Ravintola C: Kaunista, maukasta, innovatiivista ja iloista

Ravintola C:n on ehdoton suosikkimme Tampereen ravintoloista, kuten lukijoille ehkä on aiemmista hehkutuksista käynyt ilmi. Innostus oli kova, kun pääsimme osana Tampere Food Clubin bloggariporukkaa maistamaan ravintolan uutta menua. Ilkka Isotalo oli jällen luonut taikurimaisesti erittäin innovatiivisia makumaailmoja hyvin yksinkertaisista raaka-aineista.

Mestari Ilkka kerrankin asiakkaan roolissa.

Viinit menulle ovat valinneet ravintolan nuoremmat sommelierit Heidi Mäkinen ja Matti Kuukkanen-Fager. Meille kuitenkin tarjoiltiin viinit, jotka Christina Suominen olisi annoksille parittanut. Muutama yhdistelmä oli varsin sykähdyttävä.

Ensin saimme laseihimme Balfour roséta. Hush Healthin tilalta Englannin Kentistä tuleva kuohuviini on tituleerattu Englannin parhaaksi Rosé-kuohuvaksi, ja nyt maistettuamme ymmärrämme miksi. Tässä perinteisessä samppanjablendissä maistuvat kypsä karpalo ja mansikka, mutta mukana on myös yrttisyyttä ja valkopippuria. Paahteisuus on hillitty. Suussa viini on räväkän marjaisa, mutta jälkimaku on jännittävällä tavalla bitterinen. Tämä tekee viinistä oivan ruokajuoman.

Aluksi saimme snackeinä juures- ja hapankaalisipsejä sekä peltilihapiirakkaa: voitaikinaan käärittynä omenaa, hapankaalia ja possunkylkeä. Viini toimi näiden kanssa upeasti. Etenkin lihapiirakan hapankaali ja viinin bitterisyys sopivat yhteen. Vielä paremmin se toimi keittiön tervehdyksenä tulleen tattiblinin juomana. Blinin lisukkeena oli lasimestarin kuhaa, kuivattua sipulia, siianmätiä ja smetanaa. Tässä hyvin happoinen kuha ja hieman katkera sipuli nostivat viinin marjaisuutta upeasti.

Ensimmäisenä varsinaisena alkuruokana sipulikeittoa mateella. Made oli paistettu nahkoineen rapeaksi, sen seuraksi lautaselle oli aseteltu paahdettua sipulia, friteerattua purjoa, pikkelöityä mustikkaa, karamellisoitua sipulipyreetä ja tilliöljyä. Päälle kaadettiin liemi, joka oli valmistettu paahdetusta, jopa aavistuksen poltetusta sipulista. Liemessä oli syvä, karamellinen mutta toisaalta hieman katkera maku joka oli annoksen kantava voima. Mateen paistaminen nahkoineen toi siihen lisää makua. Annos oli sipulin juhlaa ja osoitti kuinka laajan makupaletin voi saada irti yhdestä ainoasta kasviksesta.

Toisena alkuruokana keltajuurta: jogurtilla maustettuna pyreenä, raakamarinoituna ja ihrassa haudutettuna. Lisänä oli siivu grillattua ruoveden villisikaa sekä makua tuomassa vielä  hapatettua lepän lehteä ja kuivattua maahumalaa. Kastike oli valmistettu villisian luista. Annoksessa oli lihaa varsin pieni siivu, mutta sen maku oli puhtaan keltajuuren kanssa erittäin syvä.

Viiniksi annokselle oli paritettu Pio Cesaren reilusti tammitettu chardonnay Piemontesta. Viini oli sellaisenaan melko raskas, mausteisen tamminen ja voinen. Siinä oli kuitenkin onnistuttu säilyttämään miellyttävä hapokuus. Tämä viini yhdessä villisian kanssa oli yksi mahtavimmista ruoka-viinipareista aikoihin: Viini nosti lihasta esiin upean riistanmaun, joka jäi suupalan jälkeen jylläämään pitkäksi ajaksi suun takaosaan. Lihaa oli marinoitu katajanmarjoilla, ja tämä muutoin huomaamaton aromi nousi viinin kanssa esiin ginimäisenä mausteisuutena. Huikea kombo.

Ensimmäisenä pääruokana kania, palsternakkaa ja sieniä. Annoksessa oli mustatorvisienimurekkeella täytetty kanin reisi, savustettua palsternakkaa, kanttarelleja säilöttynä ja kuivattuna, pinaattipyreetä sekä mustatorvisienijauhetta. Lisänä oli kanivaahtoa tuomassa ilmavuutta ja volyymia. Annoksen hienoin osa oli savustettu palsternakka, jossa oli saatu säilytettyä palsternakan ominaisaromi hennolla sivusavulla. Kani oli kania, sienet upeita kuten aina.

Viiniksi tälle Chateau Léoube Secret-rose. Sekoittteessa grenache, cinsault ja cs. Vaalea possunpunainen väri. Tuoksussa sitrusta ja hentoa persikkaa. Maku sopivasti marjainen ja mineraalisen hapokas. Tasapainoinen viini tasapainoiselle, elegantille annokselle.

Toisena pääruokana vielä Pyhäjärven haukea, sammettikukkaohraa, punajuurta ja sametikukka-viinietikkavaahtoa sekä talkkuna-perunarieskaa. Punajuuri oli upea visuaalinen elementti, ja se myös maistui loistavalle. Hauki oli täydellisesti kypsennetty, puhtaan kalan makuinen. Samettikukalla maustettu ohra ja perunarieska toivat annokseen ruokaisuutta, ja etenkin tuo rieska oli yllättävä komponentti. Kaunis annos, jossa ainoastaan kalaan olisimme kaivanneet aavistuksen lisää suolaa.

Viininä tälle Dautelin Lemberger Würtembergistä oli raikas punaviini, joka toimi tälle kala-annokselle oivasti hapokkuutensa ja raikkaan marjaisuutensa ansiosta.

Ennen jälkiruokia vielä hieman juustoja. Tällä kertaa Kolatun juustolan Valdemar, jonka kaverina Christinan pihan kriikunoista tehtyä hilloa ja juureen leivottua näkkileipää. Näkkileivän reseptin Ilkka oli jakanutkin jo osalle porukasta ja saimme samalla myös vinkkejä siitä miten he saavat näkkileivästä niin ohutta. Salaisuus oli leivonnassa käytetty pieni paletti-niminen työkalu... Itse annoskin oli ihanan freesi kokonaisuus ja Valdemar-juuston nimi täytyy laittaa korvan taakse.

Ennen varsinaisia jälkiruokia saatiin annos koivua: Koivuhalolla maistettua vanukasta, koivunlehtimarenkia, puolukkagranitea sekä koivunmahlasta kuivattua sokeria. Annos maistui kermaiselta juhannussaunalta, mikä oli näin keskellä talvea positiivinen mielleyhtymä. Arvuuttelimme pitkään mitä muuta raaka-ainetta annoksessa on kuin puolukkaa. Koivu vaikka tuttu tuoksu suomalaisille onkin ei todellakaan tullut ensimmäisenä mieleen... Loistava osoitus jälleen siitä, että luonnosta löytyy vaikka mitä aineksia ruuanlaittoon, kun osaa oikein katsoa.

Varsinainen jälkkäri ruususta ja vadelmasta oli puhdas taideteos: Valkosuklaata, villivadelmasorbeeta, vadelma- ja ruusunmarjalastuja, juhannusruusukreemiä, ruusulunta ja sekä paistettua juustokakkua. Kuva kertokoon, makujen kirjon kuvailuun eivät tahdo sanat riittää.

Jälkiruuan kanssa juomana aina loistavaa Limoux'n Antechia, makeaa kuohuvaa Etelä-Ranskasta.

Aterian jälkeen kannattaa ehdottomasti ottaa kahvi, koska sen kanssa saa eteensä mahtavan laatikon itse tehtyjä makeisia ja petit foureja.  Tällä kertaa parhaita olivat talon omaan täysjyvävehnäjuureen tehdyt lakritsit ja butterscotchit, jotka oli pöyritelty lakritsijauheessa. Loistava päätös herkulliselle illalle.

Menun hinta on 68€/hlö ilman juomia. Mielestämme hinnalla saa todellakin vastinetta rahoilleen.

Katrin mielestä C:ssä on aina mahtava käydä syömässä, koska vierailu tuo mukanaan aina uusia ideoita omaan ruuanlaittoon. Vaikka kuvittelenkin tietäväni aika paljon ruuasta ja sen tekemisestä niin Ilkka Isotalon taito muokata yksinkertaisista perusraaka-aineista todellisia kulinaarisia helmiä on mykistyttävä. Ei voi kuin ottaa kuvitteellisen hatun pois päästä ja ihailla sitä taitoa mikä C:n keittiöstä löytyy.

C on loistava paikka asettaa oma viini- ja ruokatietämyksensä ja taitonsa oikeaan perspektiiviin. Ruuat ovat taidetta ja viinien paritukset taikaa! Go see the show!

Tampere food clubin muiden bloggarijäsenten raportit illasta, olkaa hyvä.
Mansen muijat
Kipparin morsian
Sivumaku
Savusuolaa
Emmi Nuorgam
Asikaine
Magicpoks

Kiitos mukana olleille mukavasta illasta. Hyvä ruoka ja viini on aina parempaa jaettuna kokemuksena!