Kevään ensimmäiset grillailut: Täytetty meribassi

 Grilli on seissyt koko talven pihalla hangessa (kuten aiempinakin vuosina). Nyt saimme itseämme niskasta kiinni ja lapioimme polun takaovelta grillille, kaadoimme viimeiset viimekesäiset hiilet pesään ja laitoimme tulta perään. Grillattavaksi oli ostettu Nygreniltä meribassi, jonka olimme päättäneet täyttää ja grillata kokonaisena. Sivuun grillattiin munakoisoa, porkkanaa ja muutama lohko kevään ensimmäistä varhaiskaalia. 

ruma kuva, hyvä maku

Kokonaisen kalan grillaamista olemme viime vuosina harrastaneet paljon, kun opettelimme ruotojen ja rangan poistamisen kokonaisesta kalasta. Tämä onnistuu nyt harjoittelun jälkeen jo kohtalaisen hyvin. Vinkkivideoita löytyy hakemalla "deboning whole fish", mutta tässä tekniikka lyhyesti: Suolistetun kalan selkäranka katkaistaan niskasta sisäpuolelta käsin. Tämän jälkeen työnnetään fileerausveitsi kärki edellä rankaa pitkin niin, että terän lape kulkee kylkiruotoja pitkin. Kun kärki on viimeisten kylkiruotojen takana, viilletään varovasti kylkiruotorivi irti kyljen lihasta. Tämän jälkee avataan samalta puolelta rankaa liha selkänahkaan saakka koko matkalta pyrstöön saakka. Toistetaan toiselle puolelle, jonka jälkeen rangan saa irti selkänahasta saksilla tai pehmeälihaisesta kalasta myös sormin. Lopputuloksena on ranka-kylkiruotoblokki sekä ehjä kala täytettäväksi. Tässä ei niin haittaa vaikka homma ei heti suju kuin tanssi ja kalan sisäpuolesta tulee nyrhitty, sillä se jää luonnollisesti piiloon täyttäessä. Ja mikäli rangan viereen jää turhan paljon lihoja, ne voi irrotella fileerausveitsellä ja nakella sisään kalaan missä ne sulautuvat grillissä täytteeseen. Tekniikka antaa siis virheitä anteeksi, ja suosittelemme sen opettelua sillä etenkin vaalean kalan grillaaminen kokonaisena ja täytettynä tuottaa mehevän lopputuloksen. 

Kalan täytteeseen laitettiin valkosipulia, fenkolia, persiljaa ja sitruunankuorta, jotka soseutettiin oliiviöljyn kanssa tiukaksi massaksi. Ruodittuun kalaan ripoteltiin suolaa ja se täytettiin, jonka jälkeen se sai levätä ja suolaantua pari tuntia jääkaapissa. Kala grillattiin noin 200-asteisessa grillissä suoralla lämmöllä n. 5 minuuttia per puoli, jolloin se jäi sopivan meheväksi. Kala tarjottiin bulgurin ja grillattujen kasvisten kanssa.  

Sapuskan kanssa maistettiin portugalvineyardsilta näytteenä saatu azorilainen valkkari. Adega do Vulcãon Ameixâmbar on pääasiassa arintoa, mukana 10 % terrantezia. Rypäleet tulevat Picon vanhoilta tarhoilta, mutta mukana on myös Faialin saaren ainoalta kaupalliselta tarhalta tulevia rypäleitä. Käyminen tapahtuu sementissä, kypsyessään viini viettää 4 kk neutraalissa tammessa. 

Viini on lasissa yllättävän viskoosiliikkeinen, väriltään kullankeltainen. Sen tuoksusta löydämme persikkaa, sitrusta ja piikiveä. Suussa yllättävänkin täyteläinen, todennäköisesti muutaman jäännössokerigramman ansiosta. Sitruksinen hapokkuus, suolaisuus ja hento pähkinäinen bitterisyys maistuvat suussa pitkään. Miellyttävä merellinen viini, jossa riittävästi hedelmää saliinisen perusviban päälle.  

Viini oli siis saatu näytteenä portugalvineyards.com-verkkokaupasta

Missä on kevät ?

 

Kevät tuntuu tänäkin vuonna saapuvan kovin hitaasti, mutta ensimmäisiä merkkejä on jo saatu. Sitruunasesonki on kuumimmillaan, ainakin espanjalaiset parsat ovat ilmestyneet tiskeille ja varhaiskaaliakin alkaa jo löytyä. Tänä vuonna olemme kuitenkin päättäneet lykätä parsakauden aloitusta, sillä perinteisesti on käynyt niin että olemme pitkän juures-kaalikauden päätteeksi ehtineet tuoreen himossamme syödä parsakiintiön lähes täyteen ennen sesongin huippua. Niinpä pidämme kiinni päätöksestämme aloittaa kevätvihannesten kausi vasta pääsiäisestä. Siihen asti mennään heviosastossa edelleen nahistuneilla porkkanoilla ja kaalilla. Tämä olkoon meidän versiomme paastosta. 

Mielenkiinnolla myös odottelemme mahdollisia omia parsoja nyt, kun litukkaan pari vuotta sitten istutetut juurakot alkaisivat mahdollisesti tulla jo tuottavaan ikään. Muutoinkin kevään puutarhakauteen valmistautuminen on täydessä käynnissä ja ikkunalla kasvaa tomaatintaimia, puolimetrisiä chilejä, basilikaa, timjamin-, rosmariinin-, salviantaimia, pieni sitruunapuu sekä eksottisena testinä inkivääriä. Viimeisen saimme viimein versomaan, vaikka usko oli loppua kesken kun ensimmäiset vihreät ilmaantuivat vasta 2 kk istutuksesta. Mielenkiintoinen projekti tämäkin. 

Tomaatit on tänä vuonna kylvetty omista siemenistä, ja lajikkeista mainittakoon Lizzie Bell, jonka siemeniä säästimme viime vuonna Ikolan tilan tomaateista. Itävyys oli itse kuivatuissa siemenissä >90 %, mikä oli positiivinen yllätys. Chilejä emme ole kasvattanut moneen vuoteen, mutta nyt kun sisällä on enenmmän tilaa niin päätimme palata harrastukseen. Lajikkeina espelet, peperonchino (siemenet kuivatuista chileistä), chihuale negro ja jamaica bell. Tammikuussa kylvetyt peperonchinot ovat jo puolimetrisiä ja tekevät jo hedelmänalkua, joten niistä saataneen satoa.

Testimielessä tilasimme myös aprikoosipuun taimen, joka olisi tarkoitus istuttaa isoon, talveksi sisälle nostettavaan ruukkuun. Kaikkea pitää yrittää. 

Rivitalopihaan viime syksynä rakennettuun suureen 1x4 m kasvatuslaatikkoon tulee lehtivihanneksia ja laaja yrttivalikoima sekä säleikköön kasvatettavia papuja. Viime vuonna ylös kaivettujen yli-ikäisten viinimarjapuskien tilalle on tulossa pölyttäjäystävällinen kukkaniitty, jonne voi kukkien ja heinien sekaan kylvää typpeä sitomaan herneitä. Tomaateille on katsottu sopiva paikka talon lounaiselta päätyseinustalta.

Siirtolapuutarhalle olisi tarkoitus laittaa ainakin punajuuria, porkkanaa, sipulia, perunaa, lehtikaalia, kesäkurpitsaa ja kurkkua. Viime syksynä maahan on jo laitettu kolmea eri lajiketta valkosipuleita (Sabagold, Theradour, Dukat), joiden nousua odotellaan pitkän talven jälkeen mielenkiinnolla.  

Tällaisia suunnitelmia siis keväälle ja kesälle, jos ne sitten joskus sattuvat saapumaan.