Le Briseau Patapon: Mausteinen marjapommi Loiresta

Christian Chaussardin vaikutus Loiren natural wine-liikkeeseen on kiistaton. Mies aloitti työuransa ranskan julkisella sektorilla, opiskeli viininvalmistusta aikuisiällä ja opetti sitä 1990-luvulla samalla kun pyöritti viinitilaa Vouvrayssa. Mies joutui kuitenkin luopumaan tästä tilasta, kun toisiaan seuranneet epäsuotuisat sääolosuhteet veivät tuotannon perikatoon.

Chaussard kuitenkin tapasi sveitsiläisen näyttelijä-enologi Nathalie Graubicherin. Pariskunta perusti sittemmin vuonna 2002 Coteaux-du-Loireen Domaine le Briseaun, joka erikoistui tekemään viiniä chenin blancista ja ennen kaikke punaisesta, lähes unohtuneesta loirelaisesta pineau de aunis-lajikkeesta. Kyseistä rypälelajiketta viljellään vain reilun 400 hehtaarin alueella loiressa, ja pääosa tuosta menee sekoiteviineihin ja crémantien pohjaviiniksi.

Kaikki tilan viinit tuotettiin biodynaamisten periaatteiden mukaan, mahdollisimman vähän viiniä valmistuksen yhteydessä manipuloiden. Chaussard toimi La Mission de l'Association des Vins Naturels-yhdistyksen puheenjohtajana, kunnes kuoli traagisesti traktorionnettomuudessa vuonna 2012.  Tämän jälkeen Graubicher on jatkanut viinintuotantoa tilalla naapuritilallisten suosiollisella avustuksella.

Patapon on puhdas pineau de aunis, johon on sekoitettu rypäleitä eri ikäisiltä tarhoilta. Viini on luonnollisesti tuotettu biodynaamisesti ja mahdollisimman vähän manipuloiden natural wine-periaatteiden mukaan. Viinistä on hankala löytää faktoja, mutta maun perusteella voisin veikata, että ainakin osa viinistä on tehty hiilihappomaseraatiolla.
Viinin väri on melko ohut ja tiilenpunainen. Tuoksussa on ihastuttavaa ryppäleistä, kirpeää marjaisuutta, lihaista täyteläisyyttä sekä varsin eksoottista mausteisuutta: Olen aistivinani neilikkaa ja maustepippuria. Lisäksi tuoksussa on mukana havupuusta muituttava pihkainen resiinisyys. Maku seuraa marjaista tuoksua hyvin: Se on kirpeän marjainen, aromimaailma on kirsikkainen, mansikkainen ja vadelmainen. Runkoa määrittää enemmän hapokkuus kuin tanniinit, joita kuitenkin jälkimaussa tuntuu riittävästi pidentämään suutuntumaa. Viini on erittäin mielenkiintoinen tuttavuus: se onnistuu olemaan samaan aikaan äärimmäisen raikas mutta toisaalta aromimaailmaltaan täyteläinen. Erittäin tasapainoinen kokonaisuus.

Tämä viini toimii hyvin sellaisenaan siemailtuna, mutta tämä ruuaksi tälle yhdistäisin jotakin juurevan makuista: lihoista vaikkapa pitkään haudutettu porsaanlapa voisi sopia hyvin, jos kastikkeessa on riittävää mausteisuutta ja hapokkuutta. Toisaalta tämä voisi toimia oivallisesti aromaattisten juurespohjaisten kasvisruokien kanssa, etenkin jos näihin hakee täyteläisyyttä pikantista juustosta: Punajuuri ja sinihomejuusto nousevat ensinnä mieleen, mutta myös juuriselleri-saksanpähkinäpasta voisivat olla aikas passeli pari!