Kuten voitte lukea mm. viinihullun päiväkirjasta, ovat Juran viinit nyt selvässä nosteessa. Alue on pitkään ollut unohduksissa. Suomessa tuon voi ymmärtää, alueella harva tuottaja pystyisi tarjoamaan riittäävää volyymia alkon massaostoihin. Alueen viinit ovat kuitenkin äärimmäisen mielenkiintoisia ja omaleimaisia. Jura sijaitsee aivan Ranskan itäosassa, Burgundin ja Sveitsin välissä. Ilmasto muistuttaakin kohtalaisesti Burgundia. Maaperä on kalkkikivinen ja peräisin jurakaudelta (joka on saanut nimensä Juran mukaan). Viljeltyjä rypäleitä ovat punaisista Poulsard ja Pinot Noir, valkoisista Savagnin ja Chardonnay. Savagnin etenkin on varsin omaleimainen, gewurzille sukua oleva lajike.Alueen perinteiset klassikot ovat vin jaune ja vin de paille. Vin Jaune eli keltainen viini valmistetaan samantyyppisesti kuin sherry: Poimitaan hyvin kypsät savagnin-rypäleet, viiniytetään ja jätetään suuriin tynnyreihin kuudeksi vuodeksi kypsymään. Osa viinistä haihtuu ja loppu oksidoituu lievästi. Viiniä kuitenkin peittää hiivakatto, joka estää liiallisen hapettumisen ja tuo viiniin oman jännittävän arominsa. Viinistä tulee voimakkaan pähkinäistä. Chateau-Chalonin AC on tunnetuin Vin Jaunea tuottavista AC-alueista.
Vin de paille on makea viini, jonka valmistus vastaa jokseenkin italialaisten tapaa tehdä makeita viinejä kuivatuista rypäleistä.
Nyt maistettu viini ei kuitenkaan edusta kumpaankaan alueen perinteisistä tyyleistä, sillä se on tuotettu savagnin-rypäleistä ilman oksidaatiota. Jean Rijckaert ei olekaan paikallinne tuottaja, vaan belgialainen viinitekijä jolla on tarhoja sekä Burgundissa että Jurassa. Hänen viinintekofilosofiansa on naturalistinen ja mahdollisimman vähän puuttuva. Kyseessä on siis luomuviini ilman sertifikaattia. Viini tulee cotes du juran apellaatiosta.
Lasissa Les Sarres on syvän kullankeltainen ja suhteellisen raskasliikkeinen. Viinissä tuoksuu hyvin kypsä siiderimäinen omena ja aromaattinen kukkaisuus. Lisäksi selkeä pähkinäisyys, joka tuo jollakin tavalla mieleen shamppanjan paahteisuuden. Suussa viini on melkoisen täyteläinen, omenasiiderinen. Maussa on pähkinäistä ja voista täyteläisyyttä, mutta toisaalta viinin voimakkaat hapot pitävät kokonaisuuden raikkaana. Jälkimaku on pitkä ja aromaattinen.
Tämä oli takuulla yksi kiinnostavimpia ja miellyttävimpiä maistamiani valkoviinejä. Harmittaa vain, että avasin pullon aivan hieman liian aikaisin: Kanttarelliaika ei ole aivan vielä alkanut, ja tämä pähkinäinen herkku olisi ollut niin pomminvarma kyytipoika kermaiselle kanttiskastikkeelle ettei hyvä tosikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti