Something Special

Viime viikonloppuna nautimme yhden elämämme parhaista viineistä. Viini oli hyvää sellaisenaankin, mutta erityisesti siihen liittyvien muistojen ja mielleyhtymien vuoksi: Viini ostettiin Katalonian reissulta, jolla esikoisemme oli mahassa mukana. Viini hankittiin ikään kuin hänen kunniakseen, avattavaksi syntymän jälkeen. Jälkikäteen huomasimme, että viinin rypäleet on poimittu samassa kuussa kuin tämän blogin kirjoittajat ovat alkaneet seurustella.

Tämä pullo hankittiin siis Recaredon talolta Sant Sadurnista. Kyseessä on talon lippulaiva, Turo D'en Mota. Vuosikerta oli 2001.  Kyseessä on ilmeisesti maailman pisimpään sakkojen kanssa kypsytetty cava, viini on saanut käydä toista käymistään 126 kuukautta. Tätä vuosikertaa on tuotettu vain 2770 pulloa.

Turo D'en motan tarha on alle hehtaarin kokoinen pläntti mäennyppylän kupeessa Sant Sadurnin luoteiskulmassa. Tarhalla kasvaa vanhoja Xarel-lo köynnöksiä, ja viini onkin siis sataprosenttinen Xarel-lo eikä sekoite kuten useimmat cavat. Viini on brut nature-kuiva. Ja mainittakoon vielä, että tämä on yksi niistä erittäin harvoista taloista, joissa toinen käyminen tapahtuu korkkikorkilla suljetussa pullossa.

Viini avattiin nyt viimein esikoisen syntymän jälkeen, aterialle tietysti. Aluksi maistettiin sellaisenaan: Hieno paahtoleipäisyys tuoksussa yhdistyneenä Xarel-lon hedelmäisyyteen, jota oli pitkästä iästä huolimatta uskomattomasti jäljellä: Persikkaa, hillottua sitruunaa. Kuplat olivat hyvin integroituneet, hitaasti nousevat. Ei kovin voimakasta kuplintaa, Italiassa tämä olisi ollut kenties frizzante. Maussa melko täyteläinen hedelmää. Voisuus tulee hienona tuomaan rakennetta, mutta hento pore ja hyvät hapot pitävät kokemuksen freesinä.

Viini muuttui, joka annoksella ja ajan kanssa. Alkuruokana olleet sinisimpukat houkuttelivat myös viinistä esiin teräksisiä ja mineraalisia piirteitä, kun taas hedelmä jäi enemmän taka-alalle. Tattirisotto sen sijaan oli niin täyteläinen, että se toi esiin hyvän hapokkuuden ja yllättäen hedelmäisyyden. Pääruokana tarjotun kanin parikyljyksen ja paahtojuuresten kanssa korostui pitkän ajan kuluessa integroituneet hiivan paahteiset aromit.

Kovien juustojen kassa tämä sen sijaan oli melko kamalaa, joten keskityimme Brie de Affinois (Kermaisista kermaisin brie, testatkaa!) ja tämän viinin nautintaan: Hillotut hedelmät ja raikastava hapokkuus, mahtava kombinaatio!

Tämä oli todennäköisesti yksi parhaista ellei paras koskaan maistamamme viini. Tosin pullo oli monella tavalla erityinen, joten arvostelukykymme saattaa olla alentunut. Mutta meille tämä oli erityistä.

-Katri ja Heikki-