Viikon valinta:Lupa läikyttää!

Tämän viikon valintana on jälleen kirja. Tällä kertaa kyseessä ei ole keittokirja vaan viinikirja. Viihteellinen sellainen. Kyseessä siis Arto 'viinipiru' Koskelon viiniaapinen 'Lupa läikyttää'. Luin kirjan pikku pätkissä Milanon työmatkan aikana.

Viinipirun blogia pidempään seuranneena ja viini-TV:täkin katselleena tiesin suurin piirtein mitä odottaa. Viinipiru ilmeisesti elättää itsensä viinikirjoittamisella, ja on sekä blogin että kirjan perusteella hyvin verkostoitunut viinimaailmaan. Miehellä on tietoa ja näkemystä, ja mitä ilmeisimmin myös loistava kyky jakaa tuota tietoa ja viinimaailman 'loistetta' meille tavallisille tallaajille. 

Kirja on kielelliseltä asultaan tuttua viinipirua, kevyttä helppolukuista tekstiä. Kirjaan oli helppo uppoutua lyhyiden lukutuokioiden ajaksi, eikä tekstiin sisään pääseminen vaatinut pitkää keskittymistä. Kuten kirjan alussakin todetaan, luvut ovat sopivan lyhyitä vaikkapa vessakirjaksi. (Italiassa tämä tuli sanomalehden puutteessa testattua, toimii...)

Kirja käy aakkoset läpi A:sta Ö:hän. Välillä yhteydet aakkosten ja aiheen välillä ovat hyvin luovia, mutta mikäs siinä. Viini on kaikissa teksteissä mukana, tavalla tai toisella. Kirja ei missään nimessä ole oppi- tai opaskirja viiniin, vaan parasta viihdettä. Natalie MacLeanin 'Red, White, and Drunk All Over' tuli lähinnä mieleen. Luvut ovat pääasiassa tarinoita miehen kokemuksista viinimaailmassa, tai muuten vain maailmassa. Samalla livautetaan lukijalle ovelasti perustietoa viinistä, ja tuo tieto tulee mahdottoman helposti. Tämänkirjan lukemista ei voi verrata mihinkään Johnson & Robinsonin Wine Atlaksen selailuun. Kirjailija tuntuu alussa korostavan erityislaatuisia kokemuksiaan varsin voimakkaasti, ja aluksi se hivenen ärsyttää. Sitten allekirjoitanut ymmärtää olevansa ihan pikkuisen kateellinen, ja suhtautuminen muuttuu. Koska itse en ole päässyt toteuttamaan hulluimpia ideoitani reissuista ja viininmaistelusta, on hieno lukea kirja ihmiseltä joka sen on tehnyt. 

Kirjaa ei ole tarkoitettu aspergeristiselle tiedonhaalijalle, vaan viihteeksi ihmiselle joka on kiinnostunut viinistä ja ennen kaikkea tarinoista sen takana. Ja se ainakin itselleni on tärkeää. Ruoka ja juoma, jolla on tarina maistuu tarinalta, joskus jopa satumaiselta. Samaan asiaan taitaa muuten perustua luomun ja lähiruuan kasvava suosio. Tarinaan. Mielikuvaan. Know what you drink.

Drink and eat responsibly.

-Tanniini-