perjantai 26. heinäkuuta 2019

Maistettu: Rosa de Azul y Garanza 2014

Kirjoitin hiljattain alkon "nettikaupasta" tilatusta Azul y Garanzan rosésta, josta saimme yllätyksenä 5 vuotta vanhan vuosikerran vaikka nettisivujen mukaan olimme tilanneet vuoden 2017 viinin. Väänsin asiakaspalvelun kanssa siitä onko tämä ok, ja lopputulema oli se että tuotteen olisi voinut palauttaa jos olisi täyttänyt jonkin reklaamaatiolomakkeen myymälässä. En jaksanut, ja nyt tuli viini lopulta maistettua.



Viini on väriltään kohtalaisen syvä, ruusunpunaisen ja sipulinkuoren välissä sävyltään. Tuoksu on itse asiassa melko miellyttävä, siinä on aistittavissa ikääntyneen valkoviinin tyypillistä omenankotaa, hentoa yrttisyyttä ja vielä hentona häivähtävä hapankirsikkainen hedelmäisyys. Suussa viini kuitenkin näyttää, että keskimääräinen rosé ei ikäänny kauniisti: Viinin aromeista hedelmäisyys katoaa suussa täysin, ja viinistä puuttuu eloisuus joka on mielestämme oleellista hyvälle rosélle. Hapokkuutta on aavistus jäljellä, mutta kokonaisuudessaan aromaattisuus häviää suussa ja viiniä määrittää jälkimaun kitkeryys. Ainakin tämä rose oli selkeästi tehty nuorena, pirteänä ja hedelmäisenä nautittavaksi. Ei jatkoon. Toivottavasti alkokin siivoaa nämä hävikkituotteet varastoistaan eikä yritä tuupata niitä kuluttajilla - ainakaan kysymättä.

Olemme törmänneet myös hyvin ikänsä kantaviin 3-4-vuotiaisiin roséviineihin esimerkiksi Bandolista, ja jotkin tammitetut versiot kuten Lopez de Heredian omintkeiset viinit voivat kestää vuosikymmenenkin. Perussääntö on kuitenkin edelleen se, että rosé on parasta vuoden sisällä sadonkorjuusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti