Mukaan tarttui sitten Alais cotes du provence 2012. Viini oli oranssiin vivahtavan pinkki vätriltään. Tuoksussa persikkaa, päärynää ja mansikkaa sekä hento yrttisyys. Suutuntuma oli kevyen lyhyt ja vetinen, sanalla sanoen lätkyrä. Ei kunnon makuaromia, heikot hapot. Karvas ja metallinen jälkimaku. Ei juuri mineraalia, tunkkainen ja tylsä. Sanalla sanoen onneton. Ja silti a-kauppa tästä otti 13 euroa, mikä on täysi ryöstöhinta. Itsellä olisi tietenkin kellojen pitänyt soida, kun tarjolla on perusroseeta vuodelta 2012...Aina ei voi onnistua, alkon kanssa harvemmin.Virhe korjattiin sitten seuraavana päivänä. Aikanaan Wienistä mukaan tuotu Bründlmayer avattiin tomaattisen kalakeiton seuraksi tänään. Eilisen jälkeen tämä viini oli aivan loistokas.
Lasissa viini on melko vaalean sitruunankeltainen, melko hailakka. Tuoksusta löytyy mukavasti kerroksia: Vaaleaa kukkaa, persikka/aprikoosia, mehiläisvahaa, hunajaa, aavistus sitruksisuutta. Aavistus petroliakin on aistittavissa hienovaraisena taustalla. Suussa viini on keskitäyteläinen, edelleen hyvähappoinen. Hapokkuus ei ole kuitenkaan hyökkäävää, vaan tasapainottaa hyvin kohtalaisen runsasta konsistenssia. Viinissä on hyvä, veden kielelle nostattava mineraalisuus. Valkoisten hedelmien aromi tuntuu suussa alkuvaiheessa, jälkimaku sen sijaan on enemmän sitrusvoittoinen. Ja se jälkimaku on varsin pitkä. Viini sopi hyvin tomaattiselle, öljyiselle kalakeitolle. Mielestäni tämä toimiikin hyvin nimen omaan aromaattisempien kala- tai äyriäisruokien kaverina.
Ja mitä tästä opittiin:
1. Älä koskaan luota alkoon, tarkista aina valikoimat etukäteen.
2. Itävaltalaisiin voi luottaa (lähes) aina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti