, kurkusta ja tillistä sekoitettua etikkaista relissiä ja vihersalaattia. Kostukkeena oli muun muassa edellisenä iltana tehtyä mansikka"ketsuppia", johon oli ajettu ne kalasta jääneet itämäiset vaikutteet. Kokeilu oli sikäli onnistunut, että reseptin voi jakaa tähänkin:

1 litra mansikoita
2 valkosipulin kynttä
1 keskikokoinen sipuli
1 sitruunaruoho
25 g tuoretta korianteria
valkopippuria
1/2 - 1 dl sokeria
suolaa
1/2 dl riisiiviinietikkaa

Sipulit ja sitruunaruoho freesataan pienessä öljytilkassa (jos haluaa korostaa itämaisuutta, voi käyttää sesamöljyä). Lisätään mansikat ja jatketaan paistelua kunnes pehmenevät. Pois lämmöltä ja loput aineet sekaan ja blenderillä soseeksi. Liedelle vielä niin että kuplahtaa, purkitetaan puhtaisiin lasipurkkeihin piripintaan, väännetään heti kiinni niin että syntyy kevyttyhjiö jossa sose säilyy jääkaapissa pidempään.

Juhanuspäivän ateriaan kuului suunnitelmien mukaan hitaasti savustettu hirvenpaisti, joka valitettavasti kypsyi aavistuksen yli. Lihan riistaisuus ja hento savuaromi pelittivät kuitenkin kivasti maridista tulleisiin yrttisiin makuihin. Kaverina tällä oli  nauriita, jotka ovat aina olleet vaikea raaka-aine: Olemme yrittäneet valmistaa niitä aina silloin tällöin, mutta ainakin uunissa paahdettuna ne tuntuvat usein olevan varsin kitkeriä. Nämä kuorineen lihan kanssa yhtäaikaisesti kypsennetyt savunauriit olivat kuitenkin jotain todella herkullista: sisus oli rakenteeltaan sopivan säikeinen mutta silti suussasulavan pehmeä. Hento savuaromi yhdistyi hyvin makeutuneeseen, ainoastaan aavistuksen kirpeään makuun. Yksinkertaisesta raaka-aineesta syntyi erittäin tasapainoinen makukokemus, jonka eteen kannatti nähdä hitaan savukypsennyksen vaiva.

Kastikkeena oli edellä kuvattua mansikkaketsuppia ja lisäksi hiili-ruusumajoneesia: Hiilimajo syntyy siten, että otetaan pieniä puhtaita grillihiilenpalasia, laitetaan ne auringonkukkaöljyyn uuttumaan pariksi päiväksi ja valmistetaan tästä öljystä sitten (hiilenpalojen poistamisen jälkeen) majoneesi tavalliseen tapaan. Lopuksi majoneesin joukkoon hakataan vielä ruusun terälehtiä, jolloin ne syntyy hämmentävä aromikirjo jossa ruusun kukkaisuus ja hiili tasapainottavat toisiaan oudolla mutta miellyttävällä tavalla. (Idea on pöllitty ravintola Kajosta, jossa hiiliemulsiota oli taannoin jonkun annoksen kastikkeena).

Jälkiruuaksi tehtiin kattilallinen mansikkatiramisua (jota italialaiset todennäköisesti kieltäytyisivät kutsumasta tiramisuksi).

2 prk (=500 g) mascarponea
5 munaa eroteltuna
1 dl sokeria
1/2 tl karvasmanteliaromia
1 tl vaniljauutetta
1,5 dl rosé-viiniä + 3 rkl sokeria
litra mansikoita puolitettuna
paketti savoiardeja


Makeuta ensin roseviini sokerilla. Vatkaa sitten valkuaiset vaahdoksi. Vaahdota keltuaiset ja sokeri. Sekoita mascarpone sekä manteli- ja vaniljauutteet keltuaisvaahtoon ja kääntele sitten vielä valkuaisvaahto sekaan. Ota esiin astia, johon teet tiramisun. Perinteisesti käytetään lasivuokaa, meillä tämä tehtiin mökkioloissa vanhaan emalikattilaan joka mahtui täyteen jääkaappiin paremmin. Lado astian pohjalle kerros makeutetulla rosélla kostutettuja savoiardeja. Lusikoi päälle sentin kerros mascarponevaahtoa ja lado päälle kerros puolitettuja mansikoita. Jatka kerroksia kunnes raaka-aine tai astian kapasiteetti loppuvat. Laita jääkaappiin tasaantumaan ainakin pariksi tunniksi. Tämä ei ole perinteinen tiramisu, mutta karvasmanteli toimi varsin hyvin mansikoiden kanssa joten suosittelemme kokeilemaan !

Tällaisia herkkuja siis tänä juhannuksena. Juomapuoli taklattiin lopulta Maurice Lassallen Chigny les Roses 2002- vuoden samppiksella,  Weingut Krebsin sopivan kypsyneellä Riesling Halbstückillä vuodelta 2010 ja  Magnumillisella Lapierren Morgonia. Erittäin funktionaalisiksi elintarvikkeiksi osoittautuivat kaikki!

Juhannussuunnitelmia

 Tänä vuonna sääennuste ennakoi lämmintä juhannusta, joka tarkoittaa mökkimatkaa ja grilliherkkuja. Suunnitelmat ruuan suhteen ovat vielä pitkälti auki, mutta keväällä saatu reilunkokoinen hirvenpaisti saattaa näytellä pääroolia ja esiintyä mahdollisesti myös sivuosissa. Pääosa olisi tarkoitus kypsentää hiiligrillissä hitaasti barbecue-tyyliin marinoituna yrteillä.

Osa paistista saattaa irrota carpaccioksi tai tartariksi, koska alkuruokaakin tarvitaan. Alustavana suunnitelmana on käyttää raa'an lihan maustamiseen keväällä savustamistani kuusenkerkistä tehtyä maustesuolaa, josta tuli ainakin omasta mielestäni aikas hyvää.

Lauantaina syötäneen kalaa, ja tarkoitus olisi tehdä hieman aasialaishenkistä voipaperissa kypsennettävää kuhaa tai siikaa, jonka vatsa täytettäneen asiaankuuluvilla mausteilla kuten sitruunaruoholla, limellä ja inkiväärillä. Ehkä.

Kasvispuolella ainakin savustetut munakoisot, suoraan hiilillä grillatut naattiporkkanat, tahihilla ja leivänmuruilla kuorrutettu kokonainen kukkakaali, pinnalta kuorineen poltettu mukulaselleri ja tietysti perinteiset siiklit voilla taistelevat näkyvyydestä ruokapyödässä. Grillattuja avomaankurkkuja salaatin lisänä aiomme kokeilla, vaikka pannulla tehdyt testiversiot eivät Katria vakuuttaneetkaan: kenties hiiligrilli ja hento savu tuo lisäaromeita.

Salaattiin alkaa löytyä emmeitä jo omastakin puutarhasta, ja näitä täydennettäneen torilta haettavilla herneillä, tomaateilla ja porkkanoilla.

Jälkiruoka ei vaadi juuri miettimistä, koska mansikka-aika on käsillä!

Viinisuunnitelmat ovat avoimet, mutta Lopez de Heredia on melko vahvoilla sekä punaisena että valkoisena versiona. Toisaalta itämäisesti maustettu kala voisi kaivata jotakin raikkaampaa, ja juuri saapunut laatikollinen Willi Schaeferin moselilaisia saattaisi tarjota tähän ratkaisun. Toisaalta myös Pardaksen valkoinen Aspiriu houkuttelee, eikä Pibarnonin punainen Bandol olisi välttämättä lainkaan huono vaihtoehto barbecue-peuran kaveriksi. Lapierren Morgonia vuodelta 2015 olisi magnumissa jos vieraita sattuu käymään. Liikaa hyviä vaihtoehtoja, liian vähän päiviä!

kesäisiä Rosé-viinejä vakiovalikoimasta

Kesä on Rosé-viinin kulta-aikaa, vaikka itse asiassa pinkit viinit kannattaisi pitää mielessä ruokaviineinä myös muina vuodenaikoina. Maistelimme eilen neljä erityyppistä Roséta, jotka kaikki olivat omalla tavallaan miellyttäviä. Kirjo oli laaja sekä väri- että aromimaailmassa.

Ensimmäisenä klassinen sipulinkuoren värinen Mirabeau en Provence, jossa rypäleblendi on melko klassinen provancelainen grenache-syrah-cinsault. Viini on tuoksultaan tuoreen persikkainen ja sitruksinen, melko yksioikoinen mutta hyvin kesäinen. Suussa raikas, roséksi melko täyteläinen ja leveän hedelmäinen. Suutuntuma on yhtenäinen, jälkimaku keskipitkä ja haipuvan hedelmäinen. Tämä on nelikosta ykkösvalinta aurinkoisella terassilla tai piknikviltillä siemailtavaksi. 

Toisena maistettavana Pfalzin kuuluisan Beckerin tilan Viinitielle tuottama X-berg Rosé. Becker on tunnettu Pfalzin spätburgunder-taiturina, ja tämä rosé tekee hienosti kunniaa tuolle upealle lajikkeelle.  Viini on väriltään tummemman pinkki 24 h maseraation jäljiltä. Käytetty matalassa lämpötilassa, mikä on säilyttänyt hyvin marjaisan tuoksun: Mansikkaa, karpaloa ja taustalla hento yrttisyys. Erittäin freesiä tuoksua seuraa varsin runsashapponen suutuntuma: Tämä on yksi hapokkaimmista maistamistamme rosé-viineistä.  Makukokemus on melko lineaarinen, happo pitää kokonaisuuden fokusoituna. Jos etsii rosé-viiniä runsaille grilliruuilla tai vaikkapa ihan laadukkaalle makkaralle, niin etsinnät voi lopettaa tähän!

Kolmas viini on usein erinäisissä suomalaisissa rosé-arvioinneissa menestynyt Torresin Chilen-toimiston tuottama Santa Digna CS rosé. Viini on väriltään jopa teennäisen heleän pinkki. Tuoksu on hyvin syvään väriin nähden hentoinen, siinä on yrttisyyttä ja aavistus herukkaa. Suussa herukka-aromi nousee huomattavasti selvemmin esiin ja voimistuu vielä jälkimakuun. Suussa melko täyteläinen, chileläiseksi hyvähappoinen. Kokonaisuus hyvin kasassa, joskin aromimaailma melko pelkistettyä herukkaa. Sopii sellaisenaankin siemailtavaksi, mutta toimi jännittävällä tavalla hyvin sitruunaisen ricotta-mansikkapiirakan kanssa: Kuiva viini + jälkiruokaparit ovat harvassa, mutta tässä niistä yksi.

Viimeisenä vielä alkosta pikkupullossakin löytyvä Domaine de la Suffrene 2017. Väri on sipulinkuoren hailakka pinkki, hieman syvempi kuin Mirabeaun. Bandolin mourvedre-vetoinen viini on nelikosta vähiten marjainen johtuen mahdollisesti vanhemmasta vuosikerrasta. Tuoksusta löytyy hento punainen marja, garrigue-yrttejä. Tuoksu on melko hento, moniuloitteinen. Suussa alku on runsas ja yrttinen, mutta suuntäyttävän alkukokemuksen jälkeen tulee tyhjä kohta ennen jälkimakua, jota määrittää hapokkuus ja yrttinen aromikkuus. Pelkältään nautittuna Suffrene on epäyhtenäisyydessään pienoinen pettymys, mutta oliiviöljyn kanssa grillattujen kasvisten ja sardiinien seurassa kiskityhjiö haviää ja viini pelittää erittäin hyvin. Täysiverinen ruokaviini, joka kannattaa muistaa vielä syksyn ja talvenkin tullen!

Neljän pullon sarjaksi varsin erilaisia viinejä eri tarkoituksiin

Alko – maailmanluokan palvelua

Otsikko on kopioitu alkon asiakaspalvelun lähettämän sähköpostin alareunasta, mutta sen todenmukaisuus on alla kuvatun tapauksen vuoksi enemmän kuin kyseenalainen

Tilasimme testailtavaksi satsin roséviinejä alkon verkkokaupasta. Joukossa oli muun muassa Rosa de Azul y Garanza, jonka vuosikerraksi alkon sivu ilmoittaa 2017. Hieman yllätyimme, kun paketista löytyi kyseisen viinin vuosikerta 2014. Laitoimme asiasta palautetta alkon asiakaspalveluun, ja vastaus paljasti alkon erikoisen politiikan vuosikertojen suhteen. Olemme toki huomanneet aiemminkin että myymälöiden hyllyissä saattaa olla viineistä eri vuosikertoja, mutta jotenkin olimme ajatelleet että verkkokaupassa vuosikerta olisi se mikä sivun yläreunassa ilmoitetaan. Näin ei kuitenkaan ole, vaan myös verkkokaupassa pätee sivun alareunan lause "Huom! Tuotekuvat tai vuosikerta saattavat poiketa jakelussa tai myymälässä olevasta tuotteesta"

Tämä johtunee siitä, että " Vuosikertavaihdoksen aikana hylly- ja varastotilanne ei muutu ns. veitseniskusta, vaan edellinen vuosikerta myydään aina pois ennen uutta. " Alko siis katsoo, että se voi myydä vanhat pois ennen uusien tuomista myyntiin. Tämä ei liene niin vaarallista esimerkiksi punaviinien kohdalla, mutta rosé ei tunnetusti ikäänny kovin hyvin ja siten asialla on merkitystä. Etenkin tässä tapauksessa, kun edellinen alkossa myynnissä ollut vuosikerta on 5 vuotta vanha. Tilanne vastaa jokseenkin sitä, että ruuan verkkokauppa myisi sivuillaan tuoretta leipää, mutta toimittaisi kotiin viikon vanhan kuivahtaneen käntyn. Emme tiedä kertooko tämä Alkon henkilökunnan asiantuntemattomuudesta, prosessivirheestä vaiko siitä, että monopolissa arvellaan suomalaisen kuluttajakunnan olevan täysin asiantuntematonta sakkia jolle voi myydä mitä kuraa tahansa. Ja herää myös kysymys siitä, mitä muita tuotteita myydään vanhentuneina ? Kuka pöljä edes käyttää varastokapasiteettia 5 vuotta vanhan roséviinin säilömiseen ?

Asiakaspalvelu toki ilmoitti, että tuotteen voi palauttaa myymälään ja se hyvitetään. Pelkkä palauttaminen ei kuitenkaan riitä, vaan "Pelkkä Tuotteen palauttaminen tai noutamatta jättäminen ei riitä, vaan Kuluttaja-asiakkaan on myös tehtävä erillinen peruuttamista koskeva ilmoitus. Mikäli Kuluttaja-asiakkaalla ei ole mahdollisuutta tulostaa lomaketta, voi lomaketta pyytää ottamalla yhteyttä Alkon asiakaspalveluun." 

Uuteen vuosikertaan olisi saanut vaihtaa ilman lomakerumbaa, mutta tässä vaiheessa koko homma alkoi kyrsiä siinä määrin että päätimme säilyttää pullon muistomerkkinä maailmanluokan palvelusta.

Alla sähköpostinvaihto asiakaspalvelun kanssa. Ystävälliset vastaukset sinänsä eivät valitettavasti pelasta monopolin mainetta.

Hei. 
Tilasin Rosa de Azul y Garanzan tilausvalikoimasta. Vuosikerraksi ilmoitetaan verkkokaupassa -17, mutta paketista löytyi vsk 2014. Jotenkin käsittämätöntä että säilötte tällaista rosé-viiniä 5 vuotta ja kehtaatte toimittaa sen asiakkaalle. 

Bandolit erikseen, tätä en viitsi edes avata. Voinen palauttaa?

vastaus samana päivänä:

Hei Heikki, 


Kiitos palautteestasi. Pahoittelen, ettei tilaamasi viini vastannutkaan sitä vuosikertaa, joka ilmoitettiin verkkosivuillamme ja saamassasi tilausvahvistuksessa.

Alko.fi -sivuilla oleva, tuotteen nimitiedon yhteydestä löytyvä vuosikerta saattaa vaihdella siitä, mitä vuosikertaa juuri sillä hetkellä verkkokaupan varastolla on. Alko saa tiedon vuosikertojen vaihtumisesta viinin maahantuojalta, minkä perusteella päivitämme tiedon verkkosivuillemme. Vuosikertavaihdoksen aikana hylly- ja varastotilanne ei muutu ns. veitseniskusta, vaan edellinen vuosikerta myydään aina pois ennen uutta. Tilanne on sama myymälän hyllyssä, jossa yhtä aikaa saattaa olla kahta eri vuosikertaa, mutta siellä toki näet tuotteen vuosikerran välittömästi.

Verkkokaupassa olemme halunneet ilmoittaa vuosikerran, vaikka olemme tiedostaneet vuosikertojen paikkaansa pitävyyden haasteen, juuri siitä syystä, että se on monelle hyvin merkittävä tieto. Kehitämme jatkuvasti palveluamme, jotta voisimme tarjota tulevaisuudessa varmemman tiedon siitä mitä vuosikertaa verkkokaupassamme on tarjolla.

Tuotekuvan alalaidassa on maininta ” Huom! Tuotekuvat tai vuosikerta saattavat poiketa jakelussa tai myymälässä olevasta tuotteesta.” Ymmärrän toki, että tällaista infotekstiä ei tule helposti luettua.

Mikäli et halua pulloa kyseisellä vuosikerralla, voit palauttaa tuotteen toki myymälään ja täytät tuotteen osalta palautuslomakkeen. 

Verkkokauppamme tilaus- ja toimitusehdoissa asia ilmaistaan seuraavasti. 

”Kuluttaja-asiakkaalla on kuluttajansuojalain mukainen 14 päivän peruuttamisoikeus. Kuluttaja-asiakkaan on tehtävä Alkolle peruuttamisilmoitus 14 päivän kuluessa Tuotteen vastaanottohetkestä ja Tuote on palautettava viivytyksettä ja viimeistään 14 vuorokauden kuluttua peruuttamisilmoituksen tekemisestä. Peruuttamisohje ja käytettävissä oleva peruuttamislomake on toimitettu tilausvahvistuksen yhteydessä ja ne ovat saatavilla Alkon verkkosivustolla osoitteessa www.alko.fi. Pelkkä Tuotteen palauttaminen tai noutamatta jättäminen ei riitä, vaan Kuluttaja-asiakkaan on myös tehtävä erillinen peruuttamista koskeva ilmoitus. Mikäli Kuluttaja-asiakkaalla ei ole mahdollisuutta tulostaa lomaketta, voi lomaketta pyytää ottamalla yhteyttä Alkon asiakaspalveluun.

Kuluttaja-asiakkaan on lisäksi esitettävä palautuksen yhteydessä tilausvahvistus/kuitti ostoksestaan. Kuluttaja-asiakas voi palauttaa Tuotteet tuomalla ne Alkon myymälään. Tuotteita ei voi palauttaa noutopisteeseen. Kuluttaja-asiakas voi jättää palautettavat Tuotteet myös postin kuljetettavaksi. Tuotteet on tällöin pakattava huolella, jotta ne eivät vahingoitu tai mene rikki. Kuluttaja-asiakas vastaa Tuotteiden palautuskustannuksista, kuten pakkaus- ja lähetyskustannuksista.

Kuluttaja-asiakkaan on pidettävä vastaanottamansa Tuote olennaisesti muuttumattomana ja vähentymättömänä, sillä muussa tapauksessa Kuluttaja-asiakas menettää palauttamisoikeutensa. Palautettavan Tuotteen tulee olla myyntikuntoinen ja alkuperäisen myyntipakkauksen siisti ja täydellinen. Avattua Tuotetta ei voi palauttaa. Kuluttaja-asiakkaan on palautettava Tuotteet alkuperäisissä myyntipakkauksissaan. Pahvisen kuljetuspakkauksen voi avata.

Asianmukaisesti palautettujen Tuotteiden hinta maksetaan Kuluttajalle takaisin viimeistään 14 päivän kuluttua siitä, kun Kuluttaja-asiakas on tehnyt peruuttamisilmoituksen ja palauttanut Tuotteet Alkolle. Mikäli Kuluttaja-asiakas palauttaa vain osan tilauksesta, ei toimituskuluja palauteta. Rahat palautetaan samalla maksutavalla, jota Kuluttaja-asiakas käytti tilauksen tekemisen yhteydessä.”

Kysyisin kuitenkin, että haluatko tämän vanhemman vuosikerran tilalle uudemman vuosikerran pullon? Tässä tapauksessa pyydän verkkokauppamme varastoa lähettämään uuden pullon tuoreemmalla vuosikerralla. Vanhempaa vuosikertaa olevan tuotteen voit palauttaa myymälään noutaessasi tämän korvaavan tilauksen myymälästä. Silloin ei ole tarpeen täyttää peruutusilmoitusta tuotteen osalta, vaan toimitamme sinulle ainoastaan korvaavan tuotteen myymälästä noudettavaksi. Mikäli haluat vaihtaa tuotteen, niin tässä tapauksessa pyytäisin sinua vielä tarkentamaan, että mikä on verkkokauppatilauksesi tilausnumero, jonka mukana tämä väärän vuosikerran tuote on tullut.


Vastaathan tähän viestiin, jotta voin tarvittaessa olla yhteydessä varastollemme mahdolliseen korvaavaan tuotteeseen liittyen.


Mukavaa illanjatkoa!


Ystävällisin terveisin
xxxxx

Kiitos, kun olit meihin yhteydessä!
Olisi hienoa, jos autat meitä kehittymään ja annat palautetta saamastasi palvelusta.
Palautteen antaminen on helppoa ja nopeaa täältä.

Alko Oy, asiakaspalvelu 
Arkadiankatu 2, 00101 HELSINKI
Puhelin: 020 692 771 
Vaihde: 020 711 11 
asiakaspalvelu@alko.fi
kundtjanst@alko.fi

Alko – maailmanluokan palvelua

Vastaus

Hei. 
Antaa asian olla, voin käyttää viinin jossakin tastingissa demona siitä, mitä rosé-viinille käy jos sitä säilyttää turhan pitkään. 

Yst. 
Heikki 

ja Alko vastaa

Hei Heikki!


Kiitos vastauksestasi.
Ymmärrän hyvin mikäli et halua palauttaa tuotetta. Välitin palautteesi 2014 vuosikerrasta vielä laadunvalvontaamme sekä tuotteen tuotepäällikölle.
Koska vuosikerta ei ole vastannut odotuksiasi haluasin kuitenkin muistaa sinua pienellä hyvityksellä täältä asiakaspalvelusta käsin.

Saanko osoitetietosi, jotta paketti saadaan oikeaan osoitteeseen?


Ystävällisin terveisin

Tähän en enää jaksanut vastata, meillä on jo riittävästi coolereita ja pullonavaajia.