Luomuviljely on yleistynyt viimeisen 10 vuoden aikana viinitarhoilla ympäri maailmaa, kun massatuotannon ja runsaiden lannoitteiden käytön negatiiviset vaikutukset viinien laatuun ja ympäristöön on on alettu ymmärtää aiempaa paremmin. Mutta miksi luomu- tai biodynaaminen viljely tuottaa usein laadukkaampaa viiniä kuin perinteinen agrokemikaaleihin perustuva teollinen viljely ?
Luomu- ja teollisen viljelyn peruserona on se, että teollinen viljely suhtautuu viinitarhaan kuin taistelukenttään, jossa vihollinen tuhotaan keinolla millä hyvänsä: torjunta-aineita rikkakasveja, homeita ja hyönteisiä vastaan, kastelua kuivuutta vastaan ja reippaasti lannoitteita köynnöksille. Luomuviljelyssä taas pyritään käyttämään mahdollisuuksien mukaan luonnon omia mekanismeja tukemaan viiniköynnöksen kasvua ja terveyttä: Kompostia, lantaa, tuholaishyönteisten vihollislajeja, kosteutta maaperässä säilyttävää aluskasvillisuutta.
Luomu- ja etenkin biodynaamisen viljelyn on katsottu lisäävän huomattavassa määrin viinitarhan maaperän eliöstöä ja biodiversiteettiä. Viime aikoina on alettu ymmärtää, että viiniköynnöksen laaja juurakko muodostaa symbioottisen suhteen ympäröivän maaperän pieneliöstön kanssa. Mitä rikkaampi tuo pieneliöstö on, sitä paremmin köynnös saa käyttöönsä tarvitsemiaan ravinteita maaperästä.
Biodynaaminen viljely vie edellä mainitun maaperän rikastamisen huippuunsa erilaisine homeopaattisesti käytettävine lioksineen. Biodynaamisen koulukunnan termeillä selitettynä tämä kuulostaa ainakin näin standardin länsimaisen tieteellisen katsantokannan edustajalle höpöhöpöltä, mutta kun asiaa miettii tarkemmin, saattaa kyse olla erästä yleisökommenttia mukaillen siitä, että monimutkainen asia pyritään selittämän yksinkertaistetuin termein. Kenties näihin valmisteisiin saadaan rikastettua mikrobistoa, jota sitten tehokkaasti levitellään ympäriinsä viinitarhalla.
Biodynaamisena esimerkkiviininä ollut Nikolaihofin grüner veltliner oli mielestämme yksi ehdottomasti parhaita päivien aikana maistetuista.
Natural wine-liikkeellä on vielä puristisempi suhtautuminen viinintuotantoon. Luomuviinin rypäleet on kyllä viljelty edellä kuvatusti, mutta viininvalmistuksessa voidaankin sitten käyttää laajaa skaalaa erilaisia kemiallisia menetelmiä halutunlaiseen lopputulokseen pääsyn takaamiseksi. Natural wine-filosifian ydin on, että viini on luonnon oma tuote eikä siihen lisätä mitään eikä siitä otata mitään pois: ei kasvatettua hiivaa, ei suodatusta, korkeintaan minimalistisia määriä sulfiittia. Myös rypäleiden tulee olla luonnonmukaisesti viljeltyjä, edellä kuvattua filosofiaa noudataan myös tarhalla.
Omien kokemusteni mukaan natural wine-viineissä on aivan suunnaton vaihtelu, kuten edelläkuvatusta tuotantomenetelmästä voi arvata. Olen maistanut aivan uskomattomia pulloja esimerkiksi muscadetia ja Beujolais:n punkkuja, mutta toisaalta hyvin erikoisia ja ikävällä tavalla funkkeja tapauksia myös samoilta alueita. Yksi yhdistävä piirre punaisissa tuntuu olevan brett, jota on enemmän tai vähemmän kaikissa. Valkoisissa tietty määrä oksidaatiota tuntuu olevan yleistä, mutta toisaalta hiljattain maistoimme Pisonin Codeccen, joka oli täydestä sulfiitittomuudestaan huolimatta erittäin raikas ja hapokas ilman havaittavaa oksidaatiota.
Luennot 2 päivän aikana olivat mielenkiintoisia, ja kuulemamme mukana ensi vuodelle vastaavaa on jo suunniteltu. Osallistumme varmasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti