Montus Madiran 1998

Vanhempien viinien sarja jatkuu, kiitos ebayn ihmeellisen maailman. Syksyllä saimme huudettua pari iäkkäämpää Madirania vuodelta 1998, ja ensimmäinen maistettiin nyt.

Madiran sijaitsee Lounais-Ranskassa Pyreneiden juurella. Alueen perinteinen rypäle on Tannat, joka on nimensä mukaan erittäin tanniininen. Viinejä onkin perinteisesti kypsytelty tynnyreissä ja pulloissa vuosia tai vuosikymmeniä. Tämä kuitenkin muuttui, kun viinejä alettiin pehmentää mikro-oksygenaatiolla

Chateau Montuksen omistaa Alain Brumont, alueen tunnetuin viinintekijä joka on jossain määrin tuonut alueen kansainväliseen tietoisuuteen. Jotkut sanovatkin, että Brumontin tyyli on siinä määrin omanlaisensa, että hän muodostaa oman apellaationsa Madiranin sisälle. Brumont kieltää käyttävänsä viineissään mikro-oksygenaatiota, vaan sanoo niiden kypsyvän perinteisesti tammitynnyreissä.

Chateau Montus on ollut Brumontin omistuksessa vuodesta 1980. Alueella oli hyvä maine 1800-luvulla, mikä sai Brumontin hankkimaan tilan. Maaperän pintakerros koostuu punertavista kivistä, ja sen alla on punaista savea. Tarhat ovat jyrkillä, etelään suuntautuvilla rinteillä eli saavat runsaasti aurinkoa. Tarhoilla kasvaa paitsi tannatia myös cabernet sauvignonia, jota on myös tässä viinissä.

Viini läpikäy pitkän, jopa 6 viikon maseraation, jonka jälkeen tapahtuu alkoholikäyminen ja sen jälkeen malolaktinen käyminen tammiastioissa. Viini kypsyy tammessa reilun vuoden, ja tynnyreistä 60-80 % on uusia.

Viini on väriltään lähes mustan purppurainen. Tuoksusta löytyy raikkaita punaisia marjoja, herukkaa, paahteista ja neilikkaista tammea. Lisäksi aavistus tallintaustaa, joka ei kuitenkaan puske etualalle. Maku on kuiva, täyteläinen. Marjaisat aromit jäävät makupaletilla hieman tammen mausteisuuden alle, mutta tuntuvat kuitenkin edelleen selkeinä. Viinin jälkimaku on pitkä, ja sitä kannattelevat tanniinit jotka tuntuvat 'rakeisina' mutta silti pehmeinä. Kuulostaa ristiriitaiselta, mutta pehmeys tarkoittaa tässä sitä, etteivät parkkihapot hyökkää hampaisiin suoraa päätä, vaan vaan sitä että karhea tanniinisuus kehittyy jälkimaussa suuhun pikku hiljaa hiipien.

Viini on kokonaisuutena melko voimakas, kompleksinen ja mietittävä. Yllättävä piirre tässä oli se, että se ei kehity lasissa kovin suotuisasti: viinin marjaisuus haipuu ja korvautuu entistä enemämmän tammen mausteisilla aromeilla, ja myös alkoholi alkaa tuntua voimakkaammin. Tämä ei johdu yksin viinin lämpiämisestä, sillä samat piirteet ovat havaittavissa myös viileässä viinissä pullon oltua auki vuorokauden.

Viini oli joka tapauksessa ensimmäisenä päivänä kiinnostava ja miellyttävä. Nauttisimme tämän ensisijaisesti lihaisten ruokien seurassa: Meillä oli tuntikausia haudutettua osso bucco-pataa palsternakkapyreellä, ja tälle syvänmakuiselle padalle viini sopi mainiosti.

Chateau Montelena Chardonnay 1987

Chateau Montelena on Kalifornian Napan tunnetuimpia viinitaloja. Se on perustettu Calistogaan vuonna 1888 ja saa nimensä Mount Saint Helena-vuoresta, jonka juurella tila sijaitsee.  Talon viinit tulivat kuuluisiksi viimeistään vuoden 1976 "judgement of Paris"-viinikilpailun jälkeen: Ranskalaiset tuomarit antoivat sokkotastingissa Montelenan chardonnaylle huippuarviot, ja se päihitti monta klassista Burgundin tuottajaa.

Chateau Montelena Napa Valley Chardonnay on lasissa kullankeltainen ja syvä. Sen tuoksu on erittäin moniulotteinen ja kehittyy lasissa upeasti. Alussa tuoksu on melko tamminen, mutta tautalla tuntuu siideriomenaa, kvittenin kirpeähköä tuoksua ja kypsää keltaista luumua. Tammen myötä tuoksussa on hentoa vaniljaisuutta ja kermatoffeeta. Maku on täyteläinen. Tuoksu viestii melko reilusta tammituksesta, mutta siihen ja ikäänsä nähden viini on suussa eritäin raikas ja hapokas. Makupaletilla hedelmä nousee hienosti esiin, viini on suussa kermaisen runsas mutta samalla raikas. Jälkimaku on pitkä, ja siinä tulee esiin mineraalisuutta ja hienovaraista mausteisuutta.

Tämä viini kantaa ikänsä ja tammen tuoman runkonsa erittäin kauniisti. Tämä on selkeästi tehty ikääntymään, eikä liki 30 vuoden kypsytys ole kohdellut tätä kaltoin vaan tuonut viiniin syvyyttä ja moniulotteisuutta, jollaiseen ei ihan jokaisessa jenkkichardonnayssa törmää. 

Viini sopii monenlaisille ruuille, mutta ensisijaisesti parittaisin tämän runsaille annoksille, jossa proteiinina on vaalea liha tai punalihainen kala. Viinin runko riittää hyvin runsaille mauille, mutta toisaalta tässä on riittävää hapokkuutta raikastasmaan suuta annospalojen välillä.