Tampereella on meneillään kukkaisviikot, ja niihin liittyen taasen jokavuotinen Viinikylä Frenckelin sisäpihalla Keskustorin pohjoispäässä. Tuolla tuli vierailtua viikonloppuna kahdestikin, tanniini ensin perjantaina töiden jälkeen ja uudelleen yhdessä kuplan kanssa vielä sunnuntaina iltapäivällä. Perjantain käynti onnistui, sunnuntaista jäi paha maku suuhun…
Viinikylän lista on vuosien varrella laajentunut ja muuttunut mielenkiintoisemmaksi. Tanniini muistaa ensimmäisten vuosien viinivalikoiman olleen varsin suppean, kymmenisen viiniä pääosin Saksasta. Nyt listalla oli edustettuna kattavasti suuri osa viinimaailmaa, ja joitakin mielenkiintoisiakin viinejä listalle oli päätynyt.
Muutoin viinikylä oli pystytetty melko tyylittömästi valkoisiin pressuseinäisiin festaritelttoihin. Viininsä sai ostaa samanmoiseen telttaan pystytetyltä tiskiltä, ruoka tilattiin sisältä ravintolasta. Ymmärrettävää sinänsä että rakenteisiin ei oltu suuria satsattu parin viikon tapahtuman vuoksi, mutta ympäristöstä olisi kyllä saanut miellyttävämmänkin. Sijainti kauniin vanhan punatiilirakennuksen sisäpihalla olisi kannattanyt hyödyntää eikä piilottaa seiniä valkoisten pressutelttojen taakse.
Perjantaina tanniini maistoi miellyttävää saksalaista rieslingiä moselista, Paulinshof Brauneberger Juffer Riesling Kabinetia. Viini oli tuoksultaan hunajaisen sitruuna-greippinen. Maku täysin kuiva, miellyttävän hapokas. Greippiaromi voimistui suussa. Maku keskipitkä ja loppua kohti mineraalistuva. Miellyttävä viini, ei halpojen saksalaisten rikkiaromia. Suosittelen.
Sunnuntaina ei mennytkään yhtä putkeen. Perjantaina sopiva viini löytyi baarimikon suosituksella, joten samaa yritettiin sunnuntaina. Tanniini kertoi lempirypäleikeen hapokkaat ja luonteikkaat SB ja Riesling. No, tiskille nousi ensin Thandi Chardonnay ja sen jälkeen Pierre Sparr Pinot Blanc Reserve Alsacesta. Näistä jälkimmäinen vaikutti jossain määrin mielenkiintoiselta, joten ei kuin kokeilemaan.
Vuosikerta oli 2007, eli rypäleelle varsin iäkäs. Sen huomasi. Tuoksu oli hunajainen ja aavistuksen päärynäinen. Sinänsä tuoksussa ei mitään vikaa, vaikutti jopa lupaavalle. Mausta ei sitten voikaan sanoa samaa. Viinistä oli hävinnyt kaikki hapokkuus. Hedelmää ei maussa myöskään tuntunut käytännössä lainkaan. Pinnalle puski voimakas mineraalisuus, joka ilman happojen tuomaa rakennetta tuntui lähinnä hikiseltä. Viini maistui lähinnä väljähtyneeltä vissyltä. Puoli lasillista meni, mutta kun viini vähän lämpeni niin se muuttui täysin juomakelvottomaksi.
Oivallinen esimerkki siis siitä, että kaikki viini ei todellakaan ikäänny hyvin. Sinänsä ei mikään yllätys, ettei keskinkertainen Pinot Blanc kestä viittä vuotta. Pettymys oli lähinnä tuo baarimikon suositusten taso.
Tällaiset viinit siis tänä viikonloppuna. Ensimmäistä suosittelen muillekin maistettavaksi, jos viinikylässä vierailette. Jälkimmäistä välttäkää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti