Kesäkivaa!

Satoa viimevuodelta

Kesä tuli viimein, ja Tanniinin viherosasto alkaa parvekkeella rehottaa tosissaan.Tomaatintaimet ja mangoldit kasvavat silmissä, ja yrttipuskia on verotettu jo pari viikkoa. Lämpimät kelit ovat myös rohkaisseet valkoviinien pariin, ja maistettavaksi osuikin varsin mielenkiintoinen tuttavuus.

Tiistaina ruokittiin taas tuttavia, ja kellarinvartija sai seurakseen tuttavien vuoden ikäisen pikkuprinsessan. Näiden yhteiselo sujui hienosti alkukankeuden hävittyä.

Tarjolla arkisen yksinkertaisesti salvia-voipastaa ja nieriää, ohessa parvekepuutarhan basilikalla ja rucolalla kruunattua manchego-salaattia. Pastan Tanniini veivasi omin pikku kätösin, ohjeistusta haettiin henkelän keittiön Silver Spoon-nimisestä raamatusta. (kuva). Ohje on varsin simppeli: 200g 00-karkeuteen jauhettua durumjauhoa, 2 kananmunaa ja ripaus suolaa. Vaivataan jäpäkäksi. Tällä kertaa taikina tehtiin jo maanantaina, ja se sai levätä kelmussa jääkaapissa vuorokauden. Sitten taikinapötkylä jaetaan puolen nyrkin kokoisiin paloihin, jotka jauhotetaan. Palaset ajetaan pastakoneesta läpi ensin paksuksi levyksi, sitten vielä pariin kertaan joka kerralla ohentaen. Välijauhotusta ei tarvittu, mutta valmiit levyt jauhotettiin tarttumisen estämiseksi. Lopuksi levyt ajettiin läpi leikkurista, jolloin niistä saatiin tagliatelle-tyyppistä pastaa .Soirot odottelivat leivinpaperilla keittämistä noin tunnin, eivätkä pahemmin tarttuneet. Operaatio sujui yllättävän helposti noin 15 minuutissa. Tulos oli loistava, ja tätä kokeillaan jatkossakin.

Viininä oli siis Logan Sauvignon Blanc Australian Orangesta.. Kyseinen viini oli uuden maailman SB:ksi melko yllättävä. Väri on vihertävän keltainen. Tuoksu melko tyypillinen SB, herukkaa ja kissanpissiä. Sen sijaan maku poikkesi täysin siitä, mihin esimerkiksi NZ-sauvignoneissa on totuttu: Ei jyräävää hedelmäisyyttä, vaan paremminkin jyräävää mineraalisuutta. Mielen tuli ennemmin Loirelaisen sauvignonin ja Chablis:n risteymä kuin uuden maailman SB. Maussa oli mielestäni myös viitettä malolaktisesta käymisestä, jonkinlaista hapettuneisuutta joka ei kuitenkaan tässä häirinnyt.  Hapokkuus teki suutuntumasta miellyttävän. Maku oli pitkä, ja se kehittyi mineraalien ylivallasta jälkimaun viipyilevään hedelmäisyyteen. Tämä oli ehdottamasti yksi mielenkiintoisimmista SB-viineistä aikoihin, ja tätä taidetaan hankkia kaappin pari pulloa lisää. Voin suositella tutustumista muillekin.

Nyt odotellaan vinantikselle tehdyn Tour de France-tilauksen realisoitumista kotiovelle. Paljon uusia tuttavuuksia, kuten Beaujolais blacia, Corsicalaista roseeta ynnä muuta jännää luvassa. Mutta näistä myöhemmin lisää, jos posti suo. Lisäksi Kupla kävi hakemassa Alkosta pullolliset vanhoja tuttavuuksia Prado Reytä, Nona Petit:ä, Logan Sb:tä ja uutena tuttavuutena Elämän pienien ilojen suosittelemaan Rieslingiä. Eiköhän näillä saada se kesäkin alkamaan...

-Kupla ja Tanniini