Ensimmäisenä avattiin Sancerren alueelta tuleva Joseph Mellot, joka oli väriltään lohenpunainen. Tuoksu oli mineraalinen, mansikkainen, puolukkainen ja kevyen yrttinen. Maku oli keskitäyteläinen, mineraalin ja miellyttävän hapokas. Maussa toistui hyvin myös tuoksussa esille tullut marjaisuus. Kaiken kaikkiaan tasapainoinen hyvin viinillinen rose, joka toimi loistavasti parsa-lohisalaatin kyytiparina. Hinta-laatusuhde on kohtuullinen ja tulee varmasti ostettua toistekin.
Vappuaattona korkattiin pikkupullo Duval-Leroyta sen jälkeen, kun oli vedetty lapsen kanssa sima- ja munkkiöverit. Samppanjan väri oli haalean lohenpunainen ja tuoksu marjainen, erityisesti karpalo ja puolukka nousivat hyvin esille. Tuoksussa oli myös miellyttävä paahtoleipäinen aromi ja aavistus hiivaisuutta. Maku on täysin kuiva, mineraalinen ja hyvin briossimainen. Lisäksi maussa on paljon karpaloa ja samppanjan moussen rakenne on todella miellyttävä suussa. Mielestämme vaatii ehdottomasti ruokaa kaverikseen. Hinta-laatusuhde myös pienessä pullossa Vinatiksella erinomainen.
Viimeisenä korkattiin aikaisen äitienpäivän juhlinnan ja mökkiremontin valmistumisen takia monissa kilpailussa menestystä niittäneen Lindrauer Brutin rose-versio. Viinin tuoksu oli hyvin makeahkon marjainen, erityisesti vadelmaisuus ja lievä sitruunaisuus nousivat tuoksussa esille. Maku on kuiva, marjainen, mineraalinen ja ajoittain hieman pistävä. Ei huono viini, mutta ei saanut kyllä sukkia pyörimään jaloissa. Asiaan saattoi tietenkin vaikuttaa se, että remonttikaaoksen takia mökin samppislasit olivat hukassa ja viini tuli nautittua ulkoilmassa pahvimukeista. Ajoi tarkoituksensa, ja täytyy ottaa viini vielä myöhemmin testiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti