Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


lauantai 12. joulukuuta 2015

Joulukalenterin 12. luukku: Joulupöydän punkut

Punaviinien löytäminen joulupöytään on mielestämme paljon vaikeampaa kuin valkoviinien, mutta yrittänyttä ei laiteta. Punaviini ei saa olla liian tanniininen, sillä ruokien makeus tekee tällaisesta viinistä herkästi kovan ja epämiellyttävän. Sama koskee korostettua tammisuutta, joka saattaa makean laatikon rinnalla muuttua oksan pureskelua muistuttavaksi. Mielellään viini saisi siis olla kevyehkö, matalatanniininen mutta melko hapokas. Alla kolme ehdotusta.


Tämä kesä oli erittäin lämmin, ja siitä syystä tämän vuoden beaujolais noveau on harvinaisen viinimäinen ja runsaan marjaisa viini. Gamayssa on hyvä hapokkuus, mikä leikkaa kivasti joulupöydän täyteläisiä laatikoita. Siten kannattaa harkita vakavasti vaikkapa Duboeufin Noveauta, jota emme normaalivuonna suosittelisi, mutta nyt hellekesän mahdollisuus on hyödynnettävä. 


Toisena vaihtoehtona suosittelemme viiniä eri planeetalta: Jenkkiläinen Seghesion Sonoma Zinfandel toimii samalla periaatteella kuin valkoviinipuolella puolikuiva viini: tässä on alkoholia 15 %, mikä tekee viinistä makean makuisen ja antaa vastapainoa makeille laatikoille. Kinkkuviiniksi tämä toimii myös aivan hienosti.


Kolmantena vaihtoehtona jälleen kevyempää: Neiss N-II Trocken 2012 on itävaltalainen pinot noir-CS-pinot madeleine-sekoitus, jota on kypsytelty melko reippaasti tammessa. Tammen aromi on kuitenkin varsin hyvin integroitunut, sillä se tuntuu lähinnä lyijykynmäisenä tanniinisuutena jälkimaussa. Olin aluksi skeptinen pinot-cs-yhdistelmän suhteen, mutta ilmeisesti pitkä kypsytys on taittanut pahimman mustaherukkapastillityyppisen cs-aromin; tuoksu on hieman tavanomaista spätburgunder-pinotia runsaamman hedelmäinen, edelleen kuitenkin selvästi tunnistettava kypsän karpaloinen ja aavistuksen vegetaalinenkin. Metsänpohjan aromeja, mausteisuutta löytyy lisäksi. Tanniinit ovat keveähköt, mutta happoa löytyy reippaasti. Maussa hedelmäisyys on korkeintaan keskitäyteläinen. Viini on kepeähkö ja hapokas, joten toiminee varsin hyvin ainakin kinkun ja lohikalojen kanssa. Mikäli tunnet vetoa spätburgunderin aromimaailmaan, niin tämä on valintasi.

Tässä kolme erilaista vaihtoehtoa joulupöytään, toivottavasti löysit näistä inspiraatiota!

Kuvat: alko.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti