Riesling- ja Spätburgunder-viikot Tampereella

Innokas bloggaaja matkalla Finlaysonin palatsiin

 Saksan viinitiedotus on jo useampana  vuonna järjestänyt keväällä saksalaisten viinien promoviikot, jolloin ravintolat ovat ottaneet valikoimaansa saksalaisia riesling- ja spätburgunderviinejä ja luoneet niille sopivia ruoka-annoksia. Tampereella viikkoja vietetään 9.5-22.5.2016. Osalla osallistuvista ravintoloista viikot voivat kestää koko toukokuun ajan.

Kiersimme Tampere Food Clubin voimin viikoille osallistuvat tamperelaiset ravintolat. Viime vuoden  eeppisestä 7 raflan kierroksesta viisastuneina jakauduimme kahteen ryhmään. Me kävimme maistelemassa Finlaysonin Palatsin, Sampanjabaari Santén, Masuunin, Ravintola C:n ja Hella & Huoneen viinejä ja ruokia. Koska monet muut kirjoittavat ruuista paremmin, me keskitymme viineihin.

Yhteistyössä Saksan viinitiedotuksen kanssa.

Finlaysonin palatsi

Finlaysonin palatsi sijaitsee upeassa 1800-luvun rakennuksessa vanhalla tehdasalueella. Rakennuksessa toimii ravintola ja aurinkoinen kesäterassi.

Saimme maistella kolme annosta ja 4 viiniä: Ensin aperetiivina Graf Von Schönbornin Sekt Rheingausta. Hyvää sitruksista, charmant-menetelmän säilömää hedelmää, vaaleita kukkia. Reipas mousse, hyvä rapsakka hapokkuus ja hieman jäännössokeria. Raikas, kesäinen sekt jolle ehdoton peukku.

Alkuruuaksi klassinen Parsaa Hollandaise, sen kanssa yksi illan helmistä: Carl Loewenin Alte Reben -14 Moselista. Tuoksu täyteläisen keltaluumuinen, mehiläisvahainen, hyvin runsaan aromaattinen. Viini tuoksuu siltä kuin se olisi nähnyt hieman tammea, mutta tosiasiassa tuoksu tulee vanhojen köynnösten rypäleiden tuomasta konsentraatiosta. Suussa keskitäyteläistä runsaampi, runsaan hapokas ja mineraalinen. Viini muutui vielä raikkaammaksi annoksen kanssa, hollandaisen rasvaisuus nosti esiin hapokkuutta. Viinin ja parsan mineraalisuus toimivat hyvin yhdessä.

Seuraavana annoksena viiriäistä, juuresröstiä ja maissipyrettä, viininä spätburgunder. Shelter Winery Spätburgunder 2013 Badenista: Avosammiossa käytetty viini, joka päätyi malolaktisen käymisen kautta 16 kuukaudeksi pääosin vanhaan tammeen. Tuoksu lämmin, hyvin runsaan hedelmäinen. Tammen tuoksu puskee hieman läpi, marjaisuus jää taustalle. Suussa tammi edelleen korostuu, hapokkuutta jäämme kaipaamaan lisää. Viini tuntuu alkumaun perusteella tukevan annosta hyvin, se raikustuu viiriäisen rasvan ansiosta. Jälkimaku on kuitenkin erittäin epämiellyttävä, jostain syystä viinin tammi ja viiriäisen rasva saavat suussa aikaan eltaantuneen rasvan maun. Saattaa tosin olla että pääasiallisen kasvissyöjänä Heikki on tälle hieman yliherkkä.

Jälkiruokana vielä sitruunatartaletti, jonka kanssa Paulinshofin Kestener Paulinshofberg Auslese 2001.Tuoksu on makean rieslingin arkkityyppi: Hunajaa ja aprikoosia. Suussa makeutta tasapainottavaa happoa on riittävästi, joten viini on miellyttävän raikas huolimatta runsaasta jäännössokerista. Leivoksen kanssa tämä ei kuitenkaan valitettavasti toimi, koska sitruunan happo latistaa viinin täysin. Kun aromimaailmakin vielä on hyvin samankaltainen, ei kontrastia synny lainkaan ja viini 'katoaa'.

Champagne Bar Santé

Seuraavaksi siirryimme Champagne Bar Santé:n, jossa oli tarjolla kolme laadukasta sektiä. Riesling-sektit tuotetaan usein charmant-menetelmällä tankissa, mutta kaikki Santé:ssa tarjolla olevat sektit on tuotettu klassisella sampanjamenetelmällä eli käyttämällä viini toiseen kertaan pullossa hiivasakan päällä.

Moselista tuleva Dr. Pauly-Bergweilerin sekt tuoksuu hieman ikääntyneeltä rieslingiltä: siinä on petrolia, sitruunaa ja kukkaisuutta. Suussa melko täyteläisen hedelmäinen viini, jossa kuitenkin sellaisenaan nautittuna hieman kitkerä jälkimaku. Tämä tuntuu ainakin meidän suussamme selvästi ruokaviiniltä, joka toimisi hyvin vaikkapa kylmäsavulohileivän kanssa.

Markus Molitor on yksi Moselin nimekkäimpiä tuottajia, ja Haut Klosterberg Riesling Sekt on maineen arvoinen. Viini on Santén sekteistä kevyin, raikkaan mineraalinen ja greippisen hapokas. Aavistus makeutta tekee viinistä erittäin kulauteltavan tuttavuuden, ja viini sopiikin hyvin alkumaljaksi tai terassilla auringossa nautittavaksi.

Seurueen valtaosan suosikki oli Manufactory Lieserin Belle Epoque. Tämä on sekteistä hedelmäisin ja täyteläisin. Tuoksussa on kypsää hedelmää, lähinnä keltaista luumua. Viini on suussa täyteläinen, siinä on hiivasakkakypsytyksen ja kypsien rypäleiden tuomaa bodya. Tämäkin on mielestämme hyvin ruokaa kestävä viini, esimerkiksi lohikalat tai hieman mausteisemmat äyriäsiruuat sopinevat hyvin.

Ravintola Masuuni

Santésta ylitimme kadun ja siirryimme Masuuniin hotelli Ilveksen alakertaan. Masuunin Riesling-menu koostuu neljästä annoksesta, joista ehdimme tiukan aikataulun vuoksi maistaa alku- ja pääruuan. Molemmissa annoksissa oli rohkeaa kokeilullisuutta, mutta toteutus vaatii vielä hiomista. Toisaalta olimme paikalla toisena päivänä ruokalistan vaihtumisen jälkeen, joten sinänsä hapuilu oli ymmärrettävää.

Alkuruoka-annos oli lautasella hieman epämääräisen näköinen mutta makumaailmaltaan hyvin rohkea: Savustettua kukkakaalia, parsaa ja kahvivinagrettia.  Annos tuoksui hyvin savuiselta, mielestämme jopa hieman liikaa sillä savuisuus peitti herkän parsan täysin. Suussa kokonaisuus kuitenkin toimi rohkeudessaan: Kahvivinagretti ja savu sulautuivat hyvin yhteen vaikka parsa ei juuri päässytkään esiin. Annos oli kuitenin intensiiviseen makuunsa nähden hyvin suuri, näin voimallisen makuinen annos olisi ollut toimivampi muutaman haarukallisen kokoisena.

Bloggaajat työssään...

Viininä alkuruualla oli alkon vakiovalikoimastakin löytyvä Zimmermann-Graef Riesling Classic Pfalzista. Tuoksultaan nimensä mukaisesti klassinen riesling, josta löytyi sitruunaa ja vaaleita kukkia. (Alkuun tosin tuoksusta oli vaikea saada irti mitään, koska viinin tarjoilulämpötila oli jääkaappikylmä miinus.) Makupaletilla sitrushappoisuuden jälkeen nousee aivan aavistuksenomainen petrolinen mineraalisuus. Hyvä tasapainoinen ja kohtalaisen hedelmäinen viini, joka ei kuitenkaan valitettavasti toiminut annoksen kanssa lainkaan: Vaikka makuyhdistelmä aluksi vaikutti lupaavalta, jäi jälkimauksi edellispäivän tuhkakuppia muistuttava  vaikutelma.

Pääruualla jatkettiin hieman yllättäen edelleen vegelinjalla: toisena parsa-annoksena parsaa, uppomunaa, hollandaise-kastiketta briossileivällä. Makumaailmaltaan toimiva annos, jos uppomuna vain olisi hiemna valuvampi kuin meidän saamissamme annoksissa. Viininä Schloss Reinhartshausenin Preussens Gloria. Edellistä kuivampi ja kukkaisempi tuoksu, sitruunainen hedelmäisyys jää tässä sivuosaan. Hienostuneempi ja varovaisempi aromimaailma. Suussa mineraalinen, hapokas ja saksalaisen täsmällinen viini, joka raikastaa melkoisen tuhtia briossileipäannosta mukavasti.

Ravintola C

 

Masuunista siirryimme pitkäaikaiseen suosikkiravintolaamme C:n Rautatienkadulle. C:n Christina Suominen on valinnut tämän vuoden teemaksi makeat rieslingit, joita ei hänen mukaansa kuitenkaan ollut kovin helppo löytää.

Odotuksemme loistavista viineistä täyttyivät -jälleen. Saimme ensin alkupalksi muun muassa blue kongo-sipsejä ja kuivattua etikkaa. Viininä alkunaposteltavien kanssa Sekthaus Solterin ihana salottisipulinkuorenpunainen rosé-sekt: Tuoksusta löytyy vadelmaa ja kirsikkaakin. Maku on lähes kuiva pienestä jäännössokerimäärästä huolimatta, sillä viinissä on erittäin rapsakka hapokkuus. Lempeä mousse tekee viinistä erittäin nautittavan aperetiivin.

C:ssä ei ole laadittu erityistä menua teemaviikoille, vaan teemaviinit yhdistetään kevään alati muuttuvan ruokalistan annoksiin. Ilkka Isotalo käyttää annoksissaan aina niitä raaka-aineita jotka ovat parhaimmillaan, ja keväällä tilanne muuttuu tältä osin liki päivittäin. Listalla on ainakin kukkoa, haukea (joka myöhemmin korvataan ahvenella) sekä kuhaa. Saimme maistaa annoksen, jossa oli viskilän kukkoa, persiljapyrettä, pikkelöityjä sieniä, maahumalaa ja koiranputkea.

Viiniksi kauniille anokselle oli valittu Toni Jostin Bacharachen Hanh Riesling Kabinett 2014. Tuoksu on valkokukkainen, mineraalisen petrolinen. Sitrusaromit leijailevat hyvin hentona taustalla, mutta viinin tuoksussa ne eivät ole lainkaan määräävässä asemassa. Viini on suussa makeahko ja hunajainen, kuitenkin happojen ansiosta raikas. Makupaletilla sitruuna pääsee hieman enemmän esiin, mutta edelleen mineraalisuus säilyy johtavana piirteenä. Viini toimii kukolle hyvin, tasapainoinen viini tasapainoiselle annokselle.

Saimme maistaa myös jälkiruokaa, jossa oli maa-artisokkaa ja hillaa. Yllättävistä (tai Isotalon tyylin tuntien ei niin yllättävistä) raaka-aineista rakennettu annos oli kerrassaan loistava, ei niin makea herkku. Tämän kanssa tarjottuun Korellin makeaan ausleseen ihastuin kuitenkin aivan täydellisesti. Sen tuoksusta olin löytävinäni ananasta, kirsikankukkaa, hedelmäkaramellia ja ruusua. Maku on makea mutta hapokas, makuaromit täydelliset. Vain tämän viinin vuoksi kannattaa suunnata C:n!

Ravintola Hella & Huone

 Ravintola oli illan viimeinen etappi, johon kokoonnuimme porukalla. Meidän ryhmä ehti paikalle ensi, mutta  Näsinneulan, Tuulensuun, Henriksin ja Dappalin kiertänyt ryhmä saapui pian meidän jälkeemme. Aluksi Ravintoloitsija Arto Rastas kertoi muutaman sanan Hellan ja Huoneen pop-upista, joka alkaa 1.7.2016. Pop upin ideana on toimia nollahävikkiravintolana, jossa kaikki käytetään ja esimerkiksi tarjoiluastiatkin syödään. Pop upin jälkeen ravintolatilaa remontoidaan ja syksyllä saammekin sitten nauttia tampereella Hella ja Huone 2.0:sta eli täysin uudistetusta ravintolasta.

Riesling-ja Spätburgunder-viikkojen neljän ruokalajin illallisesta nautimme tällä kertaa kolme ruokalajia. Ilta aloitettiin kevyesti suolatun siian, pikkelöidyn raparperin ja fenkolisalaatin kera. Viininä annokselle oli rennon letkeä puolikuvia J.Bäumer Organic Riesling 2014 Rheinhessenistä. Viini oli paritettu annokselle osittain siksi, että ensimmäinen riesling jota Sommelier Humberto koskaan maistoi oli Blue Nun. Hieman samaa viinissä filosofiaa viinissä oli kuin Blue Nunnissa, mutta huomattavasti laadukkaampi ja maukkaampi viini oli kuitenkin kyseessä. Viinin tuoksu oli limettisen raikas ja viheromenainen. Maku oli puolikuiva, hapokas, limettinen ja aavistuksen mineraalinen. Annoksen kanssa viini toimi hyvin eikä säikähtänyt edes raparperin kirpeyttä. Oikein mukava viini, jossa dokabiliteetti oli taas kohdallaan.

Pääruuaksi tarjottiin glaseerattua karitsan niskaa ja punajuurta 4 eri tavalla: pyreenä, paahdettuna, liemenä ja kuivattuna. Kaveriksi vielä loistavan makuista mallasleipää ja kirnuvoita. Viininä todella loistavalle annokselle oli Meyer-Näkel ''S'' Spätburgunder 2013, jonka tuottaja on laadukkaiden spätburgundereiden tekijä Ahrista, Moselin alueen pohjoispuolelta. Viini on kypsynyt isoissa tammitynnyreissä ja tuottaja hakee viineiltää Burgundin tyyliä. Viinin tuoksu oli tuhti, kypsän punamarjainen, olimme aistivamme tuoksusta ainakin karpaloa ja vadelmaa, ehkä myös hiukan kirsikkaa. Viinin maku oli kirsikkainen, mausteinen ja siinä oli todella hyvä hapokkuus. Viini pelitti todella hyvin annoksen kanssa ja erityisesti punajuuren eri muotojen kanssa viini pääsi loistamaan. Todella hieno spätburgunder, jota Humberto lupasi myydä myös laseittain 12€ hintaan. Jos et muuten osallistu viikoille niin tätä viiniä kannattaa käydä maistamassa. 

''Raskaan'' ravintolakierroksen päätti tällä kertaa yksi illan parhaista jälkiruuista. Annoksessa oli valkosuklaaavanukasta, raparperisorbettia, raparperivaahtoa ja paahdettua valkosuklaakristallia. Mausteena annoksessa toimivat myös muutamat korianterinlehdet, jotka toivat suklaalle ja raparperille ihan uusia ulottuvuuksia. Jälkiruokaviininä oli Weingut Andreas Schmitgesin 2010 Erdener Treppchen Riesling Auslese. Viiniä on maseroitu kuorikontakissaa ja sen jälkeen se on saanut käydä kylmäkäymisen terästankeissa ilman happea. Sokeri viinissä on 120 g/l. 

Viinin tuoksu oli aavistuksen petroolinen, sitruksinen ja hunajameloninen. Maku seuraili hyvin tuoksun johdattelemaa makumaailmaa. Viini oli kokonaisuutena hyvinkin raikas ja hyvähappoinen auslese, joka toimi jälkiruuan kanssa hyvin. Raparperin kirpeys taittoi viinin sokeria, mutta makeutta viinissä oli kuitenkin riittävästi myös valkosuklaan pariksi. Oikein mukava päätös illalle. 

Ilta antoi meille taas muistutuksen siitä, kuinka monipuolinen rypäle Riesling on, ei sitä turhaan sanota rypäleiden kuningattareksi. Spätburgundereita emme tänä vuonna maistelleet kuin 2 punaista ja yhden kuohuvan vaihtoehdon, mutta niiden laatu vakuutti jälleen kerran. Loistava tapa viettää tiistai-ilta Tampereella, joten jos etsit ensi viikolle tekemistä suosittelemme lämpimästi tutustumaan viikkojen antiin. Kiitos seuralaisille hauskasta illasta, kyllä se hyvä ruoka ja viini on vaan aina niin parempaa hyvässä seurassa nautittuna!

Muiden mukana olleiden bloggaajien raportit löydät tästä.

Kipparin morsian
Sivumaku 
Ripaus tryffeliä
Savusuolaa
Emmi Nuorgam
Mansen muijat