Ridge Wineyards sai alkunsa 1800-luvun loppupuolella, kun San Franciscolainen lääkäri Osea Perrone osti maata Monte Bellon kukkulalta ja istutti sinne viinitarhoja ja rakensi viinintuotantotilat. Ensimmäinen vuosikerta tuotettiin 1892, mutta 1900-luvun alun kieltolaki vei tilan turmioon.
William Short osti tilan 1940-luvulla ja uudisti viinitarhoja. 1960-luvun alussa kolme Stanfordin insinööriä osti tilan ja tuotti ensin pienen erän Monte Bello CS:a. Viinitalo perustettiin virallisesti uudelleen 1962-vuosikertaa varten. Pian tuotettiin Cabernetin lisäksi myös Zinfandelia, ensimmäinen vuosikerta Geyservillestä on tuotettu 1964. Chileen viinitilan aiemmin perustanut Paul Draper liittyi Ridge Wineyardsin väkeen 1969 ja uudisti viljelyä ja tuotantomenetelmiä, ja hänen kättensä jälki näkyi voittona Pariisissa 1976. Tämän jälkeen tarhoja on ostettu lisää, muun muassa kuuluisa Lytton Springs Sonomasta. Ridgen tarhat ovat hyvin vanhoja, mikä auttaa tuottamaan intensiivisen aromikkaita viinejä.
Ridgen viininvalmistustyyli poikkeaa valtavirrasta Kaliforniassa, jossa vielä kymmenen vuotta sitten standardina olivat äärimmäisen kypsät rypäleet ja niiden tuottamat ylettömän runsaat, korkea-alkoholiset mutta usein happo- ja tanniinirakenteeltaan fletkut viinit. Ridgen viininteko perustuu vanhoihin, 1800-luvulta peräisin oleviin periaatteisiin: Sulfaatin käyttö on vähäistä, mistä syystä viineissä täytyy olla terve hapokkuus mikrobiongelmien välttäiseksi. Tämä koskee myös zinfandel-viinejä, joiden kohdalla poimiminen ajoissa hapokkuuden takaamiseksi on äärimmäisen tärkeää. Ridgen zinit ovatkin poikkeuksellisen raikasrakenteisia. Viinit käyvät villihiivoilla ja malolaktinen käyminen käynnistyy myös spontaanisti.
Geyserville sijaitsee Alexander Valleyssa Sonomassa. Osa köynnöksistä on 130-vuotta vanhoja, joten ne tuottavat erittäin pieniä satoja. Rypäleiden laatu on kuitenkin omaa luokkaansa. Viinissä on pääasiassa zinfandelia (64 %), mutta mukana on myös 20 % carignania, 12 % petite shirah'ta ja rippuset mourvedreä ja alicante bouchet'a. Viini on käynyt spontaanisti ja kypsynyt 13 kuukautta amerikkalaisissa tammitynnyreissä, joista valtaosa 3-4 vuotta käytettyjä.
Viinin tuoksu on sekoitus luumua, kirsikkaa ja mansikkaa. Mukana on makeahkoa mausteisuutta ja maanläheisyyttä. Suussa aromimaailmaan nousee marjaisten nuottien oheen lihaisaa umamisuutta ja yrttisyyttä. Viini on täyteläisen marjainen, mutta vastapainona tälle hapokkuus on melko voimakas. Tanniinit ovat runsaat mutta hyvin pehmenneet: Viini ei 'puraise' ikeniin vaan tanniinien tuntu leviää koko suuhun ja nieluun tehden viinistä varsin kokonaisvaltaisen elämyksen. Jälkimaku on pitkä ja sitä hallitsee lihaisa umamisuus ja mausteisuus. Viini on erittäin tasapainoinen, ehdottomasti paras (melko vähiin jääneistä) maistamistamme zinfandeleista.
Nautimme viinin hirviburgereiden (resepti näihin seuraa piakkoin) sekä metsäisten lisukkeiden kanssa, ja pari toimi hyvin. Burgerien riistaisuuus ja viinin umamisuus pelasivat hyvin yhteen. Hapokkuutta oli riittävästi raikastamaan palettia eikä viini jäänyt tasapainoisen runkonsa ansiosta sen paremmin jalkoihin kuin jyrännyt ruokaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti