Olemme vuosikausia sitten tilanneet viinimestarit.com:n kautta Chateau Moulin de Blanchonin Haut Médocia, ja erinäisiä vuosikertoja (2006-2011) on kertynyt kaappiin. Nyt varastimme coravinilla koe-erät vuosilta 2008 ja 2009 maistaaksemme, onko jompi kumpi jo pikku hiljaa avaamiskunnossa: Olemme maistelleet pari pulloa vuosien varrella, ja viinit ovat tähän saakka olleet varsin takakireitä tapauksia. Edellisestä testistä oli pari vuotta, joten oli taas aika tarkistaa ajan aikaansaannokset.
Vuosikerroista sanottakoon, että 2008 arviodaan olleen heikompi vuosi, sillä säät olivat varsin vaihtelevia kevään halloista kesän kylmien ja kuumien kuukausien vuorotteluun. Syksy oli paahtavan kuuma, joten rypäleet keräsivät nopeasti sokeria fenolisen kypsyyden jäädessä jälkeen.
2009 sen sijaan on yksi viime vuosikymmenten kolmesta huippuvuodesta (2005, 2009 ja 2010). Tasaisen lämmin kesä tuotti runsaan hedelmäisiä ja täyteläisiä viinejä, joskin jossain vaiheessa pelkona oli viinien heikko ikääntyvyys matalamman hapokkuuden vuoksi. Decanterin kymmenvuotistastingissa 2009-vuoden viinit kuitenkin saivat varsin hyviä arvioita.
Maistoimme siis rinnakkain kaksi samalla tavalla säilytettyä saman viinin vuosikertaa:
2008 on väriltään keskisyvää hennomman tiilenpunainen. Tuoksussa aistittavissa yrttiä, herukkaa ja hentoa vaniljaa. Suussa keskitäyteläinen, melko puinen, hedelmäaromi jää aavistuksen taustalle. Jälkimaussa tanniini puraisee vielä ihan kunnolla. Pala kovaa vuohenjuustoa pehmetää, viini kesyyntyy rasvakalvon ja proteiinin ansiosta hetkessä. Sama tapahtunee jonkin lihaisan ruuan kanssa: viini lienee tällaisen kaveriksi tällähetkellä juuri passelissa iässä, joskin tanniinit ja edelleen varsin selkeänä nouseva herukkaisuus antavat lupauksen vielä useamman vuoden säilyvyydestä.
2009 on väriltään selvästi syvempi ja purppurainen. Tuoksu on maanläheisempi ja leveämpi, siinä herukkaisuus ei lainkaan niin selkeänä kuin -08:ssa vaan sen sijaan tuoksussa on karviaismarjaa. Tuoksussa on tuntuvinaan aivan aavistus tallintaustaa, juuri sopivasti niin että aromiskaala on kiinnostava. Täyteläisempi ja pyöreämpi kuin vuotta iäkkäämpi, kuitenkin suussa soljuva ja linjakas. Jälkimaku on pitkä ja siinä marjaisuus nousee sekeämmin esiin. Tälläkin on vielä potentiaalista kypsytysikää useampia vuosia, mutta alkaa selkeästi olla lähempänä nautittavaa korkkauskautta kuin edellinen.
Mielenkiintoinen testi erilaisten kasvukausien vaikutuksesta: molemmat ovat jo sen verran iäkkäitä, että viinin iän vaikutus (10 vs 11 v) ei enää pitäisi vaikuttaa kovin merkittävästi. Testi myös toi esiin Coravin hyödyt: kahta pulloa olisi tuskin tullut avattua samana iltana, mutta nyt samplet sai helposti ja lisäksi tiedämme, millaisille ruuille nämä pullot kannattaa tulevien kuukausien aikana avata!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti