Veuve Clicquot-tasting Champange bar Santessa

Saimme Champagne Bar Santén omistajalta kutsun osallistua Veuve Clicquot-samppanjatalon tastingiin maaliskuun ensimmäisenä päivänä. Katri samppanjan suurena ystävänä ei tietenkään voinut kieltäytyä kutsusta viettää tiistai-ilta tutustuen keltaisen lesken samppanjoihin.

Veuve clicquotin tarina sai alkunsa 1772 Ranskan Reimsistä, jossa sen perusti Philippe Clicquot-Muiron. Nicole-Barbe Ponsardin avioitui vuonna 1798 perustajan pojan Francoisin kanssa. Nicole-Barbe Ponsardin jäi leskeksi vuonna 1805 ja päätti vastoin yleisiä tapoja ottaa yrityksen toiminnot vastuulleen. Talon samppanjat ovat tunnettuja keltaisesta etiketistään ja lempinimi keltainen leski tulee etiketistä ja nuorena leskeksi jäänestä Nicolesta. Vielä tänäkin päivänä samppanjatalolla työskentelee todella paljon naisia eri työtehtävissä, tällä kunnioitetaan Nicole-Barve Ponsardin muistoa yritykselle. Nykyään Veuve Cliquot on LVMH-luksuskonglomeraatin alainen brändi.

Champagne Bar Santéssa tastingin veti Moet&Hennesyn edustaja Timo Koivunen, joka kertoi perusteellisesti talon historiasta, samppanjan valmistuksesta ja samppanjan markkinoiden kehityksestä niin maailmalla kuin Suomessakin. Mielellään kuuntelee asiantuntevaa, mutta kuitenkin rentoa tasting-vetäjää, joka selvästi nauttii työstään. 

Tastingissa maistetettin 4 talon erilaista samppanjaa ja Veuve Clicquoitin uutuus samppanjadrinkki Rich, joka tarjottiin jäiden ja kurkun kera. Talon tyyli on tunnettu siitä, että heidän viineissään pinot noir-rypäleen osuus on yleensä suurin ja he käyttävät vain vähän pinot meunier-rypäleitä sekoituksissaan. 

Ensimmäisenä talon vakiosamppanja Veuve Clicquot brut, joka on kypsynyt sakan päällä 3 vuotta. 8-9 gr/sokeria ja rypäleiden suhde oli Pinot Noir n. 55%, Chardonnay n. 30% ja Pinot Meunier n. 15%. Viinin väri oli sitruunankeltainen, kuplat olivat pienet. Tuoksu oli aika mieto, sitruksinen, kypsän omenainen ja raikas. Maussa erottui erityisesti lievä paahteisuus, kypsän omenan aromit, aavitus omenankotaa. Samppanjan mousse oli tasapainoinen ja jälkimaku oli pitkä. Laadukkaasti tehty kuiva vakiosamppanja, joka ilmentää hyvin talon tyyliä. Viini löytyy myös alkon vakiovalikoimasta. 

Toisena viininä maistettiin Veuve Clicquot Ponsardin Vintage Reserve 2004. Viini on kypsynyt kellarissa 7 vuotta ja rypäleblendi on vähintään 60% Pinot Noiria, n. 40% Chardonnayta ja loput Pinot Meunieria. Viinin rypäleet on kerätty ainoastaan Grand Cru ja 1er Cru-tarhoilta. Viinin väri oli kullankeltainen, kuplat olivat pitkät ja pienet. Tuoksu oli jo selvästi kehittyneempi kuin vakiosamppanjalla. Tuoksusssa erottui briossinen paahteisuus, omenaisuus ja aavistus mausteisuutta. Maku oli kuiva, mukavan paahteinen ja omenainen. Jälkimaussa oli aavistus pippurisuutta ja maku kantoi suussa todella pitkälle. Hyvin miellyttävä vuosikertasamppanja, joka oli hyvässä vaiheessa jo nyt, mutta viinin rakenne kestäisi vielä hyvinkin kellarointia. Viini löytyy alkon tilausvalikoimasta.

Kolmantena viininä maistetettiin Veuve Clicquot Ponsardin Rose Vintage 2004. Talon on tehtyt ensimmäisen vuosikerta rosesamppanjan vuonna 1775. Rypäleet tulevat kanssa vain Grand Cru ja 1er Cru-tarhoilta. Viinin on lisätty myös 12% samppanjan maakunnan alueella tehtävää Pinot Noir-punaviiniä. Viinin väri oli lohenpunainen, kuplat olivat pienet. Tuoksussa on erotettavissa paahteisuuden lisäksi metsämansikkaa, villivadelmaa ja punaherukkaa. Maku seurailee hienosti tuoksun makumaailmaa, moussen suutuntuma on miellyttävän tasapainoin. Maistetuista viineistä tämä oli mielestäni raikkaimman oloinen. Hieno esitys rosesamppanjasta, voisin hyvin kuvitella ostavani tätä kotiin viinikaappiin muutaman pullon. Olisi ehkä kaivannut ruokaa rinnalleen, jotta olisi päässyt loistamaan.

Neljäntenä viininä maisteltiin talon lippulaivasamppanjaa La Grande Damea vuodelta 2006. Viini on tehty Nicole-Barve Ponsardin kunniaksi, ja se valmistetaan ainoastaan Grand Cru-tarhojen rypäleistä parhaimpina vuosina. Ensimmäinen La Grande Dame on tehty vuonna 1962. Vuoden 2006 LGD sisältää 53% Pinot noiria ja 47% Chardonnayta. Vinin väri oli sitruunankeltainen ja siinä oli todella pienet kuplat. Tuoksu oli aavistuksen hento, mutta erittäin huumaava.Päällimmäisenä tuoksusta erottui briossinen paahteisuus, omenankotaisuus ja sitruunaisuus. Maku on erittäin kuiva ja paahteinen. Viinin rakenne on tasapainoinen ja mousse on loistava. Viini on selvästi vielä liian nuori, mutta potentiaalia pitkään kypsytykseen löytyy runsaasti. Olisi mielenkiintoista päästä maistamaan tätä viiniä vaikka 15-20 vuoden päästä niin saisi käsityksen siitä kuinka viini kehittyy iän myötä.

Viimeisenä maisteltiiin Veuve Clicquotin talon uusin luomus Veuve Clicquot Rich, joka on keltaisen lesken vastaus Moet&Chandonin Ice Imperialille. Tämän luomuksen taustalla on halu luoda samppanjasta jotakin uutta. Samppanjan tekoon on yhdistetty mixologyn parhaat piirteet ja samalla on haluttu juoda juoma, joka voidaan nauttia jäiden ja eri raaka-aineiden kera. Me testasimme juoman jääpalojen ja kurkun kera. Talvinen tiistai-ilta ei varmasti ollut paras hetki testata juoma, mutta voisin hyvin kuvitella nauttivani Richiä kuumana kesäpäivänä terassilla. Mainio juoma ei niin kuivan samppanjan ystäville. Ensi kesänä voit testata juoman ainakin Helsingissä Hernesaaren rannassa tai Stockmannin F8-baarissa.

Kiitos Champange bar Santélle ja Timo Koivuselle mielenkiintoisesta illasta. Jään mielenkiinnolla odottelemaan tulevia tastingeja.