Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


torstai 23. joulukuuta 2021

Viime hetken jouluvinkkejä

Olemme jo joitakin vuosia sitten luopuneet joululaatikoiden teosta, kun niitä syötiin aina pari lusikallista jouluna ja pakkasesta pari kuukautta joulun jälkeen. Nykyisin joulun alkuruokapöytään katetaan kaloja ja mätiä sekä saaristolaisleipää. Pääruokana syömme jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan ankanrintaa appelsiinikastikkeella sekä beluga-linssejä. 

 Yksi perinteeksi muodostunut jouluherkku on broilerinmaksapate, jota on tehty jo viitenä vuonna peräkkäin. Resepti on alun perin The Guardianin ruokasivuilta, ja se on vuosien saatossa elänyt hieman. Broilerinmaksaa löytyy puoli-ilmaiseksi markettien pakastealtaasta, joten patésatsin hinta jää minimaaliseksi. Tämä on muuten myös pieneen lasipurkkiin pakattuna hauska lahjavinkki, joskin voi jakaa mielipiteitä. 

300 g broilerinmaksaa 
100 g voita 
1 dl creme fraichea tai kaurakermaviiliä 
100 g salottisipulia 
2 rkl tuoreita timjaminlehtiä 
½ tl inkivääriä 
1 maustepippuri murskattuna 
suolaa 
2 dl puolikuivaa (tai kuivaa + 1 tl sokeria) valkoviiniä 

 Sulata maksat jääkaapissa yön yli. Pilko salotti, kuullota 20 grammassa voita keskilämmöllä viitisen minuuttia. Lisää broilerinmaksat, ja paista kunnes ovat melkein kypsiä mutta sisältä vielä hieman pinkkejä. Lisää yrtit ja mausteet (pl. suola) joukkoon hieman ennenkö maksat ovat valmiita. Kippaa kaikki blenderin kulhoon. Kaada viini pannuun paistojäänteiden päälle ja kiehauta kasaan niin että jäljelle jää muutama ruokalusikallinen. Kaada maksojen sekaan. Lisää loppu voi kuutioituna ja aja hienoksi. Sekoita lopussa joukkoon creme fraiche/kaurakevi, mausta suolalla ja purkita. Jäähtymisen jälkeen voit halutessasi valuttaa sulaa voita jähmettymään sinetiksi pateen päälle. Tarjoa leivän kanssa alkupalana. 

Viinisuosituksia tarvitaan tietysti myös

Aloitetaan punaisista: Erikoiserissä on nyt saatavilla Beaujolais cru-viinejä, ja tätä kannattaa hyödyntää. Kevyt ja hapokas gamay sopii raskaille jouluruuille varmasti paremmin kuin iso ja mehevä tammipommi: Raskas ruoka vaatii vastapainokseen kevyen ja raikkaan viinin, ei lisää raskasta ja tuhtia. Herkullinen ja aromikas vaihtoehto on vaikkapa Dupondin Fleurie. Myös vakiovalikoimassa olevan Mommessinin Cote du Py’n viimeisin vuosikerta oli varsin miellytttävä ja sopinee joulupöytään hyvin. (Edellinen vuosikerta oli jopa hilloinen ja vahvasti tammitettu mutta -20 selvästi tasapainoisempi. Alko tuntien hyllyssä saattaa olla vielä tuota edellistäkin joten olkaa tarkkoja). 


Kalapöydän valkoiseksi suosittelisimme myös erikoiserän viiniä, jonka sattumoisin maistoimme hiljan portugalvineyards-näytteenä: Soalheiron alvarinho-rypäleestä valmistettu vinho verde on kypsän hedelmäinen, sitrus- ja kukka-arominen viini, jossa on hapokkuutta ja siinä määrin täyteläisyyttäkin, että se kestänee niin joulun maustekalat ja kuin rasvaisen lohen. 

Olutlöytönä mainittakoon ainakin Tampereella marketeista löytyvä Plevnan saueri, joka oli mukavan raikas, suomalaiseksi hapanolueksi puhdas ja aavistuksen inkivääris-korianterinen. Toiminee joulukaloille kivasti. 




Jälkiruokaviineistä suosittelemme perijouluiseen tapaan porttia, mutta punaisen sijaan iäkkäämpää tawnya. Ainakin Tampereen alkoissa on saatavilla Pocas 30 year old tawnya, joka on perinteistä punaista porttia hieman kevyempi vaihtoehto. Upea viini jossa on pähkinäisyytttä, hillottua viikunaa ja sitrusmarmeladin aromeja. 

Tässä siis helppo herkkupaté ja muutama juomavinkki. Näillä jouluun!

keskiviikko 1. joulukuuta 2021

Valkoista Alentejosta



Kaupallinen
yhteistyö 
Portugalvineyards-nettikaupasta saamissamme näyteviineissä oli pari Alentejon valkoista, joista ensin maistettu viini oli Antonio Macanitan käsialaa. Kyseinen herra tuottaa viinejä Alentejon lisäksi Dourossa ja Azoreiden Picolla, ja kaikilla alueilla hän keskittyy paikallisiin alkuperäislajikkeisiin pyrkimyksenään ilmentää viineissä kyseisen alueen perinteitä ja maaperää. Portugalilainen viinijulkausu revista dos vinhos valitsi Macanitan vuoden tuottajaksi vuonna 2020.

Fita Preta on Macanitan ja brittiläisen viinikonsultti David Boothin yhteisprojekti, joka sai alkunsa 2004. Tuolloin kaksikko tuotti PRETA-nimisen viinin, joka sitten valittiin kysesen vuoden parhaaksi alentejolaiseksi viiniksi. Projekti lähti laajenemaan ja syntyn Fita Preta, joka on vuosien varrella tuottanut lukuisia palkittuja viinejä. Erityisesti 2010 ensimmäisen kerran julkaistut amforakypsytetyt viinit ovat olleet alueella uraauurtavia, 

Alentejon alue on portugalin suurimpia viinintuotantoalueita. Se sijaitsee maan keski-eteläosassa Lissabonista itään. Alentejo on jaettu kahdeksaan ala-alueeseen. Fitapretan viinit tulevat Evoran alueelta Paco de Morgado de Oliveiran tilalta. Kyseisen tilan historia ulottuu 1300-luvulle, ja nykyisin se käsittää noin 100 ha viinitarhoja sekä  kellaritilat.  

Maistamamme Branco de Talha on yksi Fita Pretan kuuluisista amforaviineistä. Rypäleinä on käytetty alueen perinnelajikkeita Antão Vazia ja Roupeiroa. Nämä on kerätty yöllä raikkaiden säilyttämiseksi, käytetty luonnonhiivalla terästankissa, siirretty sakkoinen amforaan kypsymään ja eroteltu lopuksi sakoistaan ennen lopullista tasaannuttamista terästankeissa ennen pullotusta.

Viini on syvän sitruunankeltainen. Tuoksussa on mehiläisvahaa, hunajaa, sitrusta ja omenaa. Suussa runsas sakkakypsytyksen tuoma runko. Suolainen mineraalisuus, mehiläisvaha ja kivellisten hedelmien aromi nousevat makupaletille. Kokonaisuus on varsin moniulotteinen. Jälkimaku on pitkä, mineraalinen ja siinä on juuri sopiva kutkutteleva reduktiivinen tulitikkumainen rikkisyys, joka tuo edelleen lisää syvyyttä. Kokonaisuudessaan kaunis, jopa meditatiivinen viini. 

Toinen viini oli Herdade Aldeia de Ciman Reserva Branco 2018. Viinitila sijaitsee Serra do Mendron vuoriston juurella Evoran kaupungista etelään. Tila suhtautuu varsin vakavasti terroiriin, ja tila onkin jaettu mikroilmaston ja maaperän perusteella. Eri 'mikroterroir'-alueita on erotettu yli 30, pienimmät näistä ovat kooltaan vain 0,1 ha. Tilalla on viileämpiä tarhoja Serra do Mendron vuoristossa ja lämpimiä, lähinnä punaisten lajikkeiden viljelyyn soveltuvia tarhoja vuorten juurella tasangolla. Viljeltävät lajikkeet ovat paikallisia, hyvin ilmasto-olosuhteisiin sopeutuneita perinnelajikkeita. 

Tila pyrkii tuottamaan viinejä, jotka ilmentävät Alentejon perinteitä. Käyminen tapahtuu villihiivoilla ja viinejä kypsytetään sekä semettitankeissa että suurissa 500 litran tammisammioissa. Viinit lasketaan liikkeelle aikaisintaan kaksi vuotta sadonkorjuun jälkeen.

Reserva Branco on sekoitus Alvarinhoa, Antao Vazia ja Arintoa. Se on kypsynyt puoli vuotta ranskalaisessa tammessa, josta påi uutta. Viini on väriltään kultainen, keskisyvä. Sen tuoksussa on kypsää keltaista luumua, sitruunamarmeladia, hentoa paahteista pähkinää. Kaikenkaikkiaan tuoksu on kuitenkin melko hento ja hienopiirteinen, eikä kyseessä missään nimessä ole aromaattinen viini. Suussa viini on täyteläinen ja runsas olematta kuitenkaan raskas. Makupaletilla pähkinäiset ja myös kivisen mineraaliset aromit nousevat selkeämmin esiin. Jälkimaku on pitkä ja runsas, varsin hyvän hapokkuuden ansiosta raikas. Viini on Fita Pretan valkoista runsaampi, kuitenkin tyylikkäällä tavalla. Erittäin hyvä ruokaviini.

Molemmat viinit yllättivät  raikkaudellaan, sillä olimme jotenkin mieltäneet Alentejon runsaita ja rustiikkisia punaviinejä tuottavaksi alueeksi. Nämä valkoiset toivat kyseisestä alueesta esiin meille aivan uuden puolen, johon kiinnostaisi tutustua laajemminkin.