Alsace 1/?

Lähtö kotoa aamuyöllä kello 2:30, parin kymmenen minuutin kävely linja-autoasemalle ja kohti Helsinki-Vantaata. Matka meni umpiunessa, heräsin kelloon kehä III:lle käännyttäessä. Lähtöselvittelyt sujuivat aamukoomassa, ja kentällä odotteluaikaa oli juuri kahvin verran.

Lento Frankfurtin kentälle kesti parisen tuntia. Lufthansa tarjoili herkkuaamiaisen, säpylä 'juustolla' ja sentin kinkunsiivulla. Syömättä jäi vegetaristilta. Kyselin kyllä kinkutonta vaihtoehtoa, mutta eipä löytynyt.

Frankfurtissa oli onneksi hyvin odotteluaikaa ennen bussin lähtöä kohti Strasbourgia, ja kentän kahvilavalikoima oli laadukas (joskin kaikkien kenttien tapaan törkyhintainen). Muutoin kenttä oli saksalaisen tehokas: ei penkkejä, vaan parin sadan metrin mittainen käytävä kentän etuosassa ja bussi- ja taksipysäkit ulkopuolella.

Näkymä hotellin ikkunasta 

Löysin Lufthansan 'jatkolentobussin' Strassbourgiin. Systeemi oli kätevä, 2,5 h puolitorkkeessa ja pääsin suoraan Strassbourgin rautatieasemalle. Sää oli tuolloin lauantaina loistava, aurinko paistoi ja lämmintä oli liki hellelukemiin saakka.

Bussin tullessa perille kello oli kaksi. Hyppäsin suoraan etelään menevään junaan, sillä olin varannut itselleni hotellin Belfortista, Alsacen alueen eteläpuolelta. Junalla matka-aika oli kolmisen tuntia, mutta se sisälsi usean tunnin vaihto-odottelun Mulhousessa. Odotusaikana ehdin hankkia sandaalit, joita en ollut mukaan pakannut ajatellessani että keli on viileämpi. Ja niinhän se sitten olikin, tuo lauantai oli ainoa päivä jolloin noita sandaaleja käytin. Sainpahan uusista kengistä hiertymät varpaiden päälle, pieni lisämauste ensimmäisille vaelluspäiville.

Belfortin keskustaa

Lopulta pääsin ensimmäiseen etappiini, Belfortiin ja hotelliin. Ihme kyllä hotellin henkilökunta puhui auttavaa englantia. Pääsin huoneeseen, siistiydyin ja laittauduin illalliselle kaupungille. Aurinko paistoi vielä lähtiessäni, mutta pilviä kertyi jo hieman uhkaavasti. Kiipesin ennen ruokailua vielä kaupungin yläpuolella olevalle linnoitukselle, josta näki hienosti etäiset Vogeesien vuoret kaupungin takana. Ja välissä valtavaa teollisuusaluetta, jolla sijaitsivat esimerkiksi Peugeotin tehtaat. Onneksi lähtisin huomenna eri suuntaan enkä siis joutuisi tuon tehdashelvetin läpi kulkemaan.

Näkymä Belfortin linnoitukselta kaupungin yli

Ravintolaan kävellessäni satoi jo tihuttamalla. Nälkä oli kova, koska en ollut mitään syönyt Frankfurtin lentokentän jälkeen. 3 Ruokalajia upposi helposti. Maalaissalaatti, lohifile upposivat helposti. Juustolautasen jouduin jakamaan naapuripöydässä istuneen juttukumppanin kanssa. Kaveri oli meribiologi, joka työskenteli pääasiassa Kielin kanavalla tutkimuslaitoksessa, mutta oli ollut työmatkalla Nizzassa ja nyt paluumatkalla. Tämä olikin ainoa kerta kun törmäsin keskustelun mahdollistavaa englantia osaavaan raskalaiseen, jos ei lasketa viinitilojen esittelijöitä.



Ruokailun aikana oli puhjennut kunnon myrsky, ja kun tuuli alkoi puhaltaa vettä terassin katoksen allekin niin tunsin että on aika lähteä nukkumaan. Juoksin sateessa hotellille. Unta ei juuri tarvinnut odotella pitkän reissupäivän jälkeen

Alsacen jälkipyykki osa 1/?

Alsacen loma on ohitse ja aurinkoisesta Ranskasta on palattu sateiseen Suomeen. Tanniini vietti reissussa 2 viikkoa, vaeltaen Belfortista-Molsheimin kautta Colmariin. Kupla liittyi seuraan Molsheimin kohdalla. Yhteissaldo vaelluskilometrejä oli Tanniinille n.300 kilsaa ja Kuplalle n.120 kilsaa. Päällimäinen fiilis matkasta on erittäin positiivinen ja kävely viinitarhoilla opetti arvostomaan viinintekoa entistä enemmän. Vaellusreitit olivat myös todella upeita ja hyvin merkittyjä. Maisemat ja kylät sanoinkuvaamattoman kauniita ja lomalta palasi taatusti kaksi rentoutunutta viini-intoilijaa.

Matkan aikana vierailimme yhteensä n.20 tilalla maistelemassa viinejä ja löysimme Alsacen alueilta uusiksi suosikeiksi Rieslingin jälkeen myös Pinot Grisin ja hieman makeahkon Gewurztraminerin. Maisteluiden suurinta antia oli myös uusiin viinitiloihin tutustuminen ja useiden vuosikertojen maistaminen samasta rypäleestä. Tulemme kertomaan reissusta tarkemmin seuraavissa postauksissa, joissa avaamme reissua tarkemmin ja kerromme tarkemmin viinitiloista, ravintoloista ja kylistä, joissa ehdimme reissun aikana vierailla. Jos, joku kaipaa majoitusvinkkejä Alsaceen niin meillä on kokemusta yhteensä 13 eri hotellista/hostellista:)

-Kupla-

Alsacen reissu lähenee!

Moi taas!

Työelämä on tehokkaasti vienyt mukanaan viime viikkojen aikana ja blogi on jäänyt taustalle. Taatusti enemmän päivityksiä on tulossa syyskuun puolen välin jälkeen, kun aloitamme raportoinnin Tanniinin kahden viikon ja Kuplan yhden viikon pituisesta Alsace-vaelluksesta.

Tanniini on tälläkin hetkellä Alsacessa ja parin ensimmäisen päivän kommentit ovat olleet erittäin positiivisia. Ruoka on halvempaa ja parempaa kuin kotipuolessa. Viinit loistavia ja kelikin on vaihtelevasti suosinut.Kupla liittyy seuraan onneksi jo perjantaina, jolloin loma aloitetaan maistelulla Molsheimissa Gerard Neumeierin tilalla. Matkan suunnitelusta kertoo paljon se, että viikkoa ennen Tanniinin lähtöä varattu oli kyllä 4 viinitilavierailua, mutta majapaikka puuttui vielä 3:lta yöltä:) Tällä hetkellä viinitilavierailujen lisäksi on varattu ravintola Colmarista Winstub Brenneristä, joka on saanut suosituksia niin Michelin-oppaassa kuin muissakin ravintola-oppaissa. Jos lukijoilla on vinkkejä, missä kannattaa syödä niin laittakaa niitä tulemaan.

Vaikka töissä on mennyt pitkälti koko elokuu on onneksi muutama viini ehditty maistelemaan. Kuplan veljen maailmanympärimatkan kunniaksi avattiin David Ermelin Cremant d'alsace Millesime, joka ei tälläkään kertaa pettänyt. Tuoksussa oli miellyttävästi omenaa, sitrusta ja paahteisuutta. Maku oli miellyttävän omenainen ja kuiva , jota paahteisuus täydensi mahtavasti. Kuplarakenne oli hyvä ja kuohuva kesti hyvin myös hieman lämpiämistä ilman, että makunautinto olisi kärsinyt. Tämä viini oli mielestäni taas oikein hyvä osoitus, siitä kuinka alsacen cremantit ovat hinta-laatusuhteeltaan hyvää luokkaa. Viini oli hyvin tehty ja voisin hyvinkin kuvitella tilaavani toiset kuusi pulloa kyseistä tuotetta.

Ystäväpariskunnan kanssa maistettiin syksyn tattisadon kanssa Tenuta Roveglian Lugana Limne 2010. Viini tulee Garda-järven eteläpuolelta Italiasta ja on tehty italialaisten omasta Lugana-rypäleestä. Rypäleeseen Pullon hengen väki ihastui ensimmäisen kerran vajaa puolitoista vuotta sitten, kun Italian viinit veivät ensimmäisen kerran sydämen. Viinissä oli miellytävä vahvan omenainen ja sitruunainen tuoksu. Maku oli kuiva, omenan ja sitruunan lisäksi mausta löytyi aavistus mausteisuutta, joka sopi hyvin yhteen tomaattisen tattipiirakan kanssa. Viinin maku täytti mukavasti suun ja kesti suhteellisen pitkään. Viinin paremmuudesta kertoi ystävämme mielipide tätähän voit kaataa mulle lisää, tämähän oli yllättävän hyvää. Italialaiset eivät jälleen kerran pettäneet 10 euron hintaluokassa vaan jälleen voisin tilata tätä lisää, jos viinikaappiin vielä jotain mahtuisi.

Pullon henki hiljenee varmaan reiluksi viikoksi tämän jälkeen, mutta palaa asiaan taas kuin hurmaavasta Alsacen viinireitistä on selvitty hengissä.

-Kupla-