Alta Allela Tallareta rosé 2018: natuviini Barcelonan reunamilta

Allelan viinialue on monille espanjalaisista viineistä pitävillekin tuntematon. Alue on yksi espanjan pienimmistä, mutta vierailua ajatellen se sijaitsee yllättävän helposti saavutettavissa: Allelasta on alle 20 kilometriä Barcelonan keskustaan. Suurkaupungin läheisyys on toisaalta siunaus viiniturismin vuoksi, mutta toisaalta kirous leviävän asutuksen ja viinitarhoja syövän rakentamisen vuoksi. Alueella on tarhoja vain 8 viinitilaa jotka viljelevät rypäleitä reilun 300 hehtaarin alalla (ts. 1 x 3 km kokoinen maa-ala, ei siis kovin valtava).

doallela.com

Viininviljelyllä Allelassa on pitkät, roomalaisten aikoihin ulottuvat juuret kuten kaikilla Espanjan välimeren rannikon viinialueilla on. Rannikon ja suurkaupungin läheisyys on ollut ennen modernia liikenneinfrastruktuuria valtava etu. 

Tarhat sijaitsevat rannikkoylängön molemmin puolin: Maresmen ala-alueen tarhat meren puolella ja Vallésin alueen tarhat mantereen puolella. Ilmasto on edellisessä voimakkaasti merellinen, Vallésin alueella vuorten suojassa selkeästi mantereisempi voimakkaampine vuorokautisine lämpotilanvaihteluinee ja niukempine sateineen. Vallésin maaperä on kalkkikivistä vuoristoa, Maresmessa maata peittää graniittia sisältävä hiekkainen maaperä eli paikallisittain "saulo", joka läpäisee hyvin vettä. Maaperä imee hyvin syyssateita, jotka saattavat rannikon tuntumassa olla varsin voimakkaita.

Alta Allela on suhteellisen nuori, parikymmentä vuotta sitten perustettu tila. Tilan omistaa Josep Maria Pujol-Busquets, joka on alusta alkaen viljellyt rypäleitä luomumenetelmin. Tilan tarhat sijaitsevat rannikkovuorten meren puoleisilla rinteillä 100-250 metrin korkeudessa. Sato korjataan käsin optimaalisessa kypsyydessä ja eri tarhojen rypäleet viiniytetään erikseen myöhempää sekoittamista varten. Alta Allela on sivumennen sanoen lähinnä Barcelonaa sijaitseva viinitila alle 20 kilometriä Plaça de Catalonialta joten mikäli vierailu kiinnostaa, onnistuu se helposti.

kuva: Winestate

Tallareta on valmistettu pansa rosada-lajikkeesta, joka oli meille aiemmin täysin tuntematon. Edes Wine Grapes ei kyseistä lajiketta listaa, mutta googlettaminen paljastaa että kyseessä on xarel-lon punainen variantti jota kasvaa vain D.O. Allelan alueella. Alta allela tuottaa tästä harvinaisesta lajikkeesta hienon rosén, jota nyt maistoimme.

Tallareta on suodattamattomana lasissa samea, väriltään oranssiin taittava sipulinkuoren sävyinen.

Tuoksussa on valkeaa kukkaisuutta, persikkaa, vadelmaa, lakritsaista, fenkolista yrttisyyttä. Maku on runsas, täysin kuiva. Hapokkuus on napakka ja jälkimaku varsin pitkä. Jälkimakuun nousee aivan aavistus tanniinisuutta lyhyestä kuorikontaktista. Aromipuolella suussa korostuu persikkaisuus kietoutuneena edellä kuvattuun yrttisyyteen. Jälkimakuun happo tuo mineraalisen tuntuman, joka viipyilee suussa varsin pikään. Kokonaisuus miellyttävä, tuoksultaan aavistuksen natuhenkinenkin mutta täysin puhdas. Selkeä ruokaviini, joka kestää hyvin runsaampiakin annoksia.

kesäisiä Rosé-viinejä vakiovalikoimasta

Kesä on Rosé-viinin kulta-aikaa, vaikka itse asiassa pinkit viinit kannattaisi pitää mielessä ruokaviineinä myös muina vuodenaikoina. Maistelimme eilen neljä erityyppistä Roséta, jotka kaikki olivat omalla tavallaan miellyttäviä. Kirjo oli laaja sekä väri- että aromimaailmassa.

Ensimmäisenä klassinen sipulinkuoren värinen Mirabeau en Provence, jossa rypäleblendi on melko klassinen provancelainen grenache-syrah-cinsault. Viini on tuoksultaan tuoreen persikkainen ja sitruksinen, melko yksioikoinen mutta hyvin kesäinen. Suussa raikas, roséksi melko täyteläinen ja leveän hedelmäinen. Suutuntuma on yhtenäinen, jälkimaku keskipitkä ja haipuvan hedelmäinen. Tämä on nelikosta ykkösvalinta aurinkoisella terassilla tai piknikviltillä siemailtavaksi. 

Toisena maistettavana Pfalzin kuuluisan Beckerin tilan Viinitielle tuottama X-berg Rosé. Becker on tunnettu Pfalzin spätburgunder-taiturina, ja tämä rosé tekee hienosti kunniaa tuolle upealle lajikkeelle.  Viini on väriltään tummemman pinkki 24 h maseraation jäljiltä. Käytetty matalassa lämpötilassa, mikä on säilyttänyt hyvin marjaisan tuoksun: Mansikkaa, karpaloa ja taustalla hento yrttisyys. Erittäin freesiä tuoksua seuraa varsin runsashapponen suutuntuma: Tämä on yksi hapokkaimmista maistamistamme rosé-viineistä.  Makukokemus on melko lineaarinen, happo pitää kokonaisuuden fokusoituna. Jos etsii rosé-viiniä runsaille grilliruuilla tai vaikkapa ihan laadukkaalle makkaralle, niin etsinnät voi lopettaa tähän!

Kolmas viini on usein erinäisissä suomalaisissa rosé-arvioinneissa menestynyt Torresin Chilen-toimiston tuottama Santa Digna CS rosé. Viini on väriltään jopa teennäisen heleän pinkki. Tuoksu on hyvin syvään väriin nähden hentoinen, siinä on yrttisyyttä ja aavistus herukkaa. Suussa herukka-aromi nousee huomattavasti selvemmin esiin ja voimistuu vielä jälkimakuun. Suussa melko täyteläinen, chileläiseksi hyvähappoinen. Kokonaisuus hyvin kasassa, joskin aromimaailma melko pelkistettyä herukkaa. Sopii sellaisenaankin siemailtavaksi, mutta toimi jännittävällä tavalla hyvin sitruunaisen ricotta-mansikkapiirakan kanssa: Kuiva viini + jälkiruokaparit ovat harvassa, mutta tässä niistä yksi.

Viimeisenä vielä alkosta pikkupullossakin löytyvä Domaine de la Suffrene 2017. Väri on sipulinkuoren hailakka pinkki, hieman syvempi kuin Mirabeaun. Bandolin mourvedre-vetoinen viini on nelikosta vähiten marjainen johtuen mahdollisesti vanhemmasta vuosikerrasta. Tuoksusta löytyy hento punainen marja, garrigue-yrttejä. Tuoksu on melko hento, moniuloitteinen. Suussa alku on runsas ja yrttinen, mutta suuntäyttävän alkukokemuksen jälkeen tulee tyhjä kohta ennen jälkimakua, jota määrittää hapokkuus ja yrttinen aromikkuus. Pelkältään nautittuna Suffrene on epäyhtenäisyydessään pienoinen pettymys, mutta oliiviöljyn kanssa grillattujen kasvisten ja sardiinien seurassa kiskityhjiö haviää ja viini pelittää erittäin hyvin. Täysiverinen ruokaviini, joka kannattaa muistaa vielä syksyn ja talvenkin tullen!

Neljän pullon sarjaksi varsin erilaisia viinejä eri tarkoituksiin