Kerrankin viinitapahtuma Tampereella! Ja pääpuhujana usein lukemani
wineanorak-blogin kirjoittaja, biologi ja viiniasiantuntija Jamie Goode! Järjestäjinä Suomen sommelierien puolesta ravintola C:n Heidi Mäkinen, Matti Kuukkainen ja Christina Suominen. Tänne oli pakko päästä, joten liput hankintaan ja lapselle hoitaja.
Voiko helteistä loppukesän sunnuntaita viettää paremmin kuin kuuntelemalla 6 tuntia luentoja terroirin käsitteestä, mineraalisuudesta, viinin virheistä, luomu- ja biodynaamisesta viljelystä ja yleisestikin tieteellisestä lähestymistavasta viiniin. Maanantaina vielä osallistuin paneelikeskusteluun aiheesta 'miten puhua viinistä'. Tapahtuma oli vetänyt yllättävän paljon osallistujia tänne kauas pääkaupunkiseudun ulkopuolelle.
Terroirin käsite on Gooden mukan moninainen: sillä voi käsittää pelkästään viinitarhan vaikutus rypäleisiin tai sana voidaan käsittää laajemmin tietyn alueen viljely- ja viininvalmistuskulttuurin tuottamana 'paikan tuntuna' viinissä. Toisaalta on olemassa mikroterroir, mikä tarkoittaa että jopa saman viinitarhan eri kulmat saattavat tuottaa erilaisia viinejä. Osa viinintekijöistä käyttääkin tätä hyväkseen ja viiniyttää näitä erillään, jolloin niistä parhaiten paikkaa ilmentävät voidaan pullottaa tarhaviineinä ja muut käyttää parhaalla mahdollisella tavalla sekoittamiseen. Makroterroirilla taas tarkoitetaan eri alueiden tai jopa kokonaisten maiden viinityyliä yhdistäviä piirteitä. Goode sanoo, että lähtökohtaiseti kaikilla paikoilla on kyky ilmen tää itseään viinissä, mutta se on herkkä piire joka valitettavan usein onnistutaan peittämään epäonnistuneilla lajikevalinnoilla tai viininvalmistustekniikoilla. Taitava viinintekijä on kuin muusikko, joka tulkitsee terroiria kuten pianisti nuottejaan.
Session päätteeksi maisteltiin viineinä Muscadetia Papíerelta, Deissin Alsace Blancia ja La Gitana Manzanillaa Jerezistä. Näistä kaksi ensimämistä olivat meillekin jo tuttuja, La Gitana oli uusi tuttavuus.
Mineraalisuus-teema oli ajankohtainen, sillä sen merkityksestä on keskusteltu viime vuosina viinipiireissä vilkkaasti. Kyseessä on melko uusi viiniä kuvaileva termi, sillä vielä 80-luvulla sitä ei juuri käytetty. Goode oli jakanut käseitteen kolmeen osaan: Ensinnäkin on mineraalinen tuoksu, joka muistuttaa piikiveä tai raapaistua tulitikkua. näitä löytyy esimerkiksi Ylä-Loiren sauvignoneista, ja niistä ovat vastuussa viineissä esiintyvät merkaptaani-rikkiyhdisteet. Toisaalta on mineraalinen maku, joka saattaa olla kosteiden kivien imeskelyä muistuttavaa, usein hapokkuuden synnyttävä aromi. Maku saattaa olla myös mineraalisen suolainen kuten esimerkiksi albarinossa, ja tämä taas syntyy Gooden mukaan karkasta tekstuurista.
Asiantuntijoiden konsensus on, että mineraalisuus ei synny niin, että maaperästä suoraan siirtyisi aineita rypäleisiin. Toisaalta maaperä kuitenkin kiistatta vaikuttaa siihen, millaista viiniä rypäleistä syntyy. Kokeissa on muun muassa osoitettu, että erilaisiiin maaperiin istutettujen, geneettisesti identtisen köynnöksen kasvinesteet eroavat toisistaan. Viime vuosina on alkanut myös syntyä käsitys siitä, että maaperän eliöstön vaikutus viiniköynnöksen tuottamaan viiniin on huomattavasti aiemmin ajatelua suurempi.
Asiaa kahden päivän aikana oli niin paljon, että jaamme suosiolla raportin tapahtumasta useampaan osaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti