Ensimmäisenä avattiin kentien muistorikkain pullo, joka oli muistaakseni myös ensimmäinen tuolta vaellukselta mukaan tarttunut. Olin vaeltanut 2 päivää varsinaisen viinialueen eteläpuolisilla vuorilla, ja toisen päivän iltana saapunut etelään Thannin kylään, jossa viinialuen eteläisimmät (Rangenin) laatupalstat sijaitsevat. Kolmantena päivänä kävelin lähinnä pikkuteitä pitkin viinitarhojen läpi kohti Westhaltenia. Ólin varannut yön Domaine du Bollenbergiltä. Illansuussa aloin lähestyä kylää, ja tarkistin yöpaikan tarkempaa osoitetta. Pieneksi kauhukseni huomasin, että tie tilalle kulki aivan toisesta suunnasta, kukkulan itäpuolelta. Tietä pitkin kiertoa olisi tullut noin 10km, mikä ei innostanut enää koko päivän kävelyn jälkeen. Niinpä päädyin kysymään viininpoimijajoukolta, josko tilalle olisi jokin oikoreitti. Ja sehän oli: Tuosta viinitarhanpoikki kukkulalle, sieltä kinttupolkua vasemmalle, niin siellä jossakin se on. Tämä siis vastaus huonolla englannilla. Lähdin yrittämään, ja onnistuin. Sain huoneen, peseydyin, lepäsin hetken.
Siten pääsin asiaan eli maistamaan tilan viinejä. Tämä oli yksi harvoja tuottajia, jotka edelleen käyttävät puisia käymissammioita ilman lämpökontrollia. Viinien vuosikerrat siis vaihtelevat paitsi kasvukauden, myös viinin käymisen ajan säiden mukaan: Nopasti viilenevänä syksynä saadaan makeampia viinejä käymisen pysähtyessä aiemmin. Maistoin vertikaalisesti eri lajikeviinejä, ja erot olivat aivan selkeitä. Erityisesti ihastuin hieman makeaan Pinot Grisiin vuodelta 2009, ja sitä tarttui pullo mukaan.
Kyseinen viini aukesikin nyt hyvässä seurassa, ja se oli juuri niin hyvää kuin muistin: Tuoksussa omenaa ja hieman persikkaa, mutta myös voimakas mineraalisuus. Suutuntuma melko täyteläinen. Sopiva, hentona tuntuva makeus joka täydensi mineraalisuutta hienosti. Toimii loistavasti esimerkiksi äyriässalaatille tai muille kevyehköille ruuille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti