Kuulumisia pitkästä aikaa

Blogi on viettänyt hiljaiseloa viimeisen vuoden. Hiljaisuuden tausta on monitekijäinen: Koronan hiljentämä ravintolaelämä, tullin viinikauppoihin kohdistunut kakkakampanja, yleinen koronaketutus, työkiireet ja viimeisimpänä muutto uuteen kotiin. Nyt näissä alkaa tapahtua palautumista: Ravintolat avautuvat (joskin hiiren askelin), muutama nettiviinikauppa on saanut veronmaksupolitiikkansa viritettyä (go decantalo & superiore), olo uudessa asunnossa on vakiintunut ja kevätkin saapuu siirtolapuutarha & pihapuuhineen. 

Viinejä on tullut talven aikana edelleen maisteltua joskin tasting notesien teko on jäänyt hyvin pintapuoliseksi. Helminä nostettakoon vaikkapa Riffaultin 2009 Auksinis Sancerre (SB meidän makuun, ei ole vihreyttä ei), Jolyn Vieux Clos 2011, jouluna juotu Viuva Gomes -69 Colaresista, Alkosta hankitut Torbreckit ja aina varmat La Stoppat (etenkin barbera tarjoilee sellaista vastinetta rahoille että jos tulee vastaan niin haali). Näistä on hyvä jatkaa nyt kun kevättilaukset lähteneet ja kaikkea jännää on luvassa. (Viinimestarit.com tarjoaa tässä kuussa vanhempaa d'Epiren cheniniä Loiresta, jos sellaia sattuu diggailemaan.)

Puutarhakautta on käynnistelty näin jäätävänä keväänä lähinnä esikasvatuksin (tomaatteja as always, basilikaa, munakoisoa, persiljaa ja salaatteja, perunoita sekä tyttären kasvatuslaatikkoon tulevia kukkia). 
Tomaatit tosin jännittävät kun uudessa asunnossa ei ole lasiparveketta. Terassi kuitenkin eteläseinustalla, joten eiköhän sekin hoidu. Siirtolapuutarhalla on käyty vasta vähän kuopimassa, mutta sipulit saatiin maahan, valkosipulit puskevat pitkää vartta jokakeväiseen tapaan ja parsannuputkin pilkistävät maasta. Kyllä tämä taas tästä. 

Ruokapuolella mielikuvitus ei varsinaisesti ole liitänyt, mutta mökiltä omalle takapihalle roudattu kamado on ollut kovassa käytössä. Halsterin hankinnan myötä pikkukalahaaste on helpottunut ja muikkuja&silakoita on tullut valmistettua useampaan kertaan. (350 astetta ja vajaa minuutti per puoli on pelin henki). Villiyrttikevättä on availtu nokkospastalla ja vuohenputkille käännetyllä okonomiyakialla. Molemmat kyllä toimivat hyvin, joten kannattaapi kokeilla. Resepti-inspiraationa on viime aikoina tullut käytettyä Ottolenghin simpe-kirjaa, aivan huikeaa Genevieve Taylorin Charred-teosta ja aina varmaa Silver Spoonia. Viimeisimmästä teimme hiljattain kurkku-päärynä-fetasalaatin joka oli maustettu tuoreella timjamilla. Kyseinen yrtti sopi erittäin hyvin päärynälle ja feta toi yhdistelmään suolaisuutta kypsän päärynän vastapariksi. Kurkku oli kuitenkin tässä aivan turha ja jää seuraavalla kerralla pois.

Ravintolassa olemme käyneet viimeksi joulukuussa, mutta vappupäivällä on varattu pöytä Kajoon. Tästä lisää myöhemmin. Ruokakasseja tai takeawayta emme ole sushia lukuunottamatta juuri käyttäneet, koska mielestämme ravintolaruokailussa ruoka ei ole ykkösjuttu vaan ravintolaelämys muodostuu kokonaisuudesta, jota ei kotona voi saavuttaa. Rahat on siis säästetty tositoimiin.

Tässä vähän uutta avausta, josko sitä saisi taas kirjoiteltua.