maanantai 19. marraskuuta 2012

Tuoreena testattu: Ravinteli Huber

Tampereen ravintolakenttään syttyi uusi valopilkku, kun Berthan isoveli Huber avattiin Aleksis Kiven kadulle viime maanantaina. Ravintola testattiin sunnuntaina illansuussa, eli huber oli ollut auki vasta viikon. Sunnuntaiaukiolosta annetaankin heti lisäpisteet ravintelille, sillä kyseinen viikonpäivä on usein ainoa yhteinen vapaapäivämme. Aiemmin laadukkaampi lazy sunday-syöminen on rajoittunut akselille 2h+k – Tammerin Trattoria. Huber tuo mukavan lisävaihtoehdon näille vanhoille suosikeille.

Huberiin saavuttiin ihanan marraskuisen tihkusadesumuasian läpi hämärtyvässä illassa. Julkisivu on näyttävä, täysin lasinen seinä tuo heti kansainvälisen vaikutelman. Sisustuksessa on jätetty näkyviin vanhan talon alkuperäistä lattiarakennetta, eikä ilmastointiputkia jne ole piiloteltu. Nämä elementit tuovat mieleen vanhaan teollisuuskiinteistöön rakennetun loft-tyyppisen asunnon. Tiloja on 2 kerroksessa.  Avokeittiö vie puolet alakerrasta, toisella puolella on walk – in – pöytiä joihin ei varauksia voi tehdä. Yläkerrasta löytyy lisää pöytiä, myös varauksella.

Tarjoilija ohjasi meidät yläkerran varattuun pöytään, ja kysyi heti aluksi asianmukaisen kysymyksen alkumaljoista. Shampanjaa, tietty. Ja Magnumista, mikä on ilmeisesti talon viineissä Huberin tavaramerkki.

Lista oli lupaavan suppea. Kyseessä oli puhdas pihviravintola, kuten ennakkoon luvattiinkin. Kolmesta alkuruokavaihtoehdosta Tanniini päätyi maa-artisokkaan ja Kupla fishcakeen. Pääruaksi Tanniini päätti verta nenästä kerjätäkseen tilata turskaa, johon on kovasti mielistynyt Espanjassa ja Skotlannissa syötyjen annosten jälkeen. Tämän kylkeen kaprismajoneesia. Kupla päätyi 300 g naudan Flakiin (ks. Kuva) kera bearnaisen.  Lisukkeiksi tilattiin perunapyreetä luuytimellä, perinnetomaattisalaattia, rakuunaporkkanoita ja vihreää salaattia, kaikki jaettavaksi.

Listalla oli siis eri ruhon osista leikattuja paloja, sekä standardileikkuina että erikoisleikkuina isommille seurueille. Suurimmat lihat ovat yli kahden kilon paloja, joista syö jo isompikin seurue.



Tämänhetkinen lista



Alkuruuat olivat loistavat. Maa-artisokka-annos oli kermainen keitto, joka tarjottiin pienestä kannusta lämpimänä säilymisen takaamiseksi. Lautasella oli valmiina pikkelöityä maa-artisokkaa ja tomaattia. Keitto oli maultaan mahtavan kermainen, alkuruuaksi annos oli sopivan kokoinen, maku intensiivinen. Fishacake tarjottiin majoneesin, paprikapikkelsin ja kampasimpukan kera. Itse kalakakku oli mahtavan rapeaksi friteerattu, ja rapean pinnan alta löytyi pehmoinen täyteläinen kalamassa.  

Pääruuan kanssa saatiin lasit talon viiniä, lasitarjoilussa oli yksi valkoinen (Louis Latourin Chardonnay d'Ardèche) ja yksi punainen (Ribera del Dueron tempranillo, tuottaja ei painunut päähän…) Viinejä löytyi listalta selvästi enemmän, mutta niitä ei tarjoilija oikein osannut myydä. Talon Viinit kuitenkin toimivat annoksille hyvin, joten ei valittamista. Ilmeisimmin filosofiana onkin poistaa ruuan ja viinin yhdistämisestä turha hifistely. Hyvä strategia ravintolassa, jossa listalla on lihaa, lihaa ja lihaa. Ja turskaa. Jota en enää pihviravintolassa tilaa.
Perunapyreetä ja luuydintä. Pelkkää rakkautta.

Kuplan Flank oli mahtava kimpale. Kypsyys oli sirkulaattorin jäljiltä täydellinen, eikä sitä erikseen kyselty. Turska-annos oli yllättävä, lähinnä kokonsa puolesta. Koko oli puolet vastapuolen flankista, ja valkoinen lautanen valkoisen kalan alla vielä hivenen korosti annoksen minimalistisuutta. Makunsa puolesta turka oli kuitenkin yhtä mahtava elämys kuin aiemmatkin. Kastikkeena oli lautasella pelkkä oliiviöljy. Kaprismajoneesi ja ehkäpä elämämme paras perunapyree sopivat turskalle kuin nenä päähän, eikä alkuruuan jälkeen kokokaan niin haitannut.

Jälkiruuatkin toimivat, pekaanipähkinäpiiras + kurpitsajäätelö ja Suklaa appelsiinikastikkeella sekä kirsikkakompotilla olivat mahtavan makea päätös aterialle.

Pekaanipähkinäpiiras ja kurpitsajäätelöä.
Miinuksen ravintola saa tarjoilusta. Tarjoilija ei osannut oikein suositella ruokia. Allekirjoittaneille voi myydä lähes mitä vain, kun oikein suosittelee. Tätä tarjoilija ei lainkaan hyödyntänyt, vaan vaikutti lähinnä anteeksipyytävältä. Lisäksi annosten tuntemus oli hivenen hakusessa, Kysymykseen turskan mahdollisesta savuisuudesta vastattiin että 'ehkä vähän'. No ei ollut savustettu. Mutta tämä on toivottavasti alkukankeutta, jonka jälkeen homma lähtee rullaamaan. Toistaiseksi listalla ei ollut erikoisempia ruhon osia kuten kieltä, poskea, häntää tms. Tällaisia ainakin allekirjoittanut kaipailisi, ja toivottavasti niitä tulevaisuudessa nähdään.

Suosittelemme tätä ravintolaa suuremmalle 6-10 hengen lihansyöjäseurueelle. Jaettavaksi pari kilon lihakönttää, magnumpullo tempranilloa ja veitset laulamaan. Ruoka oli taas niin hyvää, että ei voi muutakuin kiittää Huberin ja Berthan poikia siitä mitä olette tehneet muutamassa vuodessa Tampereen ruokaskenelle. 

-Tanniini

3 kommenttia:

  1. Kommenttina vielä tekstin muokkaamiseen. Viinilistasta käytiin vielä jälkikäteen keskustelua, ja lopputulema oli se, että lista oli suppeahko, mutta eri alueiden viinejä oli laajalti tarjolla ja valitut tuotteet olivat osin varsin mielenkiintoisia. Tarjoilija ei vain valitettavasti osannut viinejä suositella

    VastaaPoista
  2. Hyvän kuuloinen kuvaus ravintolasta ja ruuista. Täytyypä käydä itsekin jonain päivänä tässä testaamassa. Katselin tuolta Eat.fi:n arvosteluista, että jotkut tätä Ravintolaa hiukan moittivatkin mutta parempi käydä itse fiilistelemässä tunnelmaa ja maistelemssa lihaa :)

    VastaaPoista
  3. Kiva, että arvostelu miellytti. Lämpimästi suositellaan paikkaa, koska ruoka oli todella hyvää. Kannattaa itse käydä muodostamassa mielipide paikasta ja jos lihasta tykkää niin uskon, että pidät Huberista. Muista tilata luuydin-perunapyrettä:)

    VastaaPoista