![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixKIZ-SNWENaH8tLtdueq_oECgAHDnN0mHrSrw01h4GAVftp7s6HK7k-OuyL7K0MhQ6M-DkVWGMneydfqMvyrVdSpVnzdIATyMQ2HHKSrbCozorkOGv8FYNN1xqVzqC-hNSsm8afiTPEA/s1600/IMG_6147.jpg)
Lasissa syvän värinen, purppurainen. Tuoksussa on aivan viileänä pinotille tyypillistä mansikan ja karpalonkin tuoksua. Tammi tuntuu kuitenkin viileänäkin varsin voimakkaasti. Kun viini lämpiää lasissa, tulee makean mausteisesta ja isolla kädellä paahdetusta tammesta epämiellyttävän korostunut: viinissä on aistittavissa poltetun toffeen aromeja, ja marjaisuus hukkuu taka-alalle.
Suussa viini on keskitäyteläisen ja täyteläisen väliltä. Poltetun aromi korostuu edelleen, punaiset marjat näyttelevät statistin roolia. Hapokkuus sentään on kohtalaisen hyvä, mikä hieman raikastaa kokemusta. Jälkimaku on keskipitkä, edellä mainittujen aromien ryvettämä.
Tämä viini ei ollut mieleemme. Aivan kylmänä juotavaa, lämmenneenä epämiellyttävää. Henkilökohtaisesti en ymmärrä jenkkien pakkomiellettä hukuttaa hienopiirteiset pinot noirin aromit tammeen. Sokkona maistoin tämän viinin, ja viileänä tuoksuteltuna arvasin rypäleen oikein. Lämpimämpänä en olisi tähän pystynyt, olisin todennäköisesti veikannut pinotageksi. Ja se kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. (tosin myönnettäköön että olemme maistaneet yhtä säällistä pinotagea...)
Tämä oli huti. Ja 20 dollaria tästä ylihintaa, mielestäni.
-Heikki-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti