Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


torstai 21. lokakuuta 2021

Noelia Ricci Il Sangiovese -19

Kuva: Noeliaricci.it

Noelia Riccin viinitila sijaitsee viineistään vähemmän tunnetun Emilia-Romagnan alueella Italiassa lähellä Ravennaa, noin 100 kilometriä Firenzestä koilliseen. Riccin viinitila on osa laajempaa Pandolfan tilaa, jonka historia juontaa 1400-luvulle saakka. Riccin suvulle Pandolfan tila siirtyi 1940-luvun alkupuolella. Tämän jälkeen tulivat saksalaiset, ja vasta 1950-luvulla tilan restaurointi alkoi tosissaan. Vakavan ja kaupallisen viininviljelyn aloitti Pandolfan ostaneen Giuseppe Riccin tytär Noelia, joka rakennutti viininvalmistustilat ja istutti uusia tarhoja. Nykyään tilan omistaa Noelian lapsenlapsi ja viinitarhoista huolehtii pääosin hänen poikansa.

Predappion on yksi kahdestatoista Sangiovese di Romagnan ala-alueista ja Noelia Ricci puolestaan yksi tämän alueen cru-tarhoista. Se sijaitsee kaakkoon viettävällä kukkulalla 200-340 m korkeudessa. Maaperä on sekoitus hiekka- ja kalkkikiveä sekä rikkipitoista merkelimaata. Korkeammilla tarhoilla Adrianmereltä puhaltavat tuulet auttavat viilentämään kuumimpia kesäpäiviä ja pitävät homeet kurissa. Tarhoilla kasvaa vain sangioveseä ja trebbianoa.  

Il Sangiovese tehdään noin 20-vuotiaiden köynnösten rypäleistä, jotka kerätään käsin. Hehtaarisato on maltilliset 5 t/ha. Viini käy terästankeissa, maseroituu kuorten kanssa 18 päivää, kypsyy ensin puoli vuotta tankeissa ja sitten 8 kuukautta pullossa. Tavoitteen on ollut tuottaa napakka ja naukkailtava viini. 

Viini on korkeintaan keskisyvän tiilenpunainen. Tuoksussa on punaisia marjoja, alussa aavitus epäpuhtaan multaista maanläheisyyttä sekä vihertävää vegetaalisuutta. Suutuntuma on kepeähkö, napakka, hyvähappoinen. Maku suussa ensin marjainen, jälkimakuun kuitenkin selkeää vihertävää bitteriä. 2019 oli kuuma vuosi, joten rypäleet lienee hapokkuuden säilyttämiseksi kerätty hieman ajoissa ennen täyden fenolisen kypsyyden saavuttamista. 

Sellaisenaan viini on hieman kovan tuntuinen, mutta toscanalaisen ribollitan kanssa jälkibitteri ei ole lainkaan häiritsevä ja raikas hapokkuus sekä pieni vihreyskin toimivat varsin mukavasta tomaattisen keiton kanssa. Tuottajan mainitsema tavoite tehdä "easy going" viini ei siis ehkä ole oikein onnistunut, mutta tämä toimii ruokaviininä aivan mainiosti. 

Ja viinihän löytyy Suomeen toimittavan ja veronsa asiallisesti hoitavan Superioren valikoimasta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti