Juhannus kaupungissa

Tänä vuonna juhannusta vietettiin pitkästä aikaa kaupungissa. Syynä tähän olivat epäsuosiolliset sääennusteet ja sunnuntainen Foo Fighters kalasatamassa. Mutta onnistui se juhannus näinkin: Ystäviä, ruokaa, juomaa ja saunaa. Sadekin pysyi parvekelasien ulkopuolella.

Viimeisimmät viinitilauksetkin toimitettiin juhannusviikolla, ensin Alsacen David Ermelin Rieslingit ja Cremant D'Alsacet

ja sitten vielä Vinexuksen kautta tilatut valkoviinit juhannuksen aatonaattona.

Ruokaa oli taas varattu armeijalle ja juomaa leijonalaumalle, eikä se todella loppunut kesken. Viikko takaperin saatiin Ruokapuoti Lempin kautta Kleemolan tilan karitsaa, ja torstaina paisti päätyi lime-valkosipulimarinadiin. Perjantana laadittiin lisäksi perunasalaatti jogurttikastikkeella, kasvispaistosta tammelantorin antimista ja erilaisia tahnoja karitsan kylkeen ja leivän lisukkeeksi. Saunavihtakin tarttui torilta matkaan (joskin kyllä harkitsin röystöretkeä kaupungin istutuskoivikkoon...). Ystäviltä saatiin vielä jälkiruuaksi mansikkakku, ja toinen ystäväpariskun

ta toi Ranskan tuliaisina sinappeja ja ankanmaksapateeta (joka maistui yllättävän paljon HK:n maksamakkaralle).

Juomapolitiittiset neuvottelut aloitettiin David Ermelin Cremantilla, joka oli 10 euron

hintaansa nähden varsin loistava tuote. Siitä siirryttiin länsisuuntaan, Pommeryn varsin paahtoleipiintyneen shampanjan kautta Monistrolin Cavaan. Uusi tutta

vuus oli myös Fazi Battaglian Verdiccio di Castelli di Jesi Marchesta Italiasta. Kyseisestä rypäleestä valmisetettuja tuotteita olimme aiemmin maistaneet Vinoteca del Piemontessa ja niihin tykästyneet. Battaglian tuote oli varsin voimakkaan makuinen eikä yksin nautittuna mielestämme kovin kaksinen. Pulloja jäi vielä muutama kaappiin, ja viinille täytynee antaa mahdollisuus ruuan kanssa my

öhemmin.

Ruualle oli dekantoitu Roodebergin punainen Etelä-afrikasta, ja se toimi maalleen ominaisen paahteisena valkosipulisen karitsanpaistin kanssa loistavasti.

Ilta hämärtyi, sade kävi rankemmaksi. Sisältä sitä oli mukava katsella. Jälkiruualle avattiin Pisonin (Alto Adige, italia) Nosiola-rypäleestä valmistettu Vin santo vuodelta 1998. Viini oli yllättävän raikas hyvin jäähdytetynä, ja sopikin mansikkakakun kaveriksi hyvin.

Ilta venyi, kaikki viihtyivät ja lopulta väsyn tullen kotiutuivat onnellisesti.

Aamu valkeni, päässä oli pienoinen jomotus joka korjaantui kaffella nopeasti. Myöhemmin päivällä kohdattiin aito cityjäniksenpoikanen, joka ei ymmärtänyt ihmistä pelätä. Niinpä. Maalla kaupungissa, mikäs siinä.

Tour de riesling

Eilen viiniklubi aktivoitui pitkästä aikaa, syynä taukoon ovat olleet ihmisten työkiireet ja allekirjoittaneiden 2 kuukauden evakkoretki anoppilaan (BTW, en todellakaan suosittele/toivo moista kenellekään). Nyt siis kuitenkin kokoonnuttiin jälleen lasien taa haistelemaan ja maistelemaan.

Aiemmilla kerroilla klubi on maistellut viinejä useimmiten niin, että maistettavat ovat olleet eri rypäleistä valmistettuja. Tavoitteena on ollut tutustua eri rypälelajikkeisiin ja niiden tyyppiesimerkkeihin. Ajoittain tämä on tuottanut lähinnä valtavan makujen sekamelskan, eikä selkeää mielikuvaa eri rypäleistä ole syntynyt.

Nyt päätettiin valita 4 riesling-rypäleestä valmistettua viiniä eri puolilta viinimaailmaa. Tavoitteena oli löytää rypäleen tyyppipiirteen, jotka toistuvat riippumatta viinin valmistuspaikasta. Samalla pyryttiin ymmärtämään erilaisen ilmaston vaikutusta viiniin syntyviin aromeihin.

Valittuina olivat seuraavat:

1. Cono Sur Riesling 2010 Chilestä, Central valleysta
2. Yalumba ’the Y Series’ Riesling 2010 South Australista
3. Columbia Winery Small lot series Riesling 2007 Yakima valleysta yhdysvalloista
4. Blitz Riesling 2010 Moselista Saksasta

Selkeimmin tastingissa nousi esiin valtava ero viileillä ja lämpimillä alueilla tuotettujen viinien aromeissa. Lämpimän alueen (Australia ja Chile) viinissä tuoksu oli selvästi kukkaisempi, hunajaisempi ja eksoottisen hedelmäinen verratuna viileiden alueiden mineraaliseen ja sitruunaiseen tuoksuun. Lämpimien alueiden nuorissa rieslingeissä tuoksu toi mieleen eisweinin hunajaisuuden. Tämä tuottikin sitten mielestämme pienen pettymyksen maussa: suutuntuma näissä uuden maailman viineissä oli vetinen ja mitäänsanomaton, maku lyhyt ja yksitoikkoinen. Selvässä ristiriidassa tuoksun kanssa, siis.

Sen sijaan Columbia wineryn hieman ikääntyneempi Riesling-esimerkki oli erittäin positiivinen yllätys. Tuoksu oli voimakkaan petrolinen ja mineraalinen, osa klubilaisista piti tuoksua jopa liian petrolisena. Tämän viinin maku jatkoi hyvin tuoksua, ja rakenne oli kohdallaan. Aromit riittävät tässä viinissä maustetummallekin ruualle.

Moselin puolikuivasta perusrieslingistä ei tarvitse sanoa muuta, kuin että se oli saksalainen puolikuiva perusriesling. Ihan jees, ei ihmeellinen.

Tastingin jälkeen syötiin vielä iltapalaa, mm. polkupyöräkyydin jäljiltä ulkonäöllisesti epäpätevää porkkanakakkua, karjalanpiirakkaa ja tamperelaisen Ahlmanin tilan sinihomejuustoa. Ilta oli onnistunut ja keskiviikkohiprakka sopiva.

Työmaakaappi!

Tuo virolaisen kodinkonefirman kautta hankittu kaappi on siis 170 bordeaux-pullon kaappi yhdellä lämpötilalla. Merkiltään kaappi on lähinnä rakennustyömailta tuttu Liebherr. Lafka kuitenkin valmistaa ilmeisesti myös varsin laadukkaita kodinkoneita etenkin suurtalous- ja ammattikäyttöön. Siispä kaapin pinta ei ole kovin koristeellinen vaan lähinnä saksalaisen kylmän teräksinen. Ja sitä paitsi kaapissahan on lasiovi, ja ne pullot ne on mitä ihaillaan!

Aluksi Tanniini oli ihmeissään, kun reilun 100 pullon kokoelma ei ollut mahdua kaappiin millään. Sitten vasta älli tuli päähän ja tajusimme, että pullot tulee asetella etupeppu-takapeppu-strategialla (AVAVAV...), jolloin kapasiteettia löytyi kummasti lisää.

Pulloja kertyi yllättävän paljon, kun viime syksystä lahtien tehtyjä kimppatilauksia alkoi realisoitua. Lisäksi kaappiin siirtyivät edellisen asunnon kellarin aarteet, joita on hankittu sekä monopolista että monilta reissuilta tuliaisiksi. Muutama arvokkaampi lahjapullokin löytyy. Kokoelma painottuu syystä tai toisesta kovasti Eurooppaan ja etenkin Ranskaan ja Italiaan. Viimeisimpänä saapuneista mainittakoon Alto Adigelaisen Pisonin Pinot nero ja Vin Santo. Piemontesta tuli Barricin rosso di montepulciano 2009 pari laatikkoa ja laatikko Brunelloa vuodelta 2006. 2009-pullot on haudattu hyllylle alimmaiseksi kypsymään... Näin toimittiin myös saman vuoden Haut-Medocin Moulin de Blanchonin kanssa jota tuli työtapaturman vuoksi tuplamäärä tarkoitettuun nähden. Hups. Mutta siellähän kypsyilee...

Lisää kaapin sisällöstä ehken myöhemmin. Huomenna maistellaan rieslingiä horisontaalisesti maapallon ympäri. Siitä lisää

Blogi palaa henkiin ja pullon henkeä etsitään taas aktiivisemmin

Hei!

Hetki on jo vierähtänyt edellisestä postauksesta ja suurin syy hiljaisuuteen on ollut muutto uuteen kotiin. Pullon henki palasi kotiin ja vaikuttaa tällä hetkellä taas Tampereen suunnalta.

Muutosta ja muutamasta ulkomaanmatkasta huolimatta viinin juontia on ei ole unohdettu vaan pikemminkin aktivoiduttu entistä enemmän. Suurin syy on ollut upouusi viinikaappi, joka on tuonut viinit olohuoneeseen paremmin saataville. Niin kuin Kuplan äiti sanoi, muut katselevat tv:tä olohuoneessa ja me ihaillaan viinikaappia. Luulen, että Tanniini on parempi kertomaan teknikniset tiedot viinikaapista, mutta Kupla voi sanoa, että hankita ehdottomasti kannatti.

Tulevia postauksia blogiin on tulossa ainakin uudesta viinikaapista ja sen sisällöstä, viiniklubin Riesling-horisontaalimaistelusta ja muutamasta jo kokatusta menusta, joissa viinikaapin sisältö on näytellyt pääosaa. Tälläistä tällä kertaa, nyt blogi taas aktivoituu.

-Kupla-